Onko paha paikka?

Torstai 24.7.2014 klo 17:16 - Ville Vähämäki

Kolumni julkaistu Kaleva-lehdessä 2.7.

Otsikon mukainen kysymys kysytään yleensä jos soitetaan tutulle, ja halutaan varmistaa, että hän on sellaisessa paikassa, jotta pystyy puhumaan hetkistä pidempään ja mahdollisesti normaalia tärkeimmistä asioista. Jos Suomi-neidollamme olisi puhelinnumero ja soittaisimme siihen, uskoisin että tuohon kysymykseen saataisiin nyt myöntävä vastaus: ”Nyt on paha paikka, nyt ei ehdi puhumaan, nyt täytyy tehdä töitä.”

Miksi vastaus olisi tälläinen? Avaan hieman viimeisten vuosien talouskehitystä.

Lähdetään valtion velkaantumisesta. Jyrki Kataisen ministerivuosina Suomi otti velkaa 47 miljardia euroa. Valtion velkasuhde piti taittaa laskuun, mutta toisin kävi. Velkaantuminen jatkuu ennätysvauhdilla, vuonna 2013 velkaa otettiin liki 10 miljardia euroa.

Velan kanssa pystyisi jotenkuten elämään, jos vain talouskasvu olisi nopeampaa. Mutta ongelmanamme on se, että viimeiset kahdeksan vuosineljännestä on menty ilman talouskasvua. Tästä uhkaa tulla kolmas peräkkäinen vuosi kun taloutemme ei kasva.

Talouskasvun eväät on hukattu ja elvytysrahat ovat osittain menneet hukkaan. Olemme kyllä elvyttäneet, mutta vain kasvupotentiaalimme on kasvanut, eikä todellista talouskasvua olla saatu aikaiseksi. Työn tuottavuutemme polkee paikoillaan. Teemme kyllä yhteiskuntaan työtunteja samalla tahdilla kuin ennenkin, mutta koska tuottavuus ei ole noussut, niin kansantuotekaan ei kasva.

Työelämän puolella meillä on tällä hetkellä 418 000 työtöntä tai piilotyötöntä, ainoastaan voimakas eläköityminen pitää työttömyysasteen lamavuosien lukemien alapuolella.

Vientimme on lamassa. Vaihtotaseemme on laskenut lähestulkoon koko 2000 -luvun ajan. Pientä piristymistä oli jossain kohdin havaittavissa, mutta alkuvuonna vienti Venäjälle romahti 16 prosenttia. 

Kuluttajahinnat ovat jatkaneet nousuaan. Kuitenkin samalla lapsilisäindeksi jäädytetään, ja eläkkeiden taitettu indeksi pienentää eläkkeitä vuosi vuodelta. Pienituloisten ostovoima kärsii.

Samalla kuitenkin erittäin rikkaat rikastuvat entisestään pääoman tuoton ollessa suurempi kuin kansantalouden kasvuvauhdin. Tämän seikan todisti professori Thomas Piketty uudessa kirjassaan Capital in the Twenty-First Century.

Tämä ilmiö näkyy Suomessa siten, että pääomat ovat kasaantuneet pääosin työeläkeyhtiöille, vakuutuslaitoksille, pankeille ja muutamille vanhoille suvuille. Nämä tahot ostavat puolestaan valtionyhtiöitä alennushintaan. Destia ja Altia eivät jääne kokoomusvetoisen hallituksen viimeisiksi myyntikohteiksi.  

Valtion omaisuuden myyminen ja rahojen käyttäminen velanmaksuun aikana, jolloin pääoma tuottaa enemmän kuin korkokulut on erittäin huonoa talouspolitiikkaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensimmäsenä toimenpiteenä esitän fiskaalista devalvaatiota, eli työn sivukulujen alentamista siten, että työntekijöiden palkkaamisesta tulee halvempaa. Tällä tavalla pystymme kasvattamaan viennin kilpailukykyä ja synnyttämään nopeasti uusia työpaikkoja.

Toisena toimenpiteenä esitän kaikkien niiden toimenpiteiden käyttöönottoa, joilla työn tehokkuutta voidaan lisätä. Tämä pitää sisällään muun muassa julkisen puolen tietojärjestelmien laajan uudistamisen, siten että lääkärit, opettajat ja koko julkinen sektori tekisivät todellakin sitä työtä mihin heidät on koulutettu.

Kaikesta huolimatta hyvää kesän jatkoa!

Finanssipolitiikan valintoja keväällä (osa 3/3)

Keskiviikko 21.5.2014 klo 10:33 - Ville Vähämäki

Julkaistu 21.5. Oulu-lehdessä

Eurovaalien lähestyessä on aivan ensimmäiseksi pyydettävä kaikkia käyttämään äänioikeutensa. Vain äänestämällä voit vaikuttaa, ja äänestysprosentti uhkaa jäädä turhan alhaiseksi. Kaikille löytyy varmasti hyvä ehdokas suomalaisesta laajasta puoluekentästä.

Esitän tässä kirjoituksessa kaksi konkreettista vaihtoehtoa Suomen taloudellisen tilanteen ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Ensimmäinen on devalvaatio työnantajan sosiaalikuluja alentamalla, toinen esitykseni on eläkeyhtiöiden sijoitusten huomattavasti suuremmat kohdentamiset Suomeen.

Julkisuudessa on puhuttu paljon niin sanotusta palkkamaltista, jota työntekijäjärjestöiltä toivotaan. Maltillisen palkkapolitiikan ongelma on kuitenkin se, että kansalaisten ostovoima kärsii, ja hidastaa samalla kansantalouden kasvua. Toisaalta palkankorotukset heikentävät teollisuuden kilpailukykyä, ja se taasen johtaa vientitulojen laskuun.

Jos laskemme työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja, parannamme yritysten kansainvälistä kilpailukykyä sekä kansalaisten työllistymismahdollisuuksia. Käytännössä tämä on euroalueelle ainoa mahdollinen sovellettava devalvaatiomuoto. Työnantajamaksujen helpotuksia on kuitenkin tehtävä suhteellisen merkittävällä summalla, jotta saadaan haluttu vaikutus. Toisaalta valtio saa näin lisää vientituloja ja työllisyyskin paranee.

Toiseksi haluan kiinnittää huomiota eläkeyhtiöiden sijoituksiin.

TELA:n tekemän selvityksen mukaan työeläkerahastojen sijoitukset menevät suurimmissä määrin euroalueen ulkopuolelle. Kotimaisten sijoitusten osuus on viime vuosina laskenut.

Valtionvarainministeriön julkaiseman kuukausittaisen tilaston mukaan työeläkeyhtiöiden kuukausittainen nettotulos on noin 300-500 miljoonaa euroa. Tämä summa sijoitetaan pääosin euroalueen ulkopuolelle. Mahdollisesti sijoitukset menevät myös sellaisiin yrityksiin, jotka kilpailevat suomalaisten yritysten kanssa samalla markkinoilla. Mielestäni tätä voisi luonnehtia suuren luokan valuuttapaoksi.

Se mitä nyt täytyisi tehdä, olisi työeläkelaitosten sijoitusten painottaminen selvästi normaalia suuremmalla painoarvolla kotimaan markkinoihin ja investointeihin. Tämä loisi talouteen hetkessä lisää kasvua ja kansalaisille töitä. Olisikin harkittava pitäisikö työeläkeyhtiöiden sijoituksille määrättävä jokin kotimaisuusaste.

Meillä on vielä kaikki mahdollisuudet kääntää vaikea taloustilanne voitoksemme, tarvitsemme vain oikeita poliittisia toimia. Ja nopeasti.

Ei yhteisille veloille

Maanantai 28.4.2014 klo 11:10 - Ville Vähämäki

Kolumni julkaisu Forum 24-vieraskomissa 25.4.

Suomalaisen sanonnan mukaan jos takaa velkaa, maksaa velkaa. Minulta kysytään usein Suomen vastuita eurokriisiin liittyen. Käyn tässä kirjoituksessa läpi taloudelliset vastuut perustuen valtiovarainministeriön tekemään selvitykseen.

Nopeasti tarkasteltuna on selvää, että vastuut ovat valtavat. Euroopan väliaikaisen vakausvälineen eli ERVV:n kautta Suomi on sitoutunut takaamaan 7,5 miljardia euroa. Kahdenvälisiä lainoja on reilun miljardin euron edestä, jotka myönsi edellinen hallitus. Euroopan vakausmekanismin (EVM) toimintaperiaate on erilainen. Sitä Suomi pääomitti suoraan 1,44 miljardilla eurolla vuonna 2012. Tämän pääoman Suomi joutui ottamaan velaksi. Kyseinen pääomitus oli vasta murto-osa riskeistä, sillä samalla hyväksyttiin, että Suomi on valmis pääomittamaan EVM:a yli 11 miljardin edestä, jos tarve vaatii. Muita EU:n tai IMF:n kautta tulleita vastuita Suomella on noin 1,5 miljardin euron edestä.

Kaikkein huonoimmassa tilanteessa Suomella on kannettavanaan siis yli 20 miljardin vastuut joko suorina lainoina tai takauksina. On muistettava, että lainat on myönnetty kriisimaille. Ei siis maille, jotka olisivat pystyneet hankkimaan lainaa normaaleilla tavoilla.

Lainalla ja takauksella on se ero, että suorasta lainasta saa korkoa, kun takauksesta sitä ei saa. Tuoton saa joku muu, ja vain riski jää takaajalle. Tällä logiikalla pääministerit Vanhanen ja Katainen ovat aikanaan kertoneet, että esimerkiksi Kreikan lainoitus on kannattavaa. He olivat kuitenkin väärässä. Totuus Kreikan kahdenvälisten lainojen korkotuotoista on seuraava: Suomen Pankin saamat korkotuotot tilitetään valtion talousarvion kautta takaisin Kreikalle. Vuonna 2013 korkotuottoja palautettiin lähes 42 miljoonaa euroa ja vuonna 2014 summan arvioidaan olevan 35 miljoonaa. Suomi ei siis hyödy koroistakaan mitään.

Mitä tällä vastuuttomalla rahapolitiikalla on sitten saatu aikaan? Ei mitään hyvää ainakaan. Esimerkiksi Kreikan velkataakka on vain kasvanut, vaikka huojennuksia on annettu. Maan työttömyysprosentti oli vuoden 2009 alussa 9 prosenttia, mutta vuoden 2013 lopussa se oli 27,5!

Asioita voi hoitaa toisinkin, kuten Islanti teki. Se antoi vuonna 2008 pankkiensa kaatua ja jätti keinottelijat maksumiehiksi. Nyt työttömyysprosentti lähenee kahta ja julkistalouden velka on taittunut. On vain ihmeteltävä, miksi näinkin hyvä malli ei käynyt euromaille, vaan pankit piti pelastaa ja tappiot sosialisoida veronmaksajille.

Kaiken tämän päälle on kaavailtu euroalueen yhteisiä lainoja eli eurobondeja. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että kansalliset velkakirjat korvattaisiin yhteisillä joukkovelkakirjoilla. Tätä uudistusta on vastustettava. Suomen ei kannata ottaa yhteistä lainaa Kreikan tai Espanjan kanssa. Maksumies tiedetään tuolloin varmasti, se olet sinä.


Ukrainalle myönnettävä tuki sai demarit sekaisin - Perussuomalaisilla selkeä vaihtoehto

Perjantai 11.4.2014 klo 15:27

TIEDOTE 11.4.2014

julkaisuvapaa

 

Ukrainalle myönnettävä tuki sai demarit sekaisin – Perussuomalaisilla selkeä vaihtoehto

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta ja suuri valiokunta ottivat tänään kantaa Ukrainalle myönnettävään makrotaloudelliseen tukeen. Asian herkkyydestä kertoo jotakin se, että SDP:n rivit hajosivat täysin. Puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen neuvottelema ratkaisu ei kelvannut valtiovarainvaliokunnan demarijäsenille, jotka jättivät valiokunnassa oman lausumaehdotuksensa. SDP:n kanta voitti lopulta äänestyksessä puheenjohtaja Kimmo Sasin pohjaesityksen äänin 9-8.

Valtiovarainvaliokunnan perussuomalainen jäsen Ville Vähämäki hämmästelee SDP:n kantoja. ”Puolueen puheenjohtajan linja ei selvästikään kelpaa kansanedustajille. Ajetaanko tässä jo Antti Rinteen kantaa?” Vähämäki pohti valiokuntakokouksen jälkeen.

Perussuomalaisilla selkeä linja

Perussuomalaiset kannattavat Ukrainan makrotaloudellista apua lainojen muodossa, mutta katsovat, että Euroopan unioni ei ole oikea taho tällaisen tuen antamiseen. Kansanvälinen valuuttarahasto IMF on ainoa instanssi, jolla on tarvittava ammattitaito ja kokemus hoitaa sellaista talouskriisiä, jonka Ukraina on nyt kohdannut. EU:n antaman tuen tekee ongelmalliseksi myös se, että Ukraina ei ole Euroopan unionin jäsenmaa. Lisäksi Perussuomalaiset paheksuvat sitä, että komissio on mennyt kansallisia parlamentteja kuulematta päättämään tämän mittakaavan asioista.

Perussuomalaiset muistuttavat myös, että Ukrainan sisäpoliittinen tilanne on hyvin sekava. ”On olemassa todellinen vaara, että nyt annettava tuki ei saavuta tarkoitettua kohdettaan eli Ukrainan kansaa”, suuren valiokunnan jäsen Juho Eerola linjaa. Ukrainan suurimpia velkojia on Venäjän valtio ja sen omistama kaasujätti Gazprom, joka voi myös Ukrainan pääasiallisena kaasuntarjoajana nostaa yksipuoleisesti kaasun hintaan siinä määrin, että Ukraina joutuu käyttämään saamansa makrotaloudellisen tuen kohonneiden kaasulaskujen maksuun. ”Tässä on vaarana myös se, että Ukraina ajautuu pitkään tukipakettikierteeseen. Uskon, että tästä tulee vielä EU:ssa lisäbudjetti,” Eerola toteaa.

Lisätietoja:

Juho Eerola

puh. 050 512 0513

Ville Vähämäki

puh. 09 432 3195

Eläkejärjestelmä ei toimi ilman lapsia

Torstai 3.4.2014 klo 16:44 - Ville Vähämäki

Eläkejärjestelmän perustana on osittainen eläkemaksujen rahastointi sekä maksujen käyttö suoraan eläkkeiden maksuun. Valtionvarainministeriön julkaiseman kuukausittaisen datan mukaan työeläkeyhtiöiden nettovarallisuus kasvaa kuukausittain noin 500 miljoonaa. Työeläkeyhtiöiden varat kasvoivat viime vuoden lopussa uuteen ennätykseen 162,2 miljardiin euroon.

Koska eläkkeitä maksetaan sekä rahastoista, että suoraan eläkemaksuista, täytyy yhteiskuntaan eläkejärjestelmän toimivuuden kannalta syntyä lapsia, jotka puolestaan aikanaan maksavat vanhempiensa eläkkeitä.

Eläkejärjestelmän toimivuuden kannalta välttämättömien lasten hankkiminen aiheuttaa katkoksia työuraan, joka heikentää eläkekarttumaa. Ne, joille tällaisia katkoksia ei tule, nauttivat puolestaan paremmista eläke-eduista, vaikka eivät ole olleet turvaamassa eläkejärjestelmän pysyvyyttä.

Näiden seikkojen perusteella on täysin perusteltua esittää, että kotiäideille annettaisiin jokin euromääräinen eläke-etuus jokaisesta syntyvästä lapsesta.

Finanssipolitiikan valinnat keväällä (osa 2/3): Talouskasvu leikkaa velat ilman kipua

Torstai 13.3.2014 klo 13:16 - Ville Vähämäki

Hallituksen ratkaisut Suomen valtion velkasuhteen taittamiseksi ovat valitettavasti epäonnistuneet, ja valtion velka nousee yli 100 miljardiin euroon kuluvan vuoden loppuun mennessä. Valtion säästöt kuntasektorilta ovat lähinnä aiheuttaneet sen, että kuntien on täytynyt ottaa vastaava määrä lisää velkaa.

        kuvio1.png               

 Valtionvelan kehitys, mrd. euroa ja % suhteessa BKT:hen (Valtion talousarvioesitys 2014)

Hallituksen lääkkeet velkasuhteen taittamiseen ovat olleet veronkorotukset ja palveluleikkaukset. Nämä lääkkeet eivät valitettavasti ole tehonneet, vaan ovat vaikuttaneet haitallisesti ostovoimaan ja sitä kautta bruttokansantuotteeseen. Kansantalouden tuotanto väheni vuonna 2013 peräti 1,4 prosenttia.

Valtion velkasuhteen taittamiseksi on tehtävissä kaksi asiaa. Joko täytyy vähentää velanottoa, tai sitten lisätä bruttokansantuotantoa. Velanoton vähentämiseksi on tehtävä leikkauksia, ja tämä taasen heikentää kasvua. Ja tätä menetelmää on yritetty viimeiset vuodet huonolla menestyksellä.

Toki leikkauksiakin voidaan tehdä, mutta niitä pitää tehdä lähinnä niistä kohteista jotka vaikuttavat kaikkein vähiten kansantalouden kasvuun. Kansantalouden kasvuun kaikkein vähimmin vaikuttanee kehitysapu, jota Suomi antaa lähes miljardin vuositasolla. Lisäsäästöjä voitaneen tehdä myös tehottomista yritystuista. Harmaan talouden torjunnan avulla saataneen lisätuloja. Nähdäkseni säästöjä voidaan tehdä yli miljardi ilman, että talouskasvu heikkenee.

Toinen menetelmä velkasuhteen taittamiseksi on kansantalouden kasvun lisääminen. Kansantalouden kasvu syntyy kohonneesta ostovoimasta ja siitä aiheutuneesta kysynnän kasvusta. Tänä vuonna kansalaisten ostovoimaan on syntynyt kaksoisvaje: maltillinen palkkaratkaisu sekä kohonneet kulutusverot heikentävät erittäin paljon ostovoimaa.

Kansalaisten ostovoimaa voidaan lisätä laskemalla pieni- ja keskituloisten tuloverotusta lievästi. Muutosten ei tarvitse olla kovin suuria, mutta ne lisäävät kuitenkin työn tekemisen mielekkyyttä.

Koko 8-9 miljardin kestävyysvajetta ei ole syytä kuroa umpeen, vaan täytyy huomata se, että valtion velanotolla voidaan tukea myös investointeja sekä työllisyyttä, eli toisin sanoen elvyttää. Valtion optimaalinen velanottotaso pitkällä aikavälillä on puolet BKT:n kasvusta. Eli jos bruttokansantuote kasvaisi 4 miljardia vuodessa, valtio voisi samaan aikaan velkaantua 2 miljardia. Tämän suuruinen velanotto kääntää velkasuhteen laskuun. Pidempinä ylijäämäkausina velkaa kuitenkin pitää maksaa pois. Valtion tulisikin siis tällä tavoin tasapainottaa talouden syklejä, nousukaudella hillitsemällä talouden ylikuumenemista ja laskukaudella tulee tehdä velkaelvytystä.

Eli lyhyesti toimenpiteitä:

  1. Leikkauksia noin miljardin edestä kohteista, jotka eivät vaikuta kansantalouden kasvuun
  2. Kansalaisten ostovoiman kasvatus, maltillisen palkkaratkaisun kompensointi
  3. Velkaelvytyksen osittainen jatkaminen, esimerkiksi väylähankkeiden käynnistäminen kehyskauden sisällä etupainotteisesti

Kyllä tämä tästä.

Talouspolitiikan valinnat keväällä

Keskiviikko 26.2.2014 klo 9:09 - Ville Vähämäki

Julkaistu 26.2. Kalevan Eduskunnasta-palstalla

Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa. Tämä sananlasku tulee väistämättä mieleen hallituksen viimeaikaisista toimista. Kun pääministeri Katainen valtiopäivien avajaiskeskustelussa uhosi laittavansa valtion taseen töihin, vain harvat ymmärsivät mitä se itse asiassa tarkoittaa: valtion omaisuuden myymistä ja saadun voiton käyttämistä syömävelan maksuun.

Tässä ei ole mitään järkeä. Hallituksen epäonnistuneet päätavoitteet olivat valtion velkasuhteen taittaminen ja työllisyysasteen nosto. Epäonnistumiselle on löydettävissä helppo syy. Hallituksen toimenpideohjelmassa on keskitytty veronkorotuksiin. Tämä puolestaan on heikentänyt työllisyyttä ja bruttokansantuotteen kasvua.

Hallitus on jopa joutunut pyytämään oppositiopuolueita neuvotteluun oikeiden lääkkeiden löytämiseksi valtion hankalan taloustilanteen elvyttämiseksi. Nähdäkseni kenelläkään ei ole olemassa yksikäsitteisesti oikeita vastauksia siitä, miten talous saadaan nousuun. Esitän omat ratkaisuni alla. Tosiasioiden hyväksyminen on viisauden alku.

Valtiosihteeri Martti Hetemäki esitti 29.11. rakennepoliittisen ohjelman täytäntöönpanosuunnitelmien yhteydessä väitteen, että Suomen bkt:ssä on 15 prosentin kasvukuilu, eli olemme jääneet 15 prosenttia kasvusta jälkeen. Väitän, että näin ei ole. Kun katsotaan 30 vuoden ostovoimakorjattua bkt:n kasvua, voidaan todeta, että itse asiassa väitettyä kasvukuilua ei ole olemassa, vaan olemme lähellä kasvutrendiä. Hetemäen arvio on yksinkertaisesti väärä, koska arvio on liian optimistinen ja liian lyhyen aikajänteen perusteella ennustettu. Tämän seurauksena esitetyt toimenpide-ehdotuksetkin ovat vääriä. Kestävyysvajeen syy on liian suureksi kasvanut julkinen sektori.

Ensimmäisenä toimenpiteenä on tehtävä tutkimus siitä, mitkä leikkaukset vaikuttavat vähiten työllisyyteen ja talouskasvuun heikentävästi. Ihmettelen miksi hallitus ei ole valtavilla resursseillaan jo tehnyt tällaista listaa.

Seuraavaksi listauksesta valitaan tarvittava määrä leikkauksia, järjestyksessä sen mukaan mitkä leikkaukset vaikuttavat vähiten työllisyyteen. Uskoisin, että listan kärkipäähän saattaisivat nousta esimerkiksi kehitysapumäärärahat tai tehottomat yritystuet.

Kolmanneksi toimenpiteeksi kestävyysvajeen pienentämiseksi esitän, että valtio ottaisi velkaa kotimaisilta suurilta instituutioilta, lähinnä eläkeyhtiöiltä. Kun velat aikanaan maksettaisiin takaisin instituutioille, tuotot puolestaan menisivät eläkkeiden maksuun. Nykytilanteessa Suomella on pääosin ulkomaista velkaa, jolloin kansakuntamme työn tuotot valuvat ulkomaille. Jos velanottomme olisi kotimaista, jäisivät tuototkin Suomeen, ja tässä tapauksessa eläkkeensaajien hyväksi. estävyysvajeen on sanottu olevan sukupolvien välistä velanottoa, mutta tässä esimerkissäni näin ei kävisi. Jos velan tuotto jää Suomen kansalaisille, niin mikä kestävyysvaje se tällöin on? Tämän väitteen todistaa Japanin talous, jonka velkasuhde on valtava, mutta jonka velasta 95 prosenttia on kotimaista.

Neljäntenä nostan esiin sen, että itse asiassa kestävyysvajetta ei tule kuroa umpeen kokonaisuudessaan. Sopivan suuruisella valtion velanotolla pystytään kiihdyttämään kasvua. Optimaalinen velanottotaso lienee noin puolet bkt:n kasvusta, ja tämä itse asiassa kääntää velkasuhteen laskuun. Lopuksi totean, että talous nousee vain työnteon ja yrittämisen kautta. Yrittäjyys on avain kasvuun ja kasvu on avain kivuttomaan velkasuhteen taittamiseen. Yritä.

Finanssipolitiikan valinnat keväällä 2014 (osa 1/3)

Torstai 20.2.2014 klo 15:38 - Ville Vähämäki

Valtiosihteeri Martti Hetemäki esitti 29.11. Rakennepoliittisen ohjelman täytäntöönpanosuunnitelmien yhteydessä väitteen, että Suomen bruttokansantuotteessa on 15 prosentin kasvukuilu. Kuilu kuvaa sitä, että olemme Hetemäen mukaan jääneet 15 prosenttia kasvusta jälkeen. Hetemäki todistaa alla olevalla kuvalla (kuva 1, lähde: Hetemäen kalvoesitys 29.11.) väitteensä. Musta pisteviiva kuvaa bkt:n trendikehitystä aikajanalla 2000-2013. Näin Hetemäki saa aikaiseksi kuilun.

sieppaa.png            

Jos kuitenkin katsotaan pitemmän aikavälin bruttokansantuotteen kasvua, voidaan todeta, että itse asiassa väitettyä kasvukuilua ei ole olemassa (kuva 2, lähde: Google public data).

Alla oleva kuva esittää 30 vuoden bkt:een kehitystä. Mustat viivat kuvaavat trendiä. Huomionarvoista on, että bkt on tällä hetkellä lähes trendiviivojen puolivälissä. Näin Hetemäen väite kuilusta katoaa.

 bktsuomi.png

Jos puolestaan katsotaan ostovoimakorjattua bruttokansantuotteen kasvua (kuva 3, lähde: Google public data), voidaan havaita että vaikka bruttokansantuotteemme on viime vuosina polkenut paikoillaan, niin ostovoimamme on itse asiassa kasvanut. 80-luvulta lähtien ostovoimakorjattu bruttokansantuote on laskenut vain vuosina -90, -91 ja -08.

ostovoima.png

 

Hetemäen raportissa lähdetään siitä lähtökohdasta, että bruttokansantuotteemme on liian matala, ja olemme kasvukuilussa. Esitetyt toimenpide-ehdotukset perustuvat tähän pohjaolettamukseen. Mutta entä jos tämä olettamus on väärä? Ovatko esitetyt toimenpide-ehdotuksetkin vääriä, jos bruttokansantuotteemme onkin suunnilleen oikealla tasolla kuten edellä kuvissa 2 ja 3 olen osoittanut? Entä jos kestävyysvajeen syy onkin liian suureksi kasvanut julkinen sektori, eikä se, että bruttokansantuotteemme on ”kasvukuilussa”?

Kommenttini Kalevan kysymykseen maanpuolustuksen määrärahoista

Torstai 13.2.2014 klo 15:26 - Ville Vähämäki

Perussuomalaiset esittivät vaihtoehtobudjetissaan joulukuun budjettikäsittelyssä 124,5 miljoonan euron lisäystä sotilaalliseen maanpuolustukseen sekä 4,8 miljoonaa euroa varusmiesten kotiuttamisrahaan. Kumpikin esitys äänestettiin nurin hallituspuolueiden toimesta.

Koska itsenäisellä maanpuolustuksella suojellaan paitsi kansalaisia, myös kansalaisten varallisuutta, täytyisi vaje kattaa nopeasti. Tämä voitaisiin tehdä joko lisäämällä tuloja tai vähentämällä menoja.

Kansantalouden kasvun kannalta neutraalit säästöt olisivat esimerkiksi säästäminen kehitysyhteistyöstä, tehottomista yritystuista tai maahanmuutosta. Tulopuolella kasvun kannalta lähes neutraaleja vaihtoehtoja voisivat olla yritysverotuksen porsaanreikien tukkiminen, suursäätiöiden pääomavero sekä harmaan talouden torjunta. Ja koska maanpuolustuksella suojataan kansalaisten varallisuutta, tulisi myös varallisuusveron palautusta harkita ja veron käyttöä maanpuolustustarkoituksiin. Olisin kuitenkin valmiimpi ennemmin säästämään muualta, kuin lisäämään ennestään korkeaa verotusta.

Kansallisesta ennakoinnista kansakunnan menestystekijä

Tiistai 11.2.2014 klo 13:46 - Ville Vähämäki

Kirjoitus julkaistu Tulevaisuus 2030-verkkosivuilla

 

Tulevaisuusselonteossa esitettiin, että Suomessa täytyisi ottaa käyttöön kansallinen ennakoinnin toimintamalli, jonka puitteissa yhdessä tuotetaan ja kootaan, sekä välitetään suomalaista ja kansainvälistä ennakointitietoa yhteiseen käyttöön. Ajatus on erittäin hyvä. Valitettavasti ennakoinnin toimintamallin ja etenkin ennakoinnin työkalujen kehittäminen on erittäin vaikea ja monimutkainen ongelma. Esitän tässä lyhyessä kirjoituksessa ajatuksia erään mahdollisen ennakointityökalun kehittämisestä.

Ennen kuin menen syvemmälle ennakointityökalujen kehittämiseen, totean itse tulevaisuusselonteosta seuraavaa: tulevaisuuden ennustaminen on lähes kaikilta osin erittäin haastavaa. Esimerkiksi nostan Suomen sata uutta mahdollisuutta – tutkimuksessa esitetyn väitteen siitä, että erilaisia teknologialistauksia pystyy esittämään lähes kuka tahansa, mutta tuskin kukaan kykenee kertomaan, miksi jokin teknologia on toista tärkeämpi, tai millä kriteereillä listaus on muodostettu. Jos saan tehdä niinkin rohkean väitteen, että erilaiset innovaatiot ovat tulevaisuudessa talouden ja yhteiskunnan sekä ajavia, että ohjaavia voimia, on kenties tärkeimpiä asioita tulevaisuuden ennakoinnin kannalta pyrkiä ennustamaan erilaisten teknologioiden kehitysvauhteja ja suuntia. Helpommin ennakoitavia asioita ovat esimerkiksi väestönkehitykseen sekä demografiaan liittyvät asiat, mutta pidän näitä seikkoja talouskehityksen kannalta erittäin tärkeinä. Mielestäni on tärkeää tunnistaa keskeiset Suomen tulevaisuuteen vaikuttavat teemat, olivat ne sitten helposti tai vaikeasti ennustettavia. Väitän, että liian usein ns. helppoa ennakointia väheksytään, vaikka se itse asiassa saattaa olla yhtä tärkeätä kuin vaikeiden tai monimutkaisten tapahtumien ennakointi.

Ennakoinnin työkalujen kehittämisestä esitän, että eräänä mahdollisena vaihtoehtona voisi kehittää Suomen sata uutta mahdollisuutta – radikaalit teknologiset ratkaisut – raportissa esitettyä nelitasomallia siten, että siitä voisi tehdä muun muassa alueellisen kehittämisen työkalun. Toinen kehittämisvaihtoehto voisi olla sellainen, että nelitasomallia kehitettäisiin viennin edistämisen työkalun suuntaan. Käyn alla lyhyesti läpi näitä vaihtoehtoja.

Alueellisen ennakoinnin työkalun kehittämisestä

Näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa kansallisvaltioiden välinen kilpailu muuttuu kaupunkiseutujen väliseksi kilpailuksi. Tällöin ne kaupunkiseudut, jotka pystyvät omaksumaan uusia radikaaleja teknologioita nopeimmin, kehittämään niitä edelleen sekä erikoistumaan joillekin kasvaville ihmiskunnalle lisäarvoa tuottaville aloille, tulevat menestymään erinomaisen hyvin tulevaisuudessa. Annan tekstissäni selkeät ohjeet siihen, kuinka voidaan luoda alueellinen ennakointityökalu, jonka avulla voidaan tunnistaa eri maakuntien vahvuuksia arvonluontiverkoissa, poimia maakunnan kannalta keskeisiä radikaaleja nousevia teknologioita, ennakoida maakunnan tulevaisuuteen vaikuttavia trendejä ja ilmiöitä, ja jota voidaan myös käyttää koulutuksen ja työelämän tarpeiden parempaan yhteensovittamiseen.

Aivan ensimmäiseksi meidän täytyy tunnistaa ne arvoverkot, jotka ovat tulevaisuudessa kasvavia. Arvonluontiverkolla kuvataan maailmanlaajuisiin tarpeisiin perustuvaa yhteiskunnallista ja teknologista muutoksen aluetta. Jotta tehtävämme helpottuisi, olemme tunnistaneet Suomen sata uutta mahdollisuutta: radikaalit teknologiset ratkaisut -julkaisussa 20 kasvavaa arvonluontiverkkoa, jotka tyydyttävät valtaosan ihmisten ja organisaatioiden tarpeista vuoteen 2030 mennessä. Nämä ovat listattuna alla. Tarkemmat kuvaukset kunkin arvoverkon osalta löytyvät tutkimuksestamme. Samalla on listattu nykytilanne kustannuksineen, uusi toimintamalli sääntöineen, teknologisen valmiuden kehitys, siirtymävaiheen ongelmat sekä lainsäädännölliset esteet.

Arvonluontiverkostot, joiden avulla radikaalit teknologiat arvotetaan:

1. Henkilöautoliikenteen automatisointi 2. Tavaraliikenteen automatisointi 3. Lähivalmistus ja teollisen rakenteen murros 4. Kaupan ja palveluiden virtualisoituminen 5. Lähiruoka ja funktionaalinen ravinto 6. Etäläsnäolo ja työkalujen kauko-ohjaus 7. Oppimisen ja opastuksen yksilöllistyminen 8. Toimintakyvyn säilyttämistä tukeva omatoiminen ja yksilöllinen terveydenhuolto 9. Toimintakyvyn lisääminen toimintakykynsä menettäneille 10. Tietoisuutta toimintaympäristöstä lisäävät välineet 11. Toiminnalliset materiaalit ja uudet materiaaliteknologiat 12. Tavaran älykkyyden toiminnalliset lisäarvot 13. Kestävän kehityksen energiateknologiat 14. Raaka-aineet maapallon hyödyntämättömiltä alueilta ja avaruudesta 15. Viihteen, kulttuurin ja vaikuttamisen osallistuvat muodot 16. Maanpuolustus ja terrorismin torjunta 17. Tilojen ja rakenteiden toiminnallistuminen 18. Itseorganisoituvat yhteisölliset toimintatavat 19. Identiteettien ja sosiaalisten rakenteiden virtualisoituminen 20. Demokratia, vapaus ja sosiaalinen koheesio

Seuraavana vaiheena on tunnistaa radikaaleja uusia teknologioita. Tutkimuksessamme olemme listanneet sata teknologia-aluetta tai teknologista ratkaisua, joista voi syntyä maailmaa mullistavia tuotteita tai palveluita. Teknologiat on valittu siten, että niiden tulisi olla saatavilla viimeistään vuonna 2020. On tärkeää arvioida myös kunkin teknologian kypsyystaso. Nyt on huomattava, että tähän radikaalien teknologioiden globaaliin listaukseen voidaan lisätä alueellisesti tärkeitä teknologioita. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan nettisivuilta on saatavissa Excel-taulukko, jossa on ristiintaulukoitu arvoverkot sekä radikaalit teknologiat, eli kullekin teknologialle on annettu pistemäärä jokaisessa arvoverkossa. Näin ollen teknologiat on saatu järjestettyä arvojärjestykseen. Jos ja kun joidenkin teknologioiden osalta tapahtuu kehitystä tai huomataan, että jokin teknologia onkin vaikutuksiltaan laaja-alaisempi kuin alun perin on arvioitu, muuttuvat taulukon pisteet ja teknologia nousee listalla.

Alueellinen tarkastelu

Tähän mennessä kaikki tarvittava tieto löytyy, mutta nyt täytyisi alkaa tekemään radikaalien teknologioiden alueellista tarkastelua. Ensin kannattanee tutkia sitä sadan teknologian listausta, joka on jo valmiina. Keskeisin kysymys on se, onko alueellamme kyseisen radikaalin teknologian osaamista ja onko kyseisen teknologian koulutusta? Nyt tullaan mielenkiintoisille alueille, eli voisiko olla niin, että jollakin alueella on johonkin radikaaliin teknologiaan osaamista, vaikka koulutusta ei olekaan, tai sitä on hyvin vähän? Entä onko johonkin teknologiaan koulutusta, mutta tarkempi analyysi osoittaakin, että alueelle ei ole syntynyt alan osaamiskeskittymää? Voimmeko päätellä jotain tästä?

Jotta saisimme selkeän kuvan alueen työelämän osaamis- ja koulutuskeskittymisestä, tulisi edellä mainittuun Excel-taulukkoon lisätä kaksi saraketta, toinen alueelliselle osaamiselle ja toinen alueelliselle koulutukselle. Pistemäärät voisivat olla vaikka 0-2. Jos sarakkeet kytketään olemassa oleviin laskentakaavoihin sopivasti, on työkalumme valmis.

Seuraavaksi voimme lisätä taulukkoon alueellisia radikaaleja teknologioita, jotka eivät ole nousseet vielä edellä mainittujen sadan listalle. Kun annamme pisteitä teknologialle eri arvonluontiverkkojen suhteen, sekä alueellisen osaamisen ja koulutusosaamisen osalta, arvioissa kannattaa olla raa’an rehellinen. Omalle alueelle tärkeä uusi radikaali teknologia saattaa saada alhaiset pisteet arvoverkkotarkastelussa, mutta jos on alueellista työelämän osaamista ja koulutusta, niin teknologia noussee listalla ylöspäin. Toisaalta suurten kasvukeskusten täytyy huomioida listalla korkealla olevat teknologiat väistämättä jotenkin.

Jotta työkalu voisi toimia trendien ennustajana, täytyy taulukkoa päivittää esimerkiksi puolivuosittain.

Kuten ensimmäisessä kappaleessa totesin, tulevaisuudessa kaupunkiseudut kilpailevat keskenään, eivätkä välttämättä niinkään kotimaan sisällä, vaan maailmanlaajuisesti. Tässä kilpailussa menestyvät ne alueet, jotka pystyvät erikoistumaan. Esittämälläni tavalla voidaan kyetä tunnistamaan ne alat, joille kunkin alueen kannattaa erikoistua.

Viennin edistämisen työkalun kehittämisestä

Ensimmäiseksi meidän on kansakuntana ymmärrettävä sekä hyväksyttävä ne globaalit kasvavat arvoverkostot, jotka luovat tulevaisuudessa huomattavan lisäarvon maapallon väestölle. Tämän jälkeen on tunnistettava niitä radikaaleja teknologioita, jotka vaikuttavat näihin arvonluontiverkostoihin. Seuraavaksi on pohdittava Suomen nykyistä osaamistasoa kunkin teknologian kohdalla, sekä arvioitava teknologioiden koulutuksen tarpeellisuus. Viimeiseksi pitää arvioida, mitä valmiita vientikanavia suomalaisilla yrityksillä on jo valmiina. Näitä pohdintoja ja arviointeja on tehty Suomen sata uutta mahdollisuutta raportissa.

Mielestäni keskeinen asia viennin edistämisen kannalta on se, että tiedämme mitä meiltä halutaan ostaa. Maailma on täynnä esimerkkejä siitä, kuinka kaupat on tehty ennen kuin koko tuotetta on ollut edes valmiina tai suunnittelijan pöydällä. Kenties meillä suomalaisilla on liian suuri halu tehdä ensin täydellinen tuote, ja vasta sen jälkeen alkaa myyminen ja markkinointi. Monesti on kuultu surullisia tarinoita myös siitä, että on kehitetty tuote, jolle ei ole löytynyt asiakkaita lainkaan.

Ehkäpä voisimme tehdä maakohtaisen kartoituksen Suomen lähetystöjen kautta siitä, mitä meiltä suomalaisilta halutaan ostaa nyt ja tulevaisuudessa. Suomen sata uutta mahdollisuutta – teknologialistausta voitaisiin käyttää apuvälineenä. Tällöin näkisimme heti millä teknologioilla olisi missäkin maissa kysyntää, ja tieto tulisi kootusti samaan taulukkoon. Näkisin, että tällä tavoin saisimme myös lähetystöihimme tietoa siitä, mitä mahdollisuuksia suomalaisilla voisi olla tarjota.

Loppumietteitä

Tulevaisuusvaliokunnan Radikaalit teknologiat-jaosto on julkaissut kirjan Suomen sadasta tulevaisuuden teknologiasta. Julkaisu ei pelkästään kerro niistä jopa sadasta tulevaisuuden teknologiasta, joita Suomella on valmius kehittää, vaan tarjoaa järjestelmän, jolla kehitysalueet on pisteytetty tärkeysjärjestykseen juuri Suomen näkökulmasta. Tehtävä oli erittäin haastava. Haastava on myös tämä esittämäni harjoitus, jossa alueellisesti tunnistetaan keskeisiä osaamis- ja koulutuskeskittymiä kunkin radikaalin teknologian osalta. Tämä tekemällä saadaan kuitenkin aikaan työkalu, jolla voidaan muun muassa ennakoida tulevaisuuden koulutus ja työelämätarpeita. Viennin edistämisen työkalun kehittämisen osalta mietteeni jäivät ehkä hieman viimeistelemättömälle tasolle, mutta tämä johtuu siitä, että ehdin jo kerran kehittää täsmällisemmän työkalun, mutta kun en sitä kirjaillut ylös, niin olen sen jo unohtanut, mutta unohtaminenhan on inhimillistä.

Maailma muuttuu. Sitä ei pidä pelätä – päinvastoin. Teknologia on apunamme jo tänä päivänä lähes jokaisessa arkisessa askareessa, jota teemme. Tätä kirjoittaessa käytän aikanaan mullistavaksi koettua tekniikkaa, joka nyt on itsestäänselvyys. Jonain päivänä itsestäänselvyyksiä ovat myös nyt radikaaleilta tuntuvat teknologiat.

Aivan lopuksi totea, että maassamme tarvitaan tulevaisuudessa sekä filosofeja että insinöörejä – molempia yhdessä. He täydentävät toisiaan, ja erikseen heistä ei saada irti täyttä hyötyä kansakunnallemme.

Kirjoittaja on kansanedustaja ja tulevaisuusvaliokunnan radikaalit teknologiat -jaoston puheenjohtaja

Tarttis tehdä jotain

Perjantai 31.1.2014 klo 15:18 - Ville Vähämäki

Julkaistu 31.1. Oulu-lehden Blogi arkadianmäeltä-palstalla.

Meille kaikille on tuttu tarina hölmöläisten peitonjatkamisesta. Kun jalkoja paleli, leikattiin toisesta päästä ja ommeltiin toiseen päähän pala takaisin. Kuulostaako tutulta?

Viime päivinä ovat julkisuudessa olleet jälleen valtiontalouden säästöt, joita hallitus on maaliskuussa pidettävässä kehysriihessä valmis tekemään noin kolmen miljardin edestä. Nordean tutkimusjohtajan Aki Kangasharjun mielestä leikkauksia pitäisi tehdä julkiselta puolelta jopa kahdeksan miljardia. Mikä on totuus, ja miten valtiontaloutta pitäisi korjata, jotta Suomi saataisiin takaisin kasvu-uralle?

Valtiolla on tällä hetkellä 8-10 miljardin euron kestävyysvaje. Tämä tarkoittaa karkeasti sanottuna sitä, että elintasostamme noin 20 prosenttia on velkarahalla hankittua. Käänne Suomen taloudessa on ollut ennenäkemättömän jyrkkä. Ennen 2007 eduskuntavaaleja keskeisiä vaalitenttien aiheita oli se, miten paljon meillä on jakovaraa. Nyt on käynyt selväksi, että jaettavaa ei tuolloin olisikaan ollut. 

Olemme kansakuntana ennennäkemättömän taloudellisen haasteen edessä. Ensinnäkin meillä on takana poikkeuksellisen pitkä hitaan kasvun kausi, joka on kestänyt jo kuusi vuotta ja uhkaa edelleen jatkua. Toisena tekijänä meillä on väestön ikärakenteesta johtuvat ongelmat. Kolmanneksi nostan liian suureksi paisuneen julkisen sektorin. Julkisen puolen menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat kasvaneet 47 prosentin tasolta 58 prosentin tasoon vain kuudessa vuodessa. Lisäksi kaikki verot on jo kiristetty äärimmilleen.

Valtionvarainministeriön mukaan kansantaloudessamme on 15 prosentin kasvukuilu. Olen tästä arviosta hyvin paljon eri mieltä, ja perustelen asiaa sillä, että VM:n virkamiehet ovat tehneet arvionsa sen mukaan, että koko 2000 - luvun alun nousukausi olisi jatkunut tähän päivään asti. Oman arvioni mukaan meillä on vain lievä, ehkä noin 5 prosentin kasvukuilu, kun huomioidaan bkt:n pitkän aikavälin kehitys.

Nähdäkseni julkisen puolen menoja on leikattava, mutta mielestäni samalla pitäisi harkita sitä, että nämä leikkaukset kompensoitaisiin sillä, että tuloverotusta kevennettäisiin. Tuloverotuksen keventämisellä pidetään yllä kansalaisten ostovoimaa. Nähdäkseni taloutta täytyy edelleen elvyttää sekä infrahankkeita käynnistämällä, sekä tukemalla teollisuuden kilpailukykyä ja tuotekehittelyä. 

Ajat ovat hankalat, mutta työnteolla pystymme kääntämään tilanteen voitoksemme.

Pohdintoja kilometriverosta

Torstai 30.1.2014 klo 11:31 - Ville Vähämäki

 

Jorma Ollilan luotsaama työryhmä julkaisi ideansa autoilun verottamisesta. GPS-seurantaan perustuva kilometrivero on synnyttänyt liudan asiaan skeptisesti suhtautuvia uutisia. Miten näin rajun vastustuksen synnyttänyt idea voisi olla hyvä? Tarkastellaanpa uudistuksen motiiveja. Tärkein motiivi on valtion verotulojen ylläpitäminen. Autojen kulutus ja päästöt ovat tippuneet tekniikan kehittymisen myötä ja sitä mukaa verotusta on kiristetty. Toisaalta EU:n kaavaileman direktiivin mukaisesti uutta autoa ostettaessa maksettava autovero poistuisi vuonna 2016. Tilalle täytyisi siis löytää jokin uusi vero. Tulevaisuudessa myös vähäpäästöiset sähköautot ja hybridit yleistyvät. Sähköautolla ajeleva ei maksa polttoaineveroa, eikä sähkön verotusta voi nostaa niin paljon, että vaje tulisi katettua.
Valtio verottaa tieliikennettä aivan liian paljon vuositasolla, 7 500 miljoonaa. Nyt kun tämä verotulo uhkaa pudota, joudutaan keksimään kaikenlaisia järjestelmiä. Ollilan malli on erinomainen esimerkki siitä, miten yksinkertaisesta asiasta saadaan monimutkainen. Olisi kansantaloudellisesti järkevää, että sähköautot yleistyisivät. Vapautuisimme hieman öljyriippuvuudestamme ja vaihtotaseemme paranisi, koska sähköä voidaan tuottaa kotimaisella polttoaineella. Ympäristömme puhdistuisi. Jos esitetty kilometriveromalli otetaan käyttöön, joudutaan sähköautoille asettamaan hulppea 8–9 sentin vero kilometriä kohden, jotta päästään samaan kokonaisverokertymään polttomoottorikäyttöisten autojen kanssa. Esitetty malli saattaisikin jopa ehkäistä sähköautojen laajamittaisen yleistymisen. Lisäksi seurantajärjestelmän asentaminen on satojen miljoonien bisnes. Yksinkertaisin ja edullisin tapa verottaa autoilua on polttoainevero. Verot kerätään pienillä kustannuksilla samalla, kun käydään bensapumpulla tankkaamassa. Mikäli motiivi olisi vain verottaa kulutettua polttoainetta ja aiheutettuja hiilidioksidipäästöjä, olisi vain yksi vero, polttoainevero. Miksi siis ehdottaa monimutkaista ja kallista seurantajärjestelmää, jos motiivi olisi vain päästöjen verotus?
Positiivista Ollilan ehdotuksessa on mahdollinen autokannan uusiutuminen. Tämä johtuisi auto- ja ajoneuvoveron poistumisesta. Polttoaine- tai käyttövoimavero eivät silti poistuisi. Valtion nettoverotulo on tarkoitus pitää nykyisellään. Autoveron poistumisesta eniten hyötyisivät ne, joilla on varaa kalliimpiin autoihin. Myös yksityisyydensuoja aiheuttaa kysymyksiä, mikä on huomioitu loppuraportissa vain yleisellä tasolla. Tuskin tulisi kuuloonkaan, että käveleviä tai julkisilla kulkevia ihmisiä seurattaisiin GPS-paikannuksen avulla verojen keruun varjolla. En väitä, että itse tarkoitus on vakoilla ihmisiä, mutta tietojen joutuminen vääriin käsiin on mahdollista. Suhtaudun kielteisesti ehdotukseen. Päästöjen verotukseen on helpompia keinoja. Autoilun verotus kaipaa uudistamista, mutta tämä esitys loisi uuden yksityisesti toteutetun rahankeruulaitoksen mahdollisine vuosittaisine lisenssimaksuineen toimivan järjestelmän tilalle, tuoden mukanaan nipun muita ongelmia.

PS:ltä "ei" windfall-verolle - heikentäisi suomalaisen kilpailukykyä entisestään

Keskiviikko 11.12.2013 klo 10:12 - PS VERKKOTOIMITUS

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan perussuomalaiset jäsenet ovat jättäneet valiokunnassa vastalauseen hallituksen esitykseen, jossa ehdotetaan säädettäväksi ns. windfall-vero. Uusi vero on tarkoitus kohdentaa päästöttömiin tietyn tehon ylittäviin energiantuotantolaitoksiin, kuten ydin- ja vesivoimalaitoksiin.

Perussuomalaiset pitävät päästöttömän ja tehokkaan energiantuotantomuodon lisäverotusta erittäin huonona ideana, etenkin nykyisessä vaikeassa talous- ja työllisyystilanteessa. Huolena on, että vero heikentäisi suomalaisen teollisuuden investointihalukkuutta ja kilpailukykyä entisestään.

- Rikkidirektiivin kurjistaman vientiteollisuutemme niskaan ei ole syytä kasata tällaisia lisäkustannuksia, kansanedustaja Ville Vähämäki toteaa tiedotteessaan.

Hallituksen esityksen katsotaan myös olevan ristiriidassa hallitusohjelman tavoitteiden kanssa.

- Valtiovarainvaliokunnan perussuomalaiset haluavat nostaa esiin sen, että vero rankaisee kohtuuttomasti vesivoimaa. Lisäksi se on epätasa-arvoinen vaihdellen huomattavasti voimalaitosten välillä: vesivoimaloidenkin välillä olisi kymmenkertaisia eroja veron määrässä, kun otetaan huomioon tuotetun sähkön määrä.

Perussuomalaiset muistuttavat myös, että EU:n energiaverodirektiivin mukaan sähkön tuotantoon ei ole mahdollista kohdistaa veroja. Veroa ei myöskään voida kohdistaa suoraan voimalaitoksen nimellistehoon. Siksi veron toteutustavaksi esitetään voimalaitoksen jälleenhankinta-arvon verottaminen.

- Tämä on kuitenkin aivan eri asia kuin lakiesityksen perustelujen mukainen verotuskohde eli ansioton voitto, vastalauseessa todetaan ja arvellaan, että voimalaitosvero on pyritty naamioimaan kiinteistöveron muotoon, jotta se ei olisi ilmiselvästi Euroopan unionin lainsäädännön vastainen, Vähämäki painottaa.

Windfall-veron ongelmiin on kiinnittänyt huomiota myös Fortum, jonka toimesta asiasta on valitettu Euroopan komissioon.

Asiaa käsittelivät valtiovarainvaliokunnassa myös kansanedustajat Maria Lohela (ps.) sekä Kauko Tuupainen (ps.).

Perussuomalaiset esittää Yle-veron indeksikorotuksen hylkäämistä

Perjantai 29.11.2013 klo 14:25 - Veli-Pekka Leskelä - PS uutistoimitus

erussuomalaiset esittää Yle-veron indeksiveron korotuksen hylkäämistä. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä jätti asiasta vastalauseen tänään perjantaina eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa.

Yle-veron kooksi on määritelty alunperin 500 miljoonaa euroa. Indeksikorotus korottaisi tätä noin 10 miljoonaa euroa. Perussuomalaisten mielestä myös Yleisradion pitäisi osallistua vaikeina aikoina yhteiskunnan säästötalkoisiin.

- Maksuperusteiden muutokset ovat yhdelle henkilölle määrällisesti marginaalisia, mutta Perussuomalaiset näkevät asiassa periaatteellisen ristiriidan. Perussuomalaiset haluavat muistuttaa, että hallitus on jo taloudellisiin syihin vedoten jäädyttänyt muun muassa lapsilisien indeksikorotukset, valiokunnan perussuomalaiset muistuttavat.

Oppositiota syrjittiin

Valiokunnan jäsen Ville Vähämäki perustelee vastalausetta myös sillä, että oppositio jätettiin ulos siitä kokouksesta, jossa päätettiin lähettää Yle-veroasia Ylen hallintoneuvoston pohdittavaksi, vaikka aina aiemmin Yleä käsiteltiin koko eduskunnan voimin.

- Katsomme, että hallitusryhmät rikkoivat yleveron osalta parlamentaarisen käsittelytavan, Vähämäki moittii.

Perussuomalaiset eivät väheksy Ylen asemaa yhtenä merkittävä tiedotusvälineenä Suomessa. Ylellä on valtion tiedotusvälineenä valtaa, mutta myös paljon vastuita.

Parin prosentin vaje hoituisi hallinnolla

- Perussuomalaiset eivät kuitenkaan näe, että rahoituksen kahden prosentin muutos suuntaan tai toiseen tulee merkittävästi parantamaan, saati huonontamaan Ylen tuottamaa sisältöä. Kahden prosentin sopeutus omaan toimintaan vaatii vain johto- ja organisointitaitoja, joita nyt tarvitaan korostetusti.

Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lakiesitys indeksikorotuksesta hylätään.

Valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtajana toimii perussuomalaisten kaajanilainen kansanedustaja Pentti Kettunen. Siihen kuuluu oululaisen Vähämäen lisäksi myös Kauko Tuupainen Jyväskylästä.

Energiaveropolitiikan suuntaa muutettava

Tiistai 26.11.2013 klo 12:38

Valtiovarainvaliokunnan perussuomalaiset: energiaveropolitiikan suuntaa muutettava

Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan perussuomalaiset jäsenet, kansanedustajat Pentti Kettunen, Ville Vähämäki ja Kauko Tuupainen ovat jättäneet valiokunnassa vastalauseen liittyen hallituksen esitykseen energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi.

Kettunen, Vähämäki ja Tuupainen katsovat, että Suomen energiaintensiivinen teollisuus on kärsinyt hallituksen energiaveronkorotuksista mittavan vahingon kilpailukykyynsä.

- Suomen kilpailukykyä on jo kuritettu niin sanotun rikkidirektiivin käyttöönotolla ja heti perään hallitus aikoo säätää windfall-veron sekä nostaa sähkön verotusta, vastalauseessa todetaan ja huomautetaan näiden toimien olevan ristiriidassa teollisuuden toimintaedellytysten kohentamista lupaavan hallitusohjelman kanssa.

Valtiovarainvaliokunnan perussuomalaiset toteavat, että tasaveroluonteisten energiaverojen korotukset rokottavat valtiovarainministeriön omienkin laskelmien mukaan pienituloisia jopa arvonlisäverotuksen korotusta pahemmin. Perussuomalaiset kantavat huolta erityisesti taajama-alueen ulkopuolella asuvista yksinhuoltajista ja eläkeläisistä, joiden energiakulut saattavat ylittää jopa 20 % käytettävissä olevista tuloista.

- Kataisen ja Kiviniemen hallitusten toteuttamat veronkorotukset ovat johtaneet siihen, että myös Suomesta löytyy enenevässä määrin niin sanottuja energiaköyhiä eli henkilöitä, joille tuottaa vaikeuksia suoriutua lämmitykseen ja sähkönkulutukseen liittyvistä kustannuksista, vastalauseessa sanotaan.

Perussuomalaisen energiapolitiikan keskeinen tavoite on kotimaisen energian aseman parantaminen suhteessa tuontienergiaan. Hallituksen harkitsematon päätös leikata kotimaisen bioenergian kuten turpeen ja puuenergian tukia on johtanut siihen, että useat energiayhtiöt ovat korvanneet bioenergian kivihiilellä. Negatiivisen kehityksen kääntämiseksi tulisikin turpeen verotuki ja metsähakkeen tuki palauttaa vuoden 2012 tasolle.

 

Lisätietoja:

Ville Vähämäki, puh. 050 512 0196

Pentti Kettunen, puh. 044 029 6681

Kauko Tuupainen, puh. 040 054 0295

Yle-vero tarkastelun alle

Keskiviikko 13.11.2013 klo 11:19

TIEDOTE

julkaisuvapaa

 

Nyt kun harkinta Yle-veron indeksikorotuksen jäädyttämisestä on hallituspuolueiden toimesta annettu Yleisradion hallintoneuvostolle, valtionvarainvaliokunnan verojaoston jäsenet Lohela ja Vähämäki toivovat, että se asiaa käsitellessään ottaisi huomioon julkisen talouden heikon tilanteen.

- Kun lähes kaikkialta muualtakin ollaan säästämässä, niin ei ole kohtuullista ajatella, että Yle olisi tästä poikkeus, edustajat toteavat. Kun hallitus on jo jäädyttänyt mm. lapsilisien tason, tulisi vakavasti edes pohtia koko Yle-veroindeksin jäädyttämistä tai vähintäänkin indeksikorotuksen liudentamista.

Lisätietoja:

Maria Lohela p. 050 512 0789
Ville Vähämäki p. 050 512 0196

Valot päälle Suomi

Tiistai 22.10.2013 klo 14:56 - Miia Eloranta, Soveltaja-lehti

Teknologiahämyssä haparointi on nyt ohi. Näin uskoo tulevaisuusvaliokunnan teknologiajaoston vetäjä Ville Vähämäki (ps).  Hiljattain julkistettu eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan raportti sadasta uudesta teknologisesta mahdollisuudesta valaisee tietä tulevaisuuden kilpailukykyyn ja hyvinvointiin. Seuraavaksi tärkeimmät teknologiat pitäisi ripeästi viedä käytäntöön.

-Tässä ollaan keksitty jotain todella isoa. Nyt näemme, miten investointeja pitää allokoida teknologiaprojekteihin. Olemme ikään kuin kulkeneet pimeässä huoneessa, etsineet katkaisijaa ja nyt saaneet valot päälle, Vähämäki kuvaa.

Tutkimus, julkinen sektori ja media keskeisiä

Vähämäen mukaan varsinainen työ on kuitenkin vielä edessä. Hänen mukaansa käytännön kehitystyö pitää aloittaa tärkeimmiksi listattujen teknologioiden kanssa mahdollisimman pian. Tässä Vähämäki suuntaa katseensa ensinnäkin suomalaisiin tutkimuslaitoksiin.

-Tutkimuslaitosten tulisi tämän raportin pohjalta investoida oikeanlaisiin tutkimushankkeisiin.

Toiseksi valtion ja kuntien rooli on Vähämäen mielestä keskeinen. Lainsäädännöllisten esteiden poistaminen sekä uusien teknologioiden nopea omaksuminen julkisella sektorilla näyttää vahvaa esimerkkiä yrityksille ja yhteisöille. Myös medialla on hänen mielestään tärkeä rooli siinä, että uudet teknologiat tulevat konkreettisella tasolla osaksi jokapäiväistä keskustelua.

Vähämäki sanoo, että raportissa kuvatuissa teknologioissa on paljon sellaisia, jotka on jo keksitty muualla ja jotka pitäisi ottaa Suomessa käyttöön pikaisesti. Toiseksi raportista löytyy esimerkiksi oppimiseen liittyvää teknologiaa, joka on kehitetty Suomessa. Nämä innovaatiot pitäisi ottaa käyttöön ensin kansallisesti ja kehittää niistä sitten nopeasti myytäviä vientituotteita. Kolmanneksi Vähämäki listaa teknologiat, jotka ovat jo osin käytössä, mutta joiden myyntiosaaminen puuttuu.

Vaikka teknologiaraporttia ohjanneessa tulevaisuusvaliokunnassa on erilaisia poliittisia näkemyksiä, Vähämäki sanoo että raportista on puoluepolitiikka kaukana.

Suomen etu, hyvinvointivaltion edellytys

-Tämä on tehty ajatellen koko Suomen etua. Työkalu, joka on tehty, koska on havaittu iso puute tulevaisuuden teknologioiden ymmärtämisessä ja eteenpäin viemisessä.

Kansanedustajan mielestä teknologiakysymys on niin keskeinen, että sulkemalla innovaatioita pois suomalainen yhteiskunta kääntyy takaisin 50-luvulle globaalissa kilpailussa. Muut valtiot ottavat käyttöön erilaisia uusia teknologioita, jotka kirittävät niiden kilpailukykyä. Vähämäen mukaan Suomi voi teknologiajuoksussa parhaimmillaan pitää yllä hyvinvointia ja pahimmillaan jäädä muiden jalkoihin kansainvälisessä kilpailussa.

-Keskeinen asia on se, että uusien teknologioiden avulla pystytään säilyttämään hyvinvointivaltio, Vähämäki tiivistää.

Vähämäki: Laki ei välitä eläkkeensaajan oikeuksista

Keskiviikko 16.10.2013 klo 15:24 - PS VERKKOTOIMITUS

PERUSSUOMALAINEN

Kansanedustaja Ville Vähämäki jätti  kirjallisen kysymyksen koskien eläkkeenmaksua. Hän penää kysymyksessään vastuuta eläkelaitoksille eläkemaksujen aloitusten viivästyksistä.

- Tietoon on tullut tapauksia, joissa eläkkeen maksun aloitus on viivästynyt eläkeyhtiöstä johtuvista syistä, vaikka eläkehakemukset on jätetty ajallaan. Esille tulleet eläkkeiden viivästymiset voivat pahimmillaan ajaa eläkeläisen velkakierteeseen, toteaa Vähämäki.

Vähämäen mukaan laki ei sanktioi viivästynyttä eläkkeenmaksua tarpeeksi vaan se on kuin tehty eläkeyhtiöitä ajatellen.

- Laki ei juurikaan välitä eläkkeensaajan oikeuksista. Se kyllä määrää koron viivästyneelle eläkkeelle mutta senkin vain silloin, kun kolme kuukautta hakemuksesta on kulunut. Oikeus on eläkelaitosten puolella, ei eläkkeensaajan, joka on huomattavasti heikommassa asemassa eläkelaitokseen nähden.

Vähämäki haluaa kysymyksessään selvittää miten hallitus aikoo parantaa eläkeläisen oikeusturvaa, ja aikooko se sanktioida eläkkeenmaksun viivästymisen paremmin.

Kun Suomi sai sata uutta mahdollisuutta

Perjantai 11.10.2013 klo 14:24

VAPAMEDIA 11.10.2013 - Laura Salonen

Tulevaisuusvaliokunta julkaisi viikko sitten raportin tulevaisuuden sadasta teknologisesta keksinnöstä, joita pidetään Suomen seuraavina mahdollisuuksina. Teknologian kehittyessä globaalissa maailmassa hallitsematonta vauhtia tuntuu tällaisen tutkimuksen tekeminen haastavalta. Saatiinko tutkimuksessa sitten jotain merkittävää selville?

Tulevaisuusvaliokunnan tilaama “Suomen sata uutta mahdollisuutta: Radikaalit teknologiset ratkaisut” -raportti listaa sata uutta teknologista aluetta tai ratkaisua, joiden uskotaan mullistavan maailmaa ja nostavan Suomen talous nousuun.

Viime aikoina saatujen Suomea koskettaneiden irtisanomis- ja talousuutisten valossa tällaisella tulevaisuusmyönteisellä raportilla varmasti on tilausta keskuudessamme. Olisiko tässä sata seuraavaa Nokiaa ja Roviota, jotka voisivat palauttaa meidät teknologian edelläkävijöiden joukkoon?

Suomalaiset uskovat vahvasti teknologisen kehityksen tuomaan menestykseen. Perussuomalaisten kansanedustaja Ville Vähämäen mukaan tutkimuksen perusteella ei kuitenkaan voida tehdä suoraa johtopäätöstä siitä, että teknologiat itsessään ratkaisisivat tiettyjä annettuja yhteiskuntamme ongelmia. Vähämäki johtaa tulevaisuusvaliokunnan Radikaalit teknologiat -toimikuntaa.

”Poliittisella päätöksenteolla on edelleen erittäin suuri rooli muun muassa lainsäädännöllisten esteiden poistamisessa”, Vähämäki kuvailee.

Tutkimuksen todellinen arvo löytyy teknologian muutoksista

Allekirjoittanut pitää epätodennäköisenä tutkimustulosten kestävyyttä, sillä teknologia kehittyy globaalissa maailmassa lähes kontrolloimatonta vauhtia.

Myös Vähämäki kertoo raportin esipuheessa, että tutkimuksen tulokset todennäköisesti vanhenevat nopealla tahdilla. Mitä hyötyä raportista sitten ylipäänsä on?

”Tutkimuksessamme on tehty malli, jolla innovaatioita voidaan pisteyttää sekä järjestää erityyppisiin listauksiin. Tällöin listausta ajoittain päivittämällä voidaan löytää teknologioita, jotka nousevat listalla ylöspäin”, Vähämäki vastaa.

Näin voimme Vähämäen mukaan ennakoida yhteiskunnan kannalta merkittäviä teknologioita. Tutkimuksen perimmäisenä tarkoituksena onkin löytää näitä nousevia teknologioita.

”Näin ollen jopa haluamme, että listaus vanhenee, eli teknologiat liikkuvat listan sisällä, uusia teknologioita nousee listalle tai vanhoja tippuu pois”, Vähämäki täydentää.

Kaiken avainsanana ovatkin hänen mukaansa juuri nämä muutokset, joita esimerkiksi tulevaisuusvaliokunnassa tai muissa innovaatioita tutkivissa elimissä tulisi tarkastella lähemmin.

Raportin myötä olennaista ei siis olekaan itse teknologia, vaan nopea reagoiminen ja omaksuminen.

”Keskeinen huomio tutkimuksessa on se, että meidän täytyy omaksua uusia teknologioita nopeasti ja tarvittaessa vaikka ostaa niitä Suomeen. Ne tulee ottaa täällä nopeasti käyttöön ja niitä tulee soveltaa, kehittää ja myydä edelleen eteenpäin”, Vähämäki kuvailee.

Pikkuhiljaa arvoverkostoja valtaamaan

Vähämäen mukaan tulevaisuuden kasvu löytyy ennen kaikkea raportissa listatuista kahdestakymmenestä arvoverkosta.

”Tutkimuksessa annoimme kullekin teknologialle pisteytyksen kahdessakymmenessä globaalisti kasvavassa arvoverkossa, jotka tulevaisuudessa tuottavat merkittävää lisäarvoa yhteiskunnalle”, Vähämäki kuvailee.

Arvoverkolla tutkimuksessa tarkoitetaan maailmanlaajuisiin tarpeisiin perustuvaa yhteiskunnallista ja teknologista muutoksen aluetta. Esimerkkejä raportissa esitetyistä arvonluontiverkostoista ovat kaupan ja palveluiden virtualisoituminen, oppimisen ja opastuksen yksilöllistyminen sekä kestävän kehityksen energiateknologiat. Vähämäki korostaa, että mikäli ei vielä ole osana näitä arvoverkkoja, niihin tulee pyrkiä.

Talouden sekä viennin kasvu on siis mahdollista, mutta sen eteen tulee nähdä vaivaa ja rahaa.

”Mikään yritys ei voi syntyä suureksi, joten ensin täytyy yrittää ottaa pieni markkinaosuus jostain kasvavasta arvoverkosta”, Vähämäki korostaa.

Oulu nimettävä arktisen alueen kehityskeskukseksi

Torstai 3.10.2013 klo 19:12

TIEDOTE 3.10.2013

Kansanedustaja Vähämäki: Oulu nimettävä arktisen alueen kehityskeskukseksi.

Pääministeri Jyrki Katainen esitteli eilen hallituksen arktista strategiaa.  Keskustelussa nousi useasti esiin Oulun mahdollisuudet keskeisenä pohjoisen aluekehityksen keskuksena. Kansanedustaja Vähämäki esittikin arktisen strategian käsittelyn yhteydessä, että Oulu valittaisiin toteuttamaan hallituksen tekemää arktista strategiaa ja samalla johtamaan pohjoista aluekehitystä.

- Oulussa on potentiaalia nousta keskeiseksi peluriksi arktisen alueen kehittämisessä. Johtamis-, kehitysosaaminen ja ennen kaikkea alueosaaminen on Oulussa omaa luokkaansa. Viittaan tässä muun muassa Oulun kaupungin, Business Oulun, Oulun Yliopiston ja muiden toimijoiden vahvaan rooliin, ja jo tehtyyn taustatyöhön. Näillä perusteilla Oulu olisi erinomainen valinta johtamaan pohjoista aluekehitystä. Vähämäki sanoo.  

Vähämäki saa tukea Oulun kaupungilta, joka on tehnyt asiasta oman kasvusopimusluonnoksen.

- Tietotaito ja tahto on valmiina, enää tarvitaan nopeita toimenpiteitä valtion taholta. Arktiseen alueen kehitykseen on mentävä mukaan nopeasti, muuten jäämme muiden jalkoihin. Vähämäki jatkaa. 

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »