Deutsche Bank huhujen keskellä

Keskiviikko 5.10.2016 klo 9.07 - Ville Vähämäki

Deutsche Bankin viime vuoden tulos oli noin seitsemän miljardia euroa tappiolla. Miten ihmeessä yksi yritys voi tehdä niin paljon tappiota vuodessa, ja silti jatkaa toimintaansa? Yritän kirjoituksessa valaista hieman Deutsche Bankin tilannetta.

Deutsche kuuluu maailman suurimpiin johdannaissijoittajiin ja omistaa yli 40 biljoonan euron johdannaissalkun, jonka positiivisten johdannaisten markkina-arvo on lehtitietojen mukaan 519 miljardia ja negatiivisten 500 miljardia. Tämä on eri arvioiden mukaan reilu 10 prosenttia maailman kaikista johdannaissopimuksista. Johdannaisia on niin valtavasti, että vastapuolien löytäminen voi olla vaikeaa.

Yhdysvaltojen Oikeusministeriö määräsi Deutsche Bankille reilun 12 miljardin korvausvelvollisuuden edellisen USA:n asuntokriisin aikaisista toimista. Huhujen mukaan korvausvaatimus on laskettu noin viiteen miljardiin. Deutsche Bank on kuitenkin varautunut taseessaan näihin korvauksiin.

Miten tästä eteenpäin? Kaikki mahdolliset toimenpiteet ovat vielä huhujen varassa, mutta Kreikka-pakettien kaltaiset toimet lienevät pikkutekijöitä tämän rinnalla. On huhuttu, että Deutsche Bank olisi vihjannut Saksan liittovaltion suuntaan, että se tarvitsee apua. Merkelin kerrotaan torjuneen tällaiset vaihtoehdot. Niin tai näin, jos Deutschen taseesta löytyy ongelmia, voi meillä olla jälleen uusi finanssikriisi.

EKP:n suorittamat stressitestit tuntuvat uutisten rinnalla vähintäänkin epäuskottavilta. Miten voi olla, että kesällä testattu pankki on nyt tässä jamassa? Mitä tapahtuu, jos Deutsche ei löydä johdannaisilleen vastapuolia tai vakuuksia? Onko takaaja silloin Saksan liittovaltio vai esimerkiksi jokin EU:n monimutkainen tukimekanismi?

Oman arvioni mukaan on olemassa riski, että yksityisille omistajille pilkotaan pankista parhaat palat ja euroalueen veronmaksajat kattavat tappiot muista osista jonkin mekanismin kautta.

Myös Suomessa tapahtuu, mutta ei mitään niin vakavaa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF antoi juuri loppulausuntonsa Suomen taloudesta. Viesti on positiivinen.

Hallituksen toimet ovat kuitenkin olleet oikeita. IMF arvioi kansataloudelle hiukan nopeutuvaa kasvua. Riskit ovat Suomen rajojen ulkopuolisia. Pieni maa ei niihin voi vaikuttaa, vaan elää niiden mukana – halusi tai ei. Rakeenteelliset uudistukset, joita hallitus on tehnyt, ovat keskeisessä roolissa kasvun kannalta, mutta niitä tulee seurata tarkkaan. Kiky-sopimus ei toteuta itse itseään.

Ei siis niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Suomi ei pysty yksin vaikuttamaan maailmantalouden vakauteen, mutta ainakin sisäiset toimet ovat olleet oikeita. Valitettavasti euro supistaa sisäisten toimien vaihtoehtoluetteloa ja on Suomelle muutenkin liian vahva valuutta – edelleen. Yhä useampi asiantuntija sanookin, että euroero voisi olla Suomen etu pitkällä aikavälillä. Tämäkin on pidettävä vaihtoehtojen joukossa mukana.

Julkaistu Kaleva-lehdessä 5.10.2016

Valtionvarainvaliokunnalta huomattava lisäpanostus metsätalouteen - Perussuomalaiset tyytyväisiä

Perjantai 17.6.2016 klo 13.49

TIEDOTE

17.6.16, julkaisuvapaa

Valtionvarainvaliokunta on tänään toisen lisätalousarvion käsittelyssä lisännyt yli 30 miljoonaa euroa kestävän metsätalouden hoitoon. Kestävän metsätalouden turvaamiseksi käytettävää tukimäärää nostetaan vuodelle 2016 88 miljoonaan euroon. Aikaisemmin talousarviossa määräraha oli noin 55 miljoonaa euroa.

- Kyseessä on huomattava panostus metsätalouteen. Metsurit eivät jää työttömiksi, taimikot hoidetaan, metsän kasvunopeutta kiihdytetään ja teollisuus saa jatkossakin riittävästi laadukasta puuta, toteaa valiokunnan jäsen Ville Vähämäki.

Maa- ja metsätalousministeriö ei ole enää toukokuussa pystynyt vastaamaan kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisiin niin sanottuihin kemera-tukihakemuksiin, sillä varat loppuivat kesken. Näin ollen esimerkiksi taimikonhoitoon ei ole enää myönnetty tukia. Jos tukia ei voida myöntää, se aiheuttaa huomattavaa haittaa metsänhoidolle. Tämä taas heijastuu suoraan työllisyyteen ja aikanaan myös vientiin. Metsäteollisuus tuo noin 20 prosenttia Suomen vientituloista. Jos metsiä ei hoideta, metsien tuotto pienenee ja monen leipä kapenee.

- Teimme huomattavan satsauksen työllisyyteen ja tulevaisuuteen summalla, joka maksaa itsensä takaisin parantuneena metsän tuottona. Metsäteollisuuden jättihankkeet käyttävät jatkossa enemmän puuta, ja investoinnit metsien tuottoon on tehtävä nyt, kertoo valiokunnan varapuheenjohtaja Maria Tolppanen.

Valtionvarainvaliokunnan perussuomalaiset ovat tyytyväisiä, että päätös vaikuttaa juuri sinne, missä tilanne on usein heikoin.

- Metsänhoito tapahtuu yleensä niillä alueilla, joilla työllisyystilanne on heikointa. Tämä on näin ollen myös suuri alueellinen panostus, huomauttaa maatalousjaoston jäsen Jani Mäkelä.

Valiokunnan jäsenet huomauttavat myös, että metsätalouden hyvinvointi tukee hallituksen kärkihanketta, joka on biotalous

- Puussa ja siitä jalostettavissa erilaisissa tuotteissa on Suomen tulevaisuus. Biotalous ja rakentaminen ovat voimakkaasti riippuvaisia puusta. Nämä ovat kehittyviä aloja, joista koko Suomi voi saada uuden merkittävän teknologiavaltin, päättää valiokunnan jäsen Sami Savio.

Hallitukselta pikaisia toimia siirtolaiskriisiin

Keskiviikko 23.9.2015 klo 8.07 - Ville Vähämäki

Julkaistu Kalevan Edusnkunnasta -kolumnissa 23.9.2015

Olemme viime päivinä lukeneet uutisia siitä, kuinka etenkin Tornion rajanylityspaikalla on kaaos siirtolaistulvan vuoksi. Vuositasolla nykyinen tahti toisi maahan lähes 200 000 turvapaikanhakijaa. Sosiaali- ja terveysministeriön suuntaa-antavien laskelmien mukaan jo sadantuhannen majoittaminen vuodeksi maksaa vajaat 1,5 miljardia euroa. Suomi ei kestä sellaista taakkaa. Siksi hallitus on ryhtynyt toimiin, jotka alkoivat heti vaikuttaa, ja enemmän turvapaikanhakijoita on jäänyt Ruotsiin.

Hallitus on tuoreessa toimenpideohjelmassaan listannut monia tärkeitä asioita, joilla voidaan vaikuttaa maahanmuuton haasteisiin. Uusi järjestelykeskus on ensimmäinen toimenpide. Se nopeuttaa viranomaistyötä ja mahdollisia käännytyksiä. Muita toimenpiteitä ovat muun muassa palautussopimusten luominen Irakin ja Afganistanin kanssa, maahantulokiellon rikkomisen rangaistuksen koventaminen, viranomaisten tiedonvaihdon sujuvoittaminen, mahdollinen vastaanottorahan laskeminen sekä ilmoittautumisvelvollisuus työvoimaviranomaisille.

Suurimmat ja kiireellisimmät hankkeet haluan nostaa listalta erikseen. Ensimmäinen näistä on Schengenin alueen sisärajatarkastukset. Tarkastuksia ja selvitysmahdollisuuksia tarvitaan rajalla, jotta pystymme toteuttamaan EU:n omia sääntöjä kuten Dublin-menettelyä. Koska säädöstä kuitenkin noudatetaan tällä hetkellä vaihtelevasti, on Suomellakin kenties mahdollisuus soveltaa Dublin-säädöstä kansallisen edun näkökulmasta tarkastellen ja jopa rajoittaa turvapaikanhakuoikeutta. Kuten ulkoministeri Soini totesi, on jokaisen maan tehtävä omat johtopäätökset ja toimenpiteet, jos unionin alueella ei kestävää ratkaisua saada aikaiseksi.

Toinen tärkeä kansallinen toimenpide on turvapaikan saaneiden henkilöiden mahdollinen poistaminen asumisperusteisen sosiaaliturvan piiristä. Turvapaikan saaneiden kotiutumisrahan taso olisi matalampi ja se olisi ainakin osittain ehdollinen. Tämä uudistus on jo työn alla. Suomen sosiaaliturvan hyvän tason vuoksi monet pyrkivät tänne juuri tänne. Toisaalta turvapaikka heltiää tilastollisesti paljon helpommin esimerkiksi Irakista tulleille Suomesta kuin Ruotsista.

Tällä hetkellä poliisi, tulli ja rajaviranomaiset tekevät tehostettuja tarkastuksia. Puolustusvoimilta pyydettiin virka-apua ja mielestäni maakuntajoukkojen käyttämistä pitää harkita.

On koko Suomen etu, myöskin pakolaisten etu, että käytössämme on riittävät resurssit ja tilanne otetaan haltuun Pohjois-Suomessa.

Ymmärrämme toki kaikki, että käsissämme on inhimillinen kriisi, mutta kriisin hoitoon Suomi voi osallistua vain oman kantokykynsä mukaisesti, myöntäen turvapaikkoja ainoastaan niille jotka ovat siihen oikeutettuja.

Syntyykö yhteiskuntasopimus?

Perjantai 7.8.2015 - Ville Vähämäki

Tulevien viikkojen suurimmat poliittiset väännöt käydään yhteiskuntasopimuksen tiimoilta. Työmarkkinajärjestöt puivat asiaa hallituksen nimittämän selvitysmies Juhani Saloniuksen johdolla.

Aikaa selvityksen tekemiseen on kolmisen viikkoa, ja paineet täytyvät olla eri osapuolten kesken hurjia. Näissä neuvottelupöydissä nimittäin ratkeaa myös Suomen lähiaikojen suunta. Pääsemmekö kansakuntana kasvun tielle vai joudummeko tekemään lisäleikkauksia?

Suomi on erinomainen maa. Yksi maailman parhaimmista, ellei jopa paras. Meillä on koulutettu kansa, joka on motivoitunut tekemään työtä ja rakentamaan yhteiskuntaa.

Hyvinvointiyhteiskuntamme on toiminut hyvin. Suomi on kuuluu siihen maailman valtioiden vähälukuiseen joukkoon, jossa koulutuksella, työllä ja yrittämisellä voivat hyvin erilaisista lähtökohdista lähteneet kansalaiset saavuttaa elämässään haluamiaan tavoitteita.

Taivaanrannassa siintää kuitenkin tummia pilviä, kuten tänä kesänä niin valitettavan usein on ollut tapana. Talouskasvu on ollut hidasta vuodesta 2008 lähtien, työttömyyslukemat ovat kasvaneet, pienituloisten määrä ja syrjääntyneisyys on kasvanut. Kotimaiset investoinnit ovat olleet vähäisiä. Ja mikä pahinta, Suomen vienti on sakannut ja pahasti.

Suomi on erittäin vientiriippuvainen maa. Voisi sanoa jopa, että koko kansakuntamme hyvinvointi riippuu siitä, miten kilpailukykyisiä vientiyrityksemme ovat. Oulun seutu ja laajemmin rannikkoalue Kokkolasta Kemiin kerryttävät Suomen viennistä huomattavan osan, joten viennin vaikutus on suuri myös Oululle.

Yhteiskuntasopimuksen päätavoite on hintakilpailukyvyn parantaminen viidellä prosentilla. Tämä parantaisi heti vientiyritysten toimintaedellytyksiä ja kasvattaisi yristysten liikevaihtoja. Vientiyritykset puolestaan toivottavasti palkkaisivat lisää työvoimaa ja yleinen taloudellinen toimeliaisuus kasvaisi.

Suomi tarvitsee lisää työpaikkoja. Työ on parasta lääkettä syrjääntymisen ehkäisyyn ja köyhyyden poistamiseen. Oulun seudulla etenkin nuorisotyöttömyys on pyrittävä saamaan laskuun. Samalla on suunnattava toimia siihen, että yli 55-vuotiaiden työllisyysaste nousisi.

Yhteiskuntasopimus aiheuttaa tunteita puolesta ja vastaan. Toivomukseni on se, että työmarkkinajärjestöt tulevat neuvottelupöydistä tasapuolisen ratkaisun kanssa. Sellaisen ratkaisun kanssa, johon sekä työntekijät että työnantajat voivat olla tyytyväisiä. Sellaisen ratkaisun kanssa, jolla Suomi saadaan uudestaan kasvun tielle.

Yhteiskuntasopimuksen syntyminen on loppujen lopuksi kiinni tavallisista kansalaisista. Työväestöstä, työttömistä ja sinustakin, hyvä lukija. Sopimuksen syntyminen riippuu siitä, minkälaisen asenteen me otamme sitä kohtaan, haluammeko yhdessä olla muodostamassa parempaa Suomea.

Suomi nousee työn kautta ja mielestäni meidän kaikkien on osallistuttava.

Ajatuksia kuluneesta eduskuntakaudesta

Torstai 19.3.2015 klo 13.10 - Ville Vähämäki

Hallitus päätti kautensa farssiin. Viimeisellä viikolla täysistunnot keskeytyivät ja puhemiesneuvosto joutui kokoontumaan useasti. Loppujen lopuksi opintotukilain muutokset kaadettiin täysistunnossa ja laittomasti maassa oleskelevien terveydenhoitolakia ei ehditty käsittelemään loppuun asti.

Istuva hallitus on ollut arvioiden mukaan yksi Suomen historian huonoimmista. Se on epäonnistunut tavoitteessaan lähes täydellisesti. Kaikki suuret uudistukset jäivät toteutumatta ja julkisen sektorin paisuminen jatkui.

Suomen taloutta ei saatu käyntiin koko hallituskauden aikana. Edes 90-luvun lamassa ei ollut kolmen vuoden bruttokansantuotteen laskua, kuten nyt on. Työttömien määrä on jo lähes puoli miljoonaa, kun lasketaan mukaan erilaisissa toimenpiteissä mukana olevat henkilöt sekä piilotyöttömät.

On selvää, että Suomen tilanne ei pienenä vientimaana ole yksin omista päätöksistä kiinni. Maailmantalouden suhdanteet vaikuttavat paljon. Silti uskallan väittää, että hallituksen päätökset ja varsinkin päättämättä jättämiset ovat olennaisesti vaikuttaneet negatiivisesti talouskasvuun. 

Suomessa on investointilama, ja yritykset eivät uskalla investoida, koska tehdyt päätökset olivat poukkoilevia. Hallitus toki yritti elvyttää, mutta huonolla menestyksellä. Tehottomia yritystukia kasvatettiin.

Toisaalta samaan aikaan kun oma tupa palaa pelastettiin Kreikkaa jättimäisin pelastuspaketein. Tai niin kansalle ainakin kerrottiin. Pelastusoperaation todellinen kohde oli saksalaiset ja ranskalaiset pankit, jotka olivat epäonnistuneet sijoituksissaan Yhdysvaltojen kiinteistösektorille. 

Tämän hallituksen toimenpiteiden seurauksena Suomen vastuut eurokriisistä nousevat 30 miljardiin. Pelkästään Kreikan tukemisen hintalappu on miljoona euroa päivässä.

Arkielämään hallituksen toimet vaikuttivat lähinnä ostovoimaa leikkaavasti. Esimerkiksi energiaveroja nostettiin muutamassa vuodessa kolme kertaa. Arvonlisävero, polttoainevero ja sähkövero ovat kaikki tasaveroja, jotka käyvät köyhän kukkarolle. Lisäksi useita indeksejä ei korotettu täyttä määrää, vaan niitä jopa leikattiin.

Nyt tarvitaan nopeita korjaustoimenpiteitä. Verotuksen keventämisellä saadaan yritykset ja kansalaiset investoimaan. Työn sivukulujen alentaminen edistää työllisyyttä. Julkisen sektorin uudistukset täytyy saada maaliin.

Pyörät pitää saada pyörimään.

Talvivaaran purkuputki eduskunnan käsissä

Torstai 12.3.2015 klo 14.15

TIEDOTE 12.3.2015

Julkaisuvapaa heti

Talvivaaran purkuputki eduskunnan käsissä

Tulevana perjantaina eduskunta äänestää lisätalousarvion yhteydessä Perussuomalaisten tekemästä lausumasta koskien Talvivaaran kaivoksen purkuputkea Nuasjärveen.

Lausumassa todetaan seuraavaa: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus huolehtii siitä, että Talvivaaran kipsisakka-altaissa olevaa jätevettä ei pääse tai ei päästetä poistoputken kautta, tai muun menetelmän avulla Kainuun luontoon tai vesistöihin puhdistamattomana edes väliaikaisena ratkaisuna tai hätäjuoksutuksena”

Lisäksi eduskunta äänestää perussuomalaisten esittämästä 10 miljoonan euron lisämäärärahasta Talvivaaran kaivosalueen jätevedenpuhdistamon rakentamiseen.

Perussuomalaisten valtionvarainvaliokunnan jäsen Ville Vähämäki sekä muu perussuomalaisten valiokuntaryhmä vastustaa purkuputken rakentamista:

- Pidemmällä tähtäimellä vain riittävän tehokas puhdistamo ratkaisee jätevesiongelman, purkuputki ei ole kestävä ratkaisu luonnon kannalta, Vähämäki toteaa.

Vähämäki pelkää, että jos hallitus kaataa Perussuomalaisten esitykset, kasvaa laajamittaisen ympäristökatastrofin riski Kainuussa ja heijastevaikutukset tulevat myös Ouluun ja Itä-Suomeen asti.

- Täytyy muistaa, että Oulukin ottaa juomavettä vesistöistä, jonne Nuasjärvi laskee.

Lisätiedot:

Ville Vähämäki

040-5429179

Kansanedustajasi tavattavissa

Perjantai 20.2.2015 klo 11.17 - Ville Vähämäki

Kuten Kalevan ja Oulu-lehden ilmoituksesta (alla), käy ilmi, viikonloppujen 7.-8.3. sekä 14.-15.3. osalta maakuntakierroksen aikataulu tarkentuu vielä. 7.-8.3. kierrokseni suuntautuu Kainuuseen/Kuusamoon ja 14.-15.3. Oulun eteläpuolelle. Tarkkaile aikataulua kotisivuillani ja paikallisessa lehdessäsi.

ilmoitusblogiin.jpg

Lisätietoja tapahtumista löydät kalenteristani.

Mihin katosi ostovoima?

Perjantai 24.10.2014 klo 12.39 - Ville Vähämäki

Kaikki hallituksen ratkaisut Suomen nostamiseksi taantumasta ovat olleet käytännössä ostovoimaa heikentäviä veronkorotuksia ja leikkauksia sinne. Vaikka kuudesta hallituspuolueesta jäljellä on enää neljä, lääkkeet Suomen pelastamiseksi säilyvät samoina. Tarvitsemme uudet eduskuntavaalit ja nopeasti.

Ensi vuoden alusta hallitus on korottamassa jälleen kerran energiaverotusta. Polttonesteiden ja sähkön hintaa korotetaan tämän hallituskauden aikana kolmatta kertaa. Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti vastustaneet näitä korotuksia.  

Suomeen on syntymässä energiaköyhien ihmisten luokka, jolla ei ole kunnolla varaa ostaa polttoainetta ja sähköä. Näiden välttämättömien laskujen sekä asumismenojen jälkeen muuhun ostamiseen käytettävissä oleva rahamäärä on hyvin rajallinen. Tämä on kestämätön tie, sillä nämä kaikki korotukset vaikuttavat suoraan myös yritysten kilpailukykyyn sekä kuluttajien ostovoimaan.

Perussuomalaiset haluavat myös kumota jätevesiasetuksen. Siihen ei yksinkertaisesti ole monilla maaseudun asukkailla varaa. Tarvittavan pienpuhdistamon kustannus saattaa olla jopa 10 000 euroa, mutta mitään takeita ei voida antaa sille, että toimiiko puhdistamo.

Ensi vuoden alusta monet kunnat joutuvat korottamana kunnallisveroja sekä kiinteistöveroa. Tämä johtuu siitä, että valtion kunnille antamaa rahoitusosuutta on leikattu jatkuvasti. Nyt hallitus esittää, että kiinteistöveron ala- ja ylärajaa nostetaan. Tämä merkitsee sitä, että monissa kunnissa on pakko nostaa kiinteistöveroa.  

Tässä on vain pari karkeaa esimerkkiä siitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että kansalaisten ostovoima on viime vuosina heikentynyt. Myös taitettu indeksi eläkkeissä sekä työmarkkinaratkaisut ovat osaltaan vaikuttaneet asiaan.

Toivottavasti kohta saamme tähän maahan uuden hallituksen, ennen kuin Irwin Goodman sanoitukset käyvät kaikilta osin toteen: ”On aivan turhaa enää tehdä työtä, verot vievät koko palkan kuitenkin”.

Aivan lopuksi kuitenkin totean, että uskon siihen että meillä on mahdollisuus kansakuntana nostaa vielä Suomi ylös tästä taantumasta. Se vaatii vain paljon työtä.

Valtio leikkaa ostovoimaa kiinteistöverolla

Perjantai 3.10.2014 klo 15.02 - Ville Vähämäki

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta käsitteli tämänpäiväisessä kokouksessaan kiinteistöverolain muuttamista. Hallituksen ehdotus tarkoittaa käytännössä 48 miljoonan euron suuruista veronkorotusta.

Perussuomalaiset ei hyväksy kiinteistöveron korotusta, sillä tasaverona se kohdistuu poikkeuksellisen voimakkaasti pienituloisiin ja erityisesti yksinasuviin eläkeläisiin. Jokaisen on jossakin asuttava, joten omalla käytöksellään kansalainen ei voi veroa välttää.

- Kiinteistöverotuksen korottamisesta on tullut eräänlainen automaatio kunnissa. Jos sen enimmäis- ja vähimmäismäärää nyt korotetaan, on täysin selvää, että sitä tullaan kunnissa käyttämään hyväksi, Vähämäki toteaa.

- Ottaen huomioon jatkuvasti kasvaneet asumis- ja liikkumiskustannukset, ovat tämän tyyppiset esitykset omiaan heikentämään kansalaisten ostovoimaa.                                                                                                              

Valiokunnan Perussuomalaiset jäsenet jättivät asiaan eriävän mielipiteen. Siinä kiinnitetään huomiota myös siihen, että valtio suunnittelee valtionosuuksia alentamalla keräävänsä itselleen kiinteistöveron korottamisesta kertyvät lisätulot. Tämä on hyvin ongelmallista, koska kiinteistövero on nimenomaan kuntien vero, ja se on tarkoitettu kuntien omien menojen kattamiseen.

- Voisi luulla, että hallitus haluaa antaa kunnille mahdollisuuden kerätä lisätuloja, mutta ei. Se haluaa joidenkin kuntien keräävän lisätuloja valtiolle samalla, kun kuntaosuuksia kiristetään. Kuntien itsehallinnon näkökulmasta on ongelmallista, että kunta joutuisi tilittämään verotulojaan valtiolle. Näiltä osin esitys koskee 23 kuntaa.

Verkkouutiset: Näin "kehityksen ennakointimalli" kertoo Suomen tulevaisuudesta

Torstai 2.10.2014 klo 14.36 - Juha-Pekka Tikka

Verkkouutiset 1.10.2014

Eduskunta keskusteli keskiviikkona valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta "Kestävällä kasvulla hyvinvointia".

Tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Päivi Lipposen (sd.) mielestä Suomen on panostettava nouseviin teknologioihin. Hän kertoi, että valiokunta sisällytti mietintöönsä itse kehitetyn "teknologian kehityksen ennakointimallin, joka avaa näkökulmia teknologian ja talouden tulevaisuuteen".

Lipposen mukaan malli on tuottanut runsaasti ratkaisuja.

– Näitä ovat muun muassa nanosellu, painettavat halvat sensorit, akkuteknologia, liikkeisiin perustuvat käytönohjaimet, ympäristön reaaliaikainen mallinnus, pilvilaskenta ja tauteja tunnistavat biosirut, Päivi Lipponen sanoi.

– Suomen kestävän kasvun kärjet ovat biotalous, cleantech ja digitalisaatio. B, c ja d, hän jatkoi.

Myöhemmässä puheenvuorossaan Päivi Lipponen kehotti perussuomalaisten ryhmää olemaan ylpeitä edustajastaan Ville Vähämäestä.

– Hän on kehittänyt tällaisen teknologisen kehityksen ennakointimallin, jolla olemme pystyneet tunnistamaan niitä teknologioita, jotka ovat vasta nousemassa. Joihin kannattaisi investoida, kannattaisi mahdollistaa niistä uutta hyvinvoinnin kasvualustaa Suomelle, Päivi Lipponen sanoi

– Tämä on hyvin ainutlaatuinen ennakointimalli, ja siihen osallistui 300 ihmistä antamalla omaa työtään ilmaiseksi mallin kehittämiseen. Tämä on suorastaan radikaalia ratkaisua tämän päivän jähmettyneeseen tilanteeseen.

Tulevaisuusvaliokunnan mietinnön mukaan mallia on kuvattu tästä löytyvässä julkaisussa.

Mietinnön mukaan valiokunta laittoi "tunnistamansa radikaalit teknologiat mallinsa avulla tärkeysjärjestykseen".

Esimerkiksi "radikaalien teknologisten ratkaisujen" vahvimpien vientivalmiuksen alueilla listalla ovat antibakteeriset ja muut likaa hylkivät materiaalit ja pinnat, nanosellu ja mikrokuitusellu, langaton siirto 2.5 terabittiä sekunnissa sekä nestemäisten polttoaineiden tuotanto entsyymien, bakteerien ja levien avulla.

Olennaisten vientivalmiuksen alueella radikaaleiksi teknologisiksi ratkaisuiksi on listattu yhteistyön ja yhteiskunnan pelillistäminen, robottiauto, tavaroiden 3D-tulostus, painettavat yms. halvat sensorit, nopeasti halventuva aurinkoenergia, henkilökohtainen oman kehon analysaattori, dementiaa ehkäisevä lääkitys, kevyet tehokkaat nopeasti ladattavat akut ja kondensaattorit, haptiset käyttöliittymät ja liikkeisiin perustuvat käytönohjaimet.

Suomi ei nouse taantumasta veroja lisäämällä

Maanantai 29.9.2014 klo 16.50 - Ville Vähämäki

Suomen talous on pitkälläkin historianjaksolla tarkastellen todella huonossa kunnossa. Tästä vuodesta tulee hyvin todennäköisesti kolmas perättäinen vuosi jolloin bruttokansantuote laskee. Edes 90-luvun alun lamavuosina ei koettu vastaavaa. Talouskehityksemme on jämähtänyt finanssikriisivuoden 2008 tasolle, ja jos kehitys jatkuu samanlaisena, voimme puhua menetetystä vuosikymmenestä.

Hallituksen keinot kriisin taltuttamiseksi ovat olleet heikkoja. Hallitus on taas ensi vuonna nostamassa lukuisia veroja, leikkaamassa kuntien valtionosuutta, lapsilisiä, maataloustukia sekä yritys- ja työllisyyspalveluja ja niin edelleen. En kuitenkaan usko että Suomi nousee taantumasta siten, että verotusta kiristetään. Verotusta pitäisi pikemminkin keventää.

Korkea verotustaso heikentää kansalaisten ostovoimaa. Tämä puolestaan haittaa uusien työpaikkojen syntymistä. Työttömyys onkin nykytasolla lähinnä suurten ikäluokkien eläköitymisen takia, muuten olisimme lähellä lama-ajan työttömyyslukemia. Väitän, että nykyiset liian suuret palkan sivukulut estävät monen uuden työpaikan synnyn. Uusia työpaikkoja ei voi juurikaan luoda työllistämistoimenpiteillä, vaan hyvä veropolitiikka on avainasemassa tässäkin asiassa.

Esitän aluksi kaksi veropoliittista toimenpidettä tilanteen helpottamiseksi.

Ensimmäiseksi esitän työntekijöille, eläkeläisille ja omaishoitajille ensimmäistä tuhatta euroa kuussa verovapaaksi. Tämä lisäisi pienituloisten ostovoimaa ja poistaisi työn vastaanottamista estäviä kannustinloukkuja, sekä toisaalta pienentäisi maksettavia toimeentulo- ja sosiaalietuuksia. Veroasteikkoa muutettaisiin siten, että 4000 euroa kuussa ansaitseville muutos olisi neutraali.

Toisena toimenpiteenä esitän fiskaalista devalvaatiota, eli työn sivukulujen alentamista siten, että työntekijöiden palkkaamisesta tulee halvempaa. Tällä tavalla pystymme kasvattamaan viennin kilpailukykyä ja synnyttämään uusia työpaikkoja. Samalla voitaisiin arvonlisäverokantoja alentaa ja yhtenäistää.

Lisäksi kaikki ne toimenpiteet on otettava käyttöön, joilla työn tehokkuutta voidaan lisätä. Tämä pitää sisällään muun muassa julkisen puolen tietojärjestelmien laajan uudistamisen, siten että lääkärit, opettajat ja koko julkinen sektori tekisivät vain sitä työtä mihin heidät on koulutettu.

Lisään vielä pari linjausta, jotka ovat taloudellisesti merkittäviä uudistuksia.

Suomalainen alkoholipolitiikka on tuotava 2000-luvulle. Alkoholimyynnin osittaista vapauttamista tulee harkita, verotusta tulisi keventää ja pienpanimoille tulisi myöntää suoramyyntioikeus. Ei ole mitään järkeä, että nykysysteemillä suomalaiset kerryttävät kolmanneksen Viron alkoholiveropotista.

Perussuomalaiset lanseerasivat juuri oman kehitysapumallinsa. Tässä mallissa kansalaisella on vapaus päättää verovarojensa käytöstä kehitysapuun, ja valtion osuus laskettaisiin neljännekseen nykyisestä. Perussuomalaiset haluavat antaa yksilölle vallan päättää siitä, ketä he haluavat tukea ja minkälaisilla summilla.

Nykyiselle, veroja jatkuvasti kiristäville politiikalle on olemassa vaihtoehto. Keveämpi ja helpompi vaihtoehto.

Talousennusteet ovat yltiöoptimistisia

Keskiviikko 13.8.2014 klo 14.35 - Ville Vähämäki

Valtiovarainministeriö on antanut talousarvioehdotuksensa vuodelle 2015. Ehdotus on tehty ennusteiden pohjalta, jotka ovat liian optimistisia. Ministeriö ennustaa, että bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna 0,2 prosenttia ja ensi vuonna jopa 1,4 prosenttia.

Kaikki ennusteet, joita on käytettävissä, on tehty ennen EU:n talouspakotteita Venäjää kohtaan. Pakotteilla on varma vaikutus kokonaistuotantoon, ja siksi suuntaviivat tulisi vetää uusiksi realistiselta pohjalta.

Valitettavasti tekemäni katsauksen mukaan pohjakosketusta ei ole vielä nähty. Suurimpien pörssiyhtiöiden osavuosikatsauksista voidaan todeta, että lähes kaikkien osalta joko liikevaihto tai liikevoitto laskee verrattuna edellisvuoteen (taulukko 1). Tästä voidaan päätellä, ettei suomalaisilla suuryhtiöillä luultavasti ole rahkeita työllistää lähiaikoina. Näitä tietoja ei ollut käytettävissä budjettia laadittaessa.

Valtiotalouden ennusteet ovat olleet pitkään liian positiivisia (taulukko 2). Ennustetut plussat ovat vaihtuneet miinuksiksi. Epätodellisten ennusteiden tekeminen on paitsi vastuutonta, myös haitallista. Hyvään talousarvioon voi luottaa. Tällöin sopeutustoimenpiteet ovat riittäviä – toisin kuten nyt.

Nousu lähtee, kun ollaan pohjalla, se lienee selvää. Nousu ei kuitenkaan lähde itsellään, vaan se vaatii nopeita ja voimakkaita toimia.

 

Taulukko 1:

(Taulukko vertailee 1-6/2014 osavuosikatsauksia edellisen vuoden vastaaviin katsauksiin. 0 = ei suurempaa muutosta edellisvuoteen, N = kehitys negatiivinen, P = kehitys positiivinen)

 

 

Liikevaihto

liikevoitto

Osakekohtainen tuotto

Amer

0

0

0

Cargotec

N

N

N

Elisa

0

0

P

Fiskars

N

N

N

Fortum

N

P

P

Huhtamäki

0

0

0

Kemira

N

N

N

Kesko

N

N

N

Kone

P

P

P

Konecranes

N

N

N

Metso

N

N

N

Neste

N

N

N

Nokia

N

N

N

Nokian Renk.

N

N

N

Orion

P

P

P

Outokumpu

0

N

N

Outotec

N

N

N

Pohjola

P

P

P

Sampo

P

P

P

Sanoma

N

N

N

Stockman

N

N

N

Stora Enso

N

P

P

Tieto

N

P

P

UPM-Kymmene

0

P

P

Valmet

N

P

P

Wärtsilä

P

P

N

YIT

N

N

N

 

Taulukko 2:

 

Vuosi

Ennuste* (bkt %)

Toteutunut** (bkt %)

2002

+2,5

+1,7

2003

+2,8

+2,0

2004

+2,4

+3,9

2005

+2,7

+2,8

2006

+3,2

+4,1

2007

+3,0

+5,2

2008

+3,3

+0,7

2009

+2,0

-8,3

2010

+0,5

+3,0

2011

+2,9

+2,6

2012

+1,8

-1,5

2013

+1,0

-1,2

2014

+1,2

? ***

Summa   2002-13 ****

28,1

15

Keskiarvo

2,3

1,2

*) Lähde: Valtiovarainministeriö,   talousarvioesitykset

**) Lähde: Tilastokeskus

***) Danke Bank ennuste -0,2 %, VM   ennuste +0,2 %, Suomen Pankki ennuste 0,0 %,

POP Pankki ennuste 0,0 %,   LähiTapiola ennuste -0,3 %

****)   Valtionvarainministeriön talousennusteet ovat pitkällä aikavälillä noin 1,1  

prosenttiyksikköä positiivisemmat mitä todellinen kehitys.

Oulun löydettävä uusia kasvun lähteitä

Torstai 24.7.2014 klo 17.21 - Ville Vähämäki

Kolumni julkaistu Oulu-lehdessä 15.7.

Uutistoimisto Bloombergin mukaan Microsoft on ilmoittamassa lähiaikoina työpaikkojensa karsimisesta. Vähennykset koskisivat erityisesti matkapuhelinliiketoiminnan päällekkäisyyksiä. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että Oulussa tehtävä peruspuhelinten kehitystyö on vaarassa. 

Nokian matkapuhelinyksikkö työllisti enimmmillään Oulussa 2500 henkeä, ja vähitellen lukuisten yt-kierrosten jälkeen tämä määrä on laskenut viiteensataan. Nämä menetetyt työpaikat olisi keksittävä uudestaan, Oulun olisi löydettävä uusia kasvun lähteitä. Miksi tämä on tärkeää, ja mistä ne löytyvät? 

Oulu on koko Pohjois-Suomen talouden veturi. Yhdistyneen Oulun työpaikkamäärä on yli 83 000 ja vuosittain tavoitellaan 2 500 nettotyöpaikan kasvua. Aivan näin hurjiin kasvulukemiin ei olla vielä päästy, mutta vuosittain syntyy kuitenkin yli 500 uutta työpaikkaa. Tällä hetkellä kasvu syntyy lukuisiin pieniin yrityksiin, jotka toivottavasti jatkavat kasvuaan yhä suuremmiksi.

Oulun väkimäärä on kasvanut kovalla vauhdilla viime vuosina ja väestön keski-ikä on Euroopan alhaisin, vain noin 36 vuotta. Oulun työvoiman määrän voimakas luonnollinen kasvu vaikuttaa toisaalta siihen, että työttömyyden sekä nuorisotyöttömyyden taso on huolestuttava. Teemme kuitenkin eduskunnassa kaikkemme, jotta Suomi saataisiin jaloilleen, uusia työpaikkoja syntyisi ja kansalaisilla olisi töitä.

Uudet kasvun lähteet löytyvät Oulun tapauksessa niistä pienistä yrityksistä, jotka ennakkoluulottomasti ja rohkeasti lähtevät kasvamaan ja työllistämään. Jos saan nostaa erään kokonaisuuden esille, jolta erityisesti odotan tulevaisuudessa kasvua, niin se on OuluHealth -nimellä kulkeva bioalan, terveysalan sekä ITC-osaamisen keskus Oulussa. 

Ymmärrykseni mukaan erityisesti lääketieteellisen tekniikan, diagnostiikan sekä biomateriaalien osaaminen on Oulussa erittäin hyvällä tasolla ja näille aloille syntyy tulevaisuudessa lisää työpaikkoja. Jos leikitään ajatusleikki siitä, minkä koulutussuunnan itselleni nyt valitsisin, niin kyllä valintani menisi juurikin lääketieteen tekniikan puolelle, terveysteknologiaan tai muuhun terveyttä ja liikuntaa sivuavaan koulutussuuntaan. Tehdäänkö yhdessä Oulusta Suomen tervein kaupunki?

Onko paha paikka?

Torstai 24.7.2014 klo 17.16 - Ville Vähämäki

Kolumni julkaistu Kaleva-lehdessä 2.7.

Otsikon mukainen kysymys kysytään yleensä jos soitetaan tutulle, ja halutaan varmistaa, että hän on sellaisessa paikassa, jotta pystyy puhumaan hetkistä pidempään ja mahdollisesti normaalia tärkeimmistä asioista. Jos Suomi-neidollamme olisi puhelinnumero ja soittaisimme siihen, uskoisin että tuohon kysymykseen saataisiin nyt myöntävä vastaus: ”Nyt on paha paikka, nyt ei ehdi puhumaan, nyt täytyy tehdä töitä.”

Miksi vastaus olisi tälläinen? Avaan hieman viimeisten vuosien talouskehitystä.

Lähdetään valtion velkaantumisesta. Jyrki Kataisen ministerivuosina Suomi otti velkaa 47 miljardia euroa. Valtion velkasuhde piti taittaa laskuun, mutta toisin kävi. Velkaantuminen jatkuu ennätysvauhdilla, vuonna 2013 velkaa otettiin liki 10 miljardia euroa.

Velan kanssa pystyisi jotenkuten elämään, jos vain talouskasvu olisi nopeampaa. Mutta ongelmanamme on se, että viimeiset kahdeksan vuosineljännestä on menty ilman talouskasvua. Tästä uhkaa tulla kolmas peräkkäinen vuosi kun taloutemme ei kasva.

Talouskasvun eväät on hukattu ja elvytysrahat ovat osittain menneet hukkaan. Olemme kyllä elvyttäneet, mutta vain kasvupotentiaalimme on kasvanut, eikä todellista talouskasvua olla saatu aikaiseksi. Työn tuottavuutemme polkee paikoillaan. Teemme kyllä yhteiskuntaan työtunteja samalla tahdilla kuin ennenkin, mutta koska tuottavuus ei ole noussut, niin kansantuotekaan ei kasva.

Työelämän puolella meillä on tällä hetkellä 418 000 työtöntä tai piilotyötöntä, ainoastaan voimakas eläköityminen pitää työttömyysasteen lamavuosien lukemien alapuolella.

Vientimme on lamassa. Vaihtotaseemme on laskenut lähestulkoon koko 2000 -luvun ajan. Pientä piristymistä oli jossain kohdin havaittavissa, mutta alkuvuonna vienti Venäjälle romahti 16 prosenttia. 

Kuluttajahinnat ovat jatkaneet nousuaan. Kuitenkin samalla lapsilisäindeksi jäädytetään, ja eläkkeiden taitettu indeksi pienentää eläkkeitä vuosi vuodelta. Pienituloisten ostovoima kärsii.

Samalla kuitenkin erittäin rikkaat rikastuvat entisestään pääoman tuoton ollessa suurempi kuin kansantalouden kasvuvauhdin. Tämän seikan todisti professori Thomas Piketty uudessa kirjassaan Capital in the Twenty-First Century.

Tämä ilmiö näkyy Suomessa siten, että pääomat ovat kasaantuneet pääosin työeläkeyhtiöille, vakuutuslaitoksille, pankeille ja muutamille vanhoille suvuille. Nämä tahot ostavat puolestaan valtionyhtiöitä alennushintaan. Destia ja Altia eivät jääne kokoomusvetoisen hallituksen viimeisiksi myyntikohteiksi.  

Valtion omaisuuden myyminen ja rahojen käyttäminen velanmaksuun aikana, jolloin pääoma tuottaa enemmän kuin korkokulut on erittäin huonoa talouspolitiikkaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensimmäsenä toimenpiteenä esitän fiskaalista devalvaatiota, eli työn sivukulujen alentamista siten, että työntekijöiden palkkaamisesta tulee halvempaa. Tällä tavalla pystymme kasvattamaan viennin kilpailukykyä ja synnyttämään nopeasti uusia työpaikkoja.

Toisena toimenpiteenä esitän kaikkien niiden toimenpiteiden käyttöönottoa, joilla työn tehokkuutta voidaan lisätä. Tämä pitää sisällään muun muassa julkisen puolen tietojärjestelmien laajan uudistamisen, siten että lääkärit, opettajat ja koko julkinen sektori tekisivät todellakin sitä työtä mihin heidät on koulutettu.

Kaikesta huolimatta hyvää kesän jatkoa!

Finanssipolitiikan valintoja keväällä (osa 3/3)

Keskiviikko 21.5.2014 klo 10.33 - Ville Vähämäki

Julkaistu 21.5. Oulu-lehdessä

Eurovaalien lähestyessä on aivan ensimmäiseksi pyydettävä kaikkia käyttämään äänioikeutensa. Vain äänestämällä voit vaikuttaa, ja äänestysprosentti uhkaa jäädä turhan alhaiseksi. Kaikille löytyy varmasti hyvä ehdokas suomalaisesta laajasta puoluekentästä.

Esitän tässä kirjoituksessa kaksi konkreettista vaihtoehtoa Suomen taloudellisen tilanteen ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Ensimmäinen on devalvaatio työnantajan sosiaalikuluja alentamalla, toinen esitykseni on eläkeyhtiöiden sijoitusten huomattavasti suuremmat kohdentamiset Suomeen.

Julkisuudessa on puhuttu paljon niin sanotusta palkkamaltista, jota työntekijäjärjestöiltä toivotaan. Maltillisen palkkapolitiikan ongelma on kuitenkin se, että kansalaisten ostovoima kärsii, ja hidastaa samalla kansantalouden kasvua. Toisaalta palkankorotukset heikentävät teollisuuden kilpailukykyä, ja se taasen johtaa vientitulojen laskuun.

Jos laskemme työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja, parannamme yritysten kansainvälistä kilpailukykyä sekä kansalaisten työllistymismahdollisuuksia. Käytännössä tämä on euroalueelle ainoa mahdollinen sovellettava devalvaatiomuoto. Työnantajamaksujen helpotuksia on kuitenkin tehtävä suhteellisen merkittävällä summalla, jotta saadaan haluttu vaikutus. Toisaalta valtio saa näin lisää vientituloja ja työllisyyskin paranee.

Toiseksi haluan kiinnittää huomiota eläkeyhtiöiden sijoituksiin.

TELA:n tekemän selvityksen mukaan työeläkerahastojen sijoitukset menevät suurimmissä määrin euroalueen ulkopuolelle. Kotimaisten sijoitusten osuus on viime vuosina laskenut.

Valtionvarainministeriön julkaiseman kuukausittaisen tilaston mukaan työeläkeyhtiöiden kuukausittainen nettotulos on noin 300-500 miljoonaa euroa. Tämä summa sijoitetaan pääosin euroalueen ulkopuolelle. Mahdollisesti sijoitukset menevät myös sellaisiin yrityksiin, jotka kilpailevat suomalaisten yritysten kanssa samalla markkinoilla. Mielestäni tätä voisi luonnehtia suuren luokan valuuttapaoksi.

Se mitä nyt täytyisi tehdä, olisi työeläkelaitosten sijoitusten painottaminen selvästi normaalia suuremmalla painoarvolla kotimaan markkinoihin ja investointeihin. Tämä loisi talouteen hetkessä lisää kasvua ja kansalaisille töitä. Olisikin harkittava pitäisikö työeläkeyhtiöiden sijoituksille määrättävä jokin kotimaisuusaste.

Meillä on vielä kaikki mahdollisuudet kääntää vaikea taloustilanne voitoksemme, tarvitsemme vain oikeita poliittisia toimia. Ja nopeasti.

Ei yhteisille veloille

Maanantai 28.4.2014 klo 11.10 - Ville Vähämäki

Kolumni julkaisu Forum 24-vieraskomissa 25.4.

Suomalaisen sanonnan mukaan jos takaa velkaa, maksaa velkaa. Minulta kysytään usein Suomen vastuita eurokriisiin liittyen. Käyn tässä kirjoituksessa läpi taloudelliset vastuut perustuen valtiovarainministeriön tekemään selvitykseen.

Nopeasti tarkasteltuna on selvää, että vastuut ovat valtavat. Euroopan väliaikaisen vakausvälineen eli ERVV:n kautta Suomi on sitoutunut takaamaan 7,5 miljardia euroa. Kahdenvälisiä lainoja on reilun miljardin euron edestä, jotka myönsi edellinen hallitus. Euroopan vakausmekanismin (EVM) toimintaperiaate on erilainen. Sitä Suomi pääomitti suoraan 1,44 miljardilla eurolla vuonna 2012. Tämän pääoman Suomi joutui ottamaan velaksi. Kyseinen pääomitus oli vasta murto-osa riskeistä, sillä samalla hyväksyttiin, että Suomi on valmis pääomittamaan EVM:a yli 11 miljardin edestä, jos tarve vaatii. Muita EU:n tai IMF:n kautta tulleita vastuita Suomella on noin 1,5 miljardin euron edestä.

Kaikkein huonoimmassa tilanteessa Suomella on kannettavanaan siis yli 20 miljardin vastuut joko suorina lainoina tai takauksina. On muistettava, että lainat on myönnetty kriisimaille. Ei siis maille, jotka olisivat pystyneet hankkimaan lainaa normaaleilla tavoilla.

Lainalla ja takauksella on se ero, että suorasta lainasta saa korkoa, kun takauksesta sitä ei saa. Tuoton saa joku muu, ja vain riski jää takaajalle. Tällä logiikalla pääministerit Vanhanen ja Katainen ovat aikanaan kertoneet, että esimerkiksi Kreikan lainoitus on kannattavaa. He olivat kuitenkin väärässä. Totuus Kreikan kahdenvälisten lainojen korkotuotoista on seuraava: Suomen Pankin saamat korkotuotot tilitetään valtion talousarvion kautta takaisin Kreikalle. Vuonna 2013 korkotuottoja palautettiin lähes 42 miljoonaa euroa ja vuonna 2014 summan arvioidaan olevan 35 miljoonaa. Suomi ei siis hyödy koroistakaan mitään.

Mitä tällä vastuuttomalla rahapolitiikalla on sitten saatu aikaan? Ei mitään hyvää ainakaan. Esimerkiksi Kreikan velkataakka on vain kasvanut, vaikka huojennuksia on annettu. Maan työttömyysprosentti oli vuoden 2009 alussa 9 prosenttia, mutta vuoden 2013 lopussa se oli 27,5!

Asioita voi hoitaa toisinkin, kuten Islanti teki. Se antoi vuonna 2008 pankkiensa kaatua ja jätti keinottelijat maksumiehiksi. Nyt työttömyysprosentti lähenee kahta ja julkistalouden velka on taittunut. On vain ihmeteltävä, miksi näinkin hyvä malli ei käynyt euromaille, vaan pankit piti pelastaa ja tappiot sosialisoida veronmaksajille.

Kaiken tämän päälle on kaavailtu euroalueen yhteisiä lainoja eli eurobondeja. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että kansalliset velkakirjat korvattaisiin yhteisillä joukkovelkakirjoilla. Tätä uudistusta on vastustettava. Suomen ei kannata ottaa yhteistä lainaa Kreikan tai Espanjan kanssa. Maksumies tiedetään tuolloin varmasti, se olet sinä.


Ukrainalle myönnettävä tuki sai demarit sekaisin - Perussuomalaisilla selkeä vaihtoehto

Perjantai 11.4.2014 klo 15.27

TIEDOTE 11.4.2014

julkaisuvapaa

 

Ukrainalle myönnettävä tuki sai demarit sekaisin – Perussuomalaisilla selkeä vaihtoehto

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta ja suuri valiokunta ottivat tänään kantaa Ukrainalle myönnettävään makrotaloudelliseen tukeen. Asian herkkyydestä kertoo jotakin se, että SDP:n rivit hajosivat täysin. Puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen neuvottelema ratkaisu ei kelvannut valtiovarainvaliokunnan demarijäsenille, jotka jättivät valiokunnassa oman lausumaehdotuksensa. SDP:n kanta voitti lopulta äänestyksessä puheenjohtaja Kimmo Sasin pohjaesityksen äänin 9-8.

Valtiovarainvaliokunnan perussuomalainen jäsen Ville Vähämäki hämmästelee SDP:n kantoja. ”Puolueen puheenjohtajan linja ei selvästikään kelpaa kansanedustajille. Ajetaanko tässä jo Antti Rinteen kantaa?” Vähämäki pohti valiokuntakokouksen jälkeen.

Perussuomalaisilla selkeä linja

Perussuomalaiset kannattavat Ukrainan makrotaloudellista apua lainojen muodossa, mutta katsovat, että Euroopan unioni ei ole oikea taho tällaisen tuen antamiseen. Kansanvälinen valuuttarahasto IMF on ainoa instanssi, jolla on tarvittava ammattitaito ja kokemus hoitaa sellaista talouskriisiä, jonka Ukraina on nyt kohdannut. EU:n antaman tuen tekee ongelmalliseksi myös se, että Ukraina ei ole Euroopan unionin jäsenmaa. Lisäksi Perussuomalaiset paheksuvat sitä, että komissio on mennyt kansallisia parlamentteja kuulematta päättämään tämän mittakaavan asioista.

Perussuomalaiset muistuttavat myös, että Ukrainan sisäpoliittinen tilanne on hyvin sekava. ”On olemassa todellinen vaara, että nyt annettava tuki ei saavuta tarkoitettua kohdettaan eli Ukrainan kansaa”, suuren valiokunnan jäsen Juho Eerola linjaa. Ukrainan suurimpia velkojia on Venäjän valtio ja sen omistama kaasujätti Gazprom, joka voi myös Ukrainan pääasiallisena kaasuntarjoajana nostaa yksipuoleisesti kaasun hintaan siinä määrin, että Ukraina joutuu käyttämään saamansa makrotaloudellisen tuen kohonneiden kaasulaskujen maksuun. ”Tässä on vaarana myös se, että Ukraina ajautuu pitkään tukipakettikierteeseen. Uskon, että tästä tulee vielä EU:ssa lisäbudjetti,” Eerola toteaa.

Lisätietoja:

Juho Eerola

puh. 050 512 0513

Ville Vähämäki

puh. 09 432 3195

Eläkejärjestelmä ei toimi ilman lapsia

Torstai 3.4.2014 klo 16.44 - Ville Vähämäki

Eläkejärjestelmän perustana on osittainen eläkemaksujen rahastointi sekä maksujen käyttö suoraan eläkkeiden maksuun. Valtionvarainministeriön julkaiseman kuukausittaisen datan mukaan työeläkeyhtiöiden nettovarallisuus kasvaa kuukausittain noin 500 miljoonaa. Työeläkeyhtiöiden varat kasvoivat viime vuoden lopussa uuteen ennätykseen 162,2 miljardiin euroon.

Koska eläkkeitä maksetaan sekä rahastoista, että suoraan eläkemaksuista, täytyy yhteiskuntaan eläkejärjestelmän toimivuuden kannalta syntyä lapsia, jotka puolestaan aikanaan maksavat vanhempiensa eläkkeitä.

Eläkejärjestelmän toimivuuden kannalta välttämättömien lasten hankkiminen aiheuttaa katkoksia työuraan, joka heikentää eläkekarttumaa. Ne, joille tällaisia katkoksia ei tule, nauttivat puolestaan paremmista eläke-eduista, vaikka eivät ole olleet turvaamassa eläkejärjestelmän pysyvyyttä.

Näiden seikkojen perusteella on täysin perusteltua esittää, että kotiäideille annettaisiin jokin euromääräinen eläke-etuus jokaisesta syntyvästä lapsesta.

Finanssipolitiikan valinnat keväällä (osa 2/3): Talouskasvu leikkaa velat ilman kipua

Torstai 13.3.2014 klo 13.16 - Ville Vähämäki

Hallituksen ratkaisut Suomen valtion velkasuhteen taittamiseksi ovat valitettavasti epäonnistuneet, ja valtion velka nousee yli 100 miljardiin euroon kuluvan vuoden loppuun mennessä. Valtion säästöt kuntasektorilta ovat lähinnä aiheuttaneet sen, että kuntien on täytynyt ottaa vastaava määrä lisää velkaa.

        kuvio1.png               

 Valtionvelan kehitys, mrd. euroa ja % suhteessa BKT:hen (Valtion talousarvioesitys 2014)

Hallituksen lääkkeet velkasuhteen taittamiseen ovat olleet veronkorotukset ja palveluleikkaukset. Nämä lääkkeet eivät valitettavasti ole tehonneet, vaan ovat vaikuttaneet haitallisesti ostovoimaan ja sitä kautta bruttokansantuotteeseen. Kansantalouden tuotanto väheni vuonna 2013 peräti 1,4 prosenttia.

Valtion velkasuhteen taittamiseksi on tehtävissä kaksi asiaa. Joko täytyy vähentää velanottoa, tai sitten lisätä bruttokansantuotantoa. Velanoton vähentämiseksi on tehtävä leikkauksia, ja tämä taasen heikentää kasvua. Ja tätä menetelmää on yritetty viimeiset vuodet huonolla menestyksellä.

Toki leikkauksiakin voidaan tehdä, mutta niitä pitää tehdä lähinnä niistä kohteista jotka vaikuttavat kaikkein vähiten kansantalouden kasvuun. Kansantalouden kasvuun kaikkein vähimmin vaikuttanee kehitysapu, jota Suomi antaa lähes miljardin vuositasolla. Lisäsäästöjä voitaneen tehdä myös tehottomista yritystuista. Harmaan talouden torjunnan avulla saataneen lisätuloja. Nähdäkseni säästöjä voidaan tehdä yli miljardi ilman, että talouskasvu heikkenee.

Toinen menetelmä velkasuhteen taittamiseksi on kansantalouden kasvun lisääminen. Kansantalouden kasvu syntyy kohonneesta ostovoimasta ja siitä aiheutuneesta kysynnän kasvusta. Tänä vuonna kansalaisten ostovoimaan on syntynyt kaksoisvaje: maltillinen palkkaratkaisu sekä kohonneet kulutusverot heikentävät erittäin paljon ostovoimaa.

Kansalaisten ostovoimaa voidaan lisätä laskemalla pieni- ja keskituloisten tuloverotusta lievästi. Muutosten ei tarvitse olla kovin suuria, mutta ne lisäävät kuitenkin työn tekemisen mielekkyyttä.

Koko 8-9 miljardin kestävyysvajetta ei ole syytä kuroa umpeen, vaan täytyy huomata se, että valtion velanotolla voidaan tukea myös investointeja sekä työllisyyttä, eli toisin sanoen elvyttää. Valtion optimaalinen velanottotaso pitkällä aikavälillä on puolet BKT:n kasvusta. Eli jos bruttokansantuote kasvaisi 4 miljardia vuodessa, valtio voisi samaan aikaan velkaantua 2 miljardia. Tämän suuruinen velanotto kääntää velkasuhteen laskuun. Pidempinä ylijäämäkausina velkaa kuitenkin pitää maksaa pois. Valtion tulisikin siis tällä tavoin tasapainottaa talouden syklejä, nousukaudella hillitsemällä talouden ylikuumenemista ja laskukaudella tulee tehdä velkaelvytystä.

Eli lyhyesti toimenpiteitä:

  1. Leikkauksia noin miljardin edestä kohteista, jotka eivät vaikuta kansantalouden kasvuun
  2. Kansalaisten ostovoiman kasvatus, maltillisen palkkaratkaisun kompensointi
  3. Velkaelvytyksen osittainen jatkaminen, esimerkiksi väylähankkeiden käynnistäminen kehyskauden sisällä etupainotteisesti

Kyllä tämä tästä.

Talouspolitiikan valinnat keväällä

Keskiviikko 26.2.2014 klo 9.09 - Ville Vähämäki

Julkaistu 26.2. Kalevan Eduskunnasta-palstalla

Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa. Tämä sananlasku tulee väistämättä mieleen hallituksen viimeaikaisista toimista. Kun pääministeri Katainen valtiopäivien avajaiskeskustelussa uhosi laittavansa valtion taseen töihin, vain harvat ymmärsivät mitä se itse asiassa tarkoittaa: valtion omaisuuden myymistä ja saadun voiton käyttämistä syömävelan maksuun.

Tässä ei ole mitään järkeä. Hallituksen epäonnistuneet päätavoitteet olivat valtion velkasuhteen taittaminen ja työllisyysasteen nosto. Epäonnistumiselle on löydettävissä helppo syy. Hallituksen toimenpideohjelmassa on keskitytty veronkorotuksiin. Tämä puolestaan on heikentänyt työllisyyttä ja bruttokansantuotteen kasvua.

Hallitus on jopa joutunut pyytämään oppositiopuolueita neuvotteluun oikeiden lääkkeiden löytämiseksi valtion hankalan taloustilanteen elvyttämiseksi. Nähdäkseni kenelläkään ei ole olemassa yksikäsitteisesti oikeita vastauksia siitä, miten talous saadaan nousuun. Esitän omat ratkaisuni alla. Tosiasioiden hyväksyminen on viisauden alku.

Valtiosihteeri Martti Hetemäki esitti 29.11. rakennepoliittisen ohjelman täytäntöönpanosuunnitelmien yhteydessä väitteen, että Suomen bkt:ssä on 15 prosentin kasvukuilu, eli olemme jääneet 15 prosenttia kasvusta jälkeen. Väitän, että näin ei ole. Kun katsotaan 30 vuoden ostovoimakorjattua bkt:n kasvua, voidaan todeta, että itse asiassa väitettyä kasvukuilua ei ole olemassa, vaan olemme lähellä kasvutrendiä. Hetemäen arvio on yksinkertaisesti väärä, koska arvio on liian optimistinen ja liian lyhyen aikajänteen perusteella ennustettu. Tämän seurauksena esitetyt toimenpide-ehdotuksetkin ovat vääriä. Kestävyysvajeen syy on liian suureksi kasvanut julkinen sektori.

Ensimmäisenä toimenpiteenä on tehtävä tutkimus siitä, mitkä leikkaukset vaikuttavat vähiten työllisyyteen ja talouskasvuun heikentävästi. Ihmettelen miksi hallitus ei ole valtavilla resursseillaan jo tehnyt tällaista listaa.

Seuraavaksi listauksesta valitaan tarvittava määrä leikkauksia, järjestyksessä sen mukaan mitkä leikkaukset vaikuttavat vähiten työllisyyteen. Uskoisin, että listan kärkipäähän saattaisivat nousta esimerkiksi kehitysapumäärärahat tai tehottomat yritystuet.

Kolmanneksi toimenpiteeksi kestävyysvajeen pienentämiseksi esitän, että valtio ottaisi velkaa kotimaisilta suurilta instituutioilta, lähinnä eläkeyhtiöiltä. Kun velat aikanaan maksettaisiin takaisin instituutioille, tuotot puolestaan menisivät eläkkeiden maksuun. Nykytilanteessa Suomella on pääosin ulkomaista velkaa, jolloin kansakuntamme työn tuotot valuvat ulkomaille. Jos velanottomme olisi kotimaista, jäisivät tuototkin Suomeen, ja tässä tapauksessa eläkkeensaajien hyväksi. estävyysvajeen on sanottu olevan sukupolvien välistä velanottoa, mutta tässä esimerkissäni näin ei kävisi. Jos velan tuotto jää Suomen kansalaisille, niin mikä kestävyysvaje se tällöin on? Tämän väitteen todistaa Japanin talous, jonka velkasuhde on valtava, mutta jonka velasta 95 prosenttia on kotimaista.

Neljäntenä nostan esiin sen, että itse asiassa kestävyysvajetta ei tule kuroa umpeen kokonaisuudessaan. Sopivan suuruisella valtion velanotolla pystytään kiihdyttämään kasvua. Optimaalinen velanottotaso lienee noin puolet bkt:n kasvusta, ja tämä itse asiassa kääntää velkasuhteen laskuun. Lopuksi totean, että talous nousee vain työnteon ja yrittämisen kautta. Yrittäjyys on avain kasvuun ja kasvu on avain kivuttomaan velkasuhteen taittamiseen. Yritä.

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »