544 kertaa kiitos

Perjantai 18.6.2021 klo 8:46 - Ville Vähämäki

Tarkastuslaskennan jälkeen äänimääräkseni näyttäisi kertyvän 544 ja Perussuomalaisten paikkamääräksi varmistui 9. Perussuomalaisen kymmenes valtuustopaikka jäi laskelmien mukaan vain 38-39 äänen päähän. Äänet on laskettu ja pulinat pois! 

Linnanmaan puolesta

Keskiviikko 26.5.2021 klo 11:00

Linnanmaan puolustamiseksi on noussut kansanliike Pro Linnanmaa. Mistä tässä oikein on kysymys, ja mikä on saanut jo liki 7000 henkeä allekirjoittamaan adressin keskustakampushankkeesta luopumiseksi? 

 

Kaiken taustalla on yliopiston päätös aloittaa hankesuunnittelu keskustakampuksen rakentamisesta Raksilaan. Tämä vaatisi asemakaavan muuttamista Raksilan alueella. Ajoitus on outo, koska Oamk on juuri muuttanut Linnanmaalle.

 

Otetaan suora lainaus adressista: Oulun yliopisto, Oulun ammattikorkeakoulu, Luke, SYKE ja VTT sekä Linnanmaan yli 200 yritystä muodostavat yhdessä yhden Euroopan suurimmista tiede- ja innovaatiokampuksista. Niiden käytössä on alueella 300 000 neliömetriä tiloja, opiskelijoita on 20 000 ja työntekijöitä 12 000.

 

Pro Linnanmaa -liike vaatii, että Oulu luopuu keskustakampushankkeesta ja Oulun yliopisto kehittää toimintaansa Linnanmaan kampuksella yhteistyössä alueen tutkimus- ja koulutuslaitosten, teknologiakylän yritysten ja opiskelijoiden kanssa. Lisäksi vaaditaan, että Raksilan kahdeksan vuotta valmisteltua asemakaavaa ei tule lykätä keskustakampushankkeen vuoksi.

Pro Linnanmaa -liikkeen argumentit ovat vahvoja. Linnanmaan ‘Piilaakson’ merkitys Oululle on suuri. Linnanmaan resepti yritysten houkuttelemiseen ja pitämiseen Oulussa on saumaton yliopiston, ammattikorkeakoulun ja yritysten yhteistyö. 

Perussuomalaisten valtuustoryhmä kannattaa Linnanmaan innovaatiokeskittymän pitämistä koossa. Aluetta täytyy päinvastoin kehittää ja mahdollistaa sinne tulevat mahdolliset uudet yritysinvestoinnit. Nämä uudet yritysinvestoinnit toisivat lisää mahdollisuuksia alueen kehittymiselle ja nostaisivat palvelutasoa. Keskustakampuksen muodostuminen johtaisi siihen, että innovaatiokeskittymä hajoaisi ja yritysten halukkuus sijoittua ja investoida Linnanmaalle heikkenisi. Tilakustannusten säästö täytyisi tehdä luopumalla kalleimpia peruskorjauksia vaativista tiloista. 

Pro Linnanmaan argumentit (löytyvät sivulta www.adressit.com/pro-linnanmaa)

  1. Yliopistokampuksen sijainti Raksilassa ei lisää yliopiston eikä kaupungin vetovoimaa.

  2. Muuton myötä opiskelijoiden ja työntekijöiden asumiskustannukset kasvavat, mistä aiheutuu yhteiskunnallista eriarvoistumista ja asuntomarkkinoiden polarisaatiota.

  3. Yliopiston hanke viivästyttää ja näivettää sekä Oulun keskustan että Pohjois-Oulun kehitystä.

  4. Raksilan kauppakeskuksen valmiin suunnitelman toteuttamista ei ole  perusteltua pysäyttää vuosikausiksi.

  5. Linnanmaalle on tehty mittavia investointeja, kuten kalliita laboratoriotiloja, ja päätetty uudesta uimahallista, minkä lisäksi alueen uudessa kaavarungossa on varauduttu raitiotieyhteyteen.

  6. Ympäristön hiilijalanjälki kasvaa merkittävästi uudisrakentamisen seurauksena jo olevien tilojen hyödyntämiseen verrattuna.

  7. Muuton myötä Linnanmaan yliopistokäyttöön suunnitelluille rakennuksille on vaikea saada uusia käyttäjiä.

  8. Yliopiston tila- ja pysäköintikustannukset kasvavat merkittävästi Raksilassa Linnanmaahan verrattuna.

  9. Yliopiston muuttoprosessi ja monikampustoiminta synnyttävät vaikeita käytännön ongelmia ja haasteita, joita on vaikea edes ennakoida.

  10. Yliopiston perustehtäviin ei lain mukaan kuulu keskustan elävöittäminen.

  11. Linnanmaan kampus mahdollistaa monitieteellisen opiskelun, koska lääketiedettä lukuun ottamatta kaikki opetus on Linnanmaalla.

  12. Linnanmaan kampus on valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö.

 

EU-selonteosta

Keskiviikko 26.5.2021 klo 10:59 - Ville Vähämäki

Kolmantena kevään EU-pakettien kokonaisuutena käsiteltiin valtiovarainvaliokunnassa selonteko Suomen tavoitteista koskien EU-politiikkaa. Ensimmäiseksi käsiteltiin Suomen kestävän kasvun ohjelma (l. kuinka elvytyspaketin rahat jaetaan), toisena osiona oli EU:n omen varojen päätos jolla annettiin unionille verotusoikeus. Vastalauseemme näihin asioihin ovat muissa blogiteksteissä.

Nyt käsittelyssä oli siis Suomen suunta EU:ssa. On kuvaavaa, että ennen tämän asian käsittelyä tehtiin mittavat päätökset EU:n suunnan muutoksesta kohti fiskaaliunionia. Kuten eriävässä todetaan, Suomi on tuuliajolla ja joutuu jatkuvasti muodostamaan kantansa yllätyksellisiin EU:sta tuleviin asioihin.

Ville Vähämäki

ERIÄVÄ MIELIPIDE VNS 7/2020 vp


Perustelut


Yleistä

Valtioneuvoston selonteon tehtävänä on viitoittaa Suomen lähivuosien EU-politiikkaa. Selonteko laaditaan tyypillisesti vaalikauden alussa, ja sitä voidaan luonnehtia eräänlaiseksi hallitusohjelman EU-politiikkaa syventäväksi osioksi. Selonteolla voidaan katsoa olevan poliittista merkitystä, sillä siihen kirjattujen tavoitteiden ja reunaehtojen voidaan olettaa ohjaavan hallitusta toimimaan niiden mukaisesti.

Suomi on tuuliajolla EU:ssa. Suomi joutuu toistuvasti muodostamaan kantansa kiirellisiin ja yllätyksellisiin tukipaketteihin sekä EU:n tiivistämishankkeisiin. Päätöksien merkitystä ei usein hahmoteta täysin päätöksiä tehtäessä. Tämän vuoksi keskeisistä periaatteista ja tavoitteista tulee olla olemassa etukäteen pohdittu ja ylöskirjattu kanta.

Valitettavasti selonteko ei vastaa näihin haasteisiin. Selonteossa on runsaasti keskenään ristiriitaisia tavoitteita tai ehtoja. Lisäksi selonteko sisältää sellaisia tavoitteita, joita vastaan on toimittu aiemmin, tai joita vastaan jopa nykyinen hallitus on toiminut.  

Ehkä tärkeimpänä huomiona, selonteko ei sinänsä sisällä keinoja vastustaa, torjua tai kieltäytyä sellaisista toimenpiteistä tai kehityskuluista, joita Suomi ei voi hyväksyä. 

 

Toimivampi talous- ja rahaliitto

Selonteossa mainitut tavoitteet ovat keskenään ristiriitaiset. Samanaikaisesti korostetaan, että talous- ja rahaliitossa vastuu talouspolitiikasta kuuluu jäsenvaltioille itselleen, mutta toisaalta myönnetään, että ylivelkaantuneillakaan mailla velkakuorma ja finanssipoliittiset säännöt eivät saa tulla välttämättömän elvytyksen tielle. Tämä tosiasiallisesti tarkoittaa yhteisvastuullisuuden kasvattamista, sillä määritelmän mukaan ylivelkainen maa ei kohtuuhintaista luottoa saa kuin muiden takaamana. 

Hallitus on lisäksi rikkonut yllä mainittua maakohtaisen vastuun periaatetta muun muassa elpymispaketin yhteydessä, mikä alleviivaa selonteon onttoutta. Lisäksi hallitus on “poliittista kokonaisharkintaa” käyttäen hyväksynyt pankkiunionin syventämisen nopeuttamista kriisinratkaisurahaston maksatuksien osalta. Aiemman kirjauksen mukaan hallitus ei kannattanut nopeuttamista, ennen kuin pankkien maakohtaiset tilat on saatu suunnilleen samalle tasolle. 


Finanssipoliittisten sääntöjen remontti


Laajalti on hyväksytty, että nykyiset EU:n finanssipoliittiset säännöt ovat vanhentuneita ja osittain jopa pelkkiä kuolleita kirjaimia. Eurokriisin yhteydessä Maastricht-ehtojen jatkoksi luotiin uusia budjettikurisääntöjä, joiden vaikeaselkoisuus, laaja noudattamatta jättäminen ja epätarkoituksenmukaisuus ovat synnyttäneet sääntökehikon uudistustarpeen. 

Keskeisinä tavoitteina tulee olla, kuten selonteko sanoo, no bailout-periaatteen kunnioittaminen ja kansallisen budjettivastuun merkitys. Selonteko kuitenkin samanaikaisesti pitää tärkeänä, että EU-mailla tulee kaikissa tilanteissa olla liikkumavaraa elvyttää. Ylivelkaisten maiden osalta tämä tarkoittaa automaattisesti, että joko muut maat maksavat ylivelkaisten maiden menot suoraan, tai takaavat implisiittisesti näiden maiden velat. Tämä maksatus tai takaus voi tapahtua joko niin sanottujen kertaluonteisten, mutta toistuvasti pystytettävien ad hoc-mekanismien kautta, tai vaihtoehtoisesti pysyvien tukijärjestelmien kautta. 

Kuten asiantuntijalausunnoissa on todettu, niin sanotut epätavanomaiset rahapoliittiset toimet, eli keskuspankin taseeseen tehdyt arvopaperiostot, synnyttävät euromaiden välille tosiasiallisesti mittavia takausvastuita. Eduskunnalle kerrottiin eurojärjestelmän saatavien olevan riskittömiä rahaliittoa perustettaessa, ja erityisesti EKP:n toteuttaessa taseoperaatioita eurokriisin aikana. Tilannekuvan ja seuraamusten osalta ollaan tälläkin kertaa säästeliäitä. 

No bailout, kansallinen budjettivastuu ja elvytysmahdollisuus tulisi varmistaa kaikissa tilanteissa. Ainoa tapa tähän olisi käyttämättä jätettävän velanottokapasiteetin vaatiminen. Ylivelkaisten maiden osalta ainoa keino siihen olisi velkojen leikkaaminen. Toisaalta velkaleikkausten uhka synnyttäisi tilanteen, missä ylivelkaisina pidettyjen maiden velkakirjojen korkotuotossa sijoittajat vaatisivat riskilisää, mikä tarkoittaisi korkojen nousua. Käytännössä euroalue on siis ajautumassa joko velkaleikkausten, markkinahäiriöiden ja korkeampien rahoituskustannusten aikaan, tai syvenevään yhteisvastuuseen ja tulonsiirtoihin.

Käynnissä on EU:n talouspoliittisten sääntöjen uudistamisen lisäksi myös EKP:n rahapoliittisen ajattelun ja sääntöjen uudistaminen. Näillä kahdella osa-alueella tulee olemaan Suomen talouteen sekä Suomen eksplisiittisten ja implisiittisten takausvastuiden ehdollisuuteen, määrään ja laatuun huomattavasti suuremmat vaikutukset kuin kansallisella päätöksenteollamme. Siksi olisi ollut suotavaa, että näitä asioita olisi paalutettu tarkemmin jo tässä selonteossa. Perinteisesti rahapolitiikan katsotaan kuuluvan poliitikkojen mandaatin ulkopuolelle, mutta fiskaalisen dominanssin takia raha- ja budjettipolitiikan välinen raja on hämärtynyt. Tällä voidaan perustella, että EKP:n sääntökehikon uudistamisen arviointi ja kommentointi kuuluu nykyisin mitä enenevässä määrin myös eduskunnalle. 


Kertaluonteinen elpymisväline

Hallitus luonnehtii elpymisvälinettä poikkeukselliseksi, väliaikaiseksi, tarkkarajaiseksi ja kertaluonteiseksi, ja selonteossa esittää, että koska paketti on koronan seurausta, se ei erityisemmin lisäisi moraalikatoa. Ei EU:n perussopimuksen sääntöjen hengen kiertämisessä ole mitään poikkeuksellista, kuten ei siinäkään, että EU-maat yhdessä ottavat suoraan omalle tai välillisesti yhteisen kriisivälineen vastuulle muiden maiden velkoja tai suoraan menoja maksettavaksi. Lisäksi jokainen kriisi on erilainen, jolloin jokaista tukijärjestelyä voidaan aina luonnehtia poikkeukselliseksi.

Elpymisväline ei myöskään ole erityisen väliaikainen, sillä se on takaisinmaksujen osalta voimassa vuoteen 2058 asti, 37 vuoden ajan. On mahdollista, että kyseistä pakettia rullataan pidempään juoksuaikaan, että takaisinmaksulta vältyttäisiin. On todennäköistä, että kun pää on saatu auki alijäämäiselle budjetille, yhteiselle velalle ja tulonsiirtomekanismille, seuraavassa kriisissä käytetään samantapaista mekanismia. 

Väline ei ole kovin tarkkarajainen. Se, että väistyvän takaajan tilanteessakin on vastuille olemassa teoreettinen maakohtainen maksimi, on laiha lohtu, jos se raja on hyvin korkealla. Samoin on syytä huomioida, että lopulta paketti rahoitetaan jäsenmaiden velanotolla, jolloin valmiiksi ylivelkaisten maiden velka-aste tulee paketin myötä nousemaan vaikeasti ennakoitavalla tavalla, ja siten aiheuttaen riskejä myös nettosaajamaille, jotka viime kädessä ovat tulevien pakettien maksajia. 

Väline on kertaluonteinen vain ahtaan tulkinnan mukaan. Käytännössä ylivelkaisten euromaiden tarve jatkuville tulonsiirroille ja velkahelpotuksille yhteisvastuun ja EKP:n rahapolitiikan myötä takaa, että paketteja tehdään jatkossakin. Paras, tai oikeastaan ainoa keino, estää uusien pakettien tekeminen, olisi kieltäytyä joskus, edes kerran, ehdotetusta paketista. Tästä taas seuraa johtopäätös, että perussuomalaisten näkökulmasta oman tahdon ja neuvotteluvoiman puuttuessa EU-asiat etenkin valtiovarainvaliokunnan alaisissa aiheissa ovat viime kädessä ulkopoliittinen kysymys.

On huomionarvoista, että elpymisväline ei Suomelle korkeasta nettomaksusta huolimatta juurikaan elvytä Suomen taloutta tai vienti. Pakettia onkin perusteltu eksistentiaalisilla uhkakuvilla, eli Suomen EU-jäsenyyden tai maineen vaaraantumisella, muiden maiden romahtamisen uhalla ja vastaavien riskillä. Suurilla ja lyhyen ajan sisällä toteutettavilla tulonsiirroilla on kilpailua vääristäviä vaikutuksia, jolloin paketti voi olla jopa Suomelle haitallinen, nettomaksun lisäksi. Selonteko ei käsittele tätä ongelmaa lainkaan. 

Myös hallituksen väite vähäisestä moraalikadosta on outo. Elpymispaketilla nimenomaisesti pelastetaan ylivelkaisten maiden rahoitus lainatakauksilla ja rahalahjoituksilla. Koronan sijaan näitä ylivelkaisia maita olisi voinut kohdata mikä tahansa muu epäsymmetrinen shokki ja tilanne olisi ollut sama.  

 

Reilu verotus ja omat varat

Selonteko suhtautuu EU:n uusien omien varojen kehittämiseen tehtävänä, johon Suomen on osallistuttava, ja näkee ne keinona muun muassa torjua aggressiivista verosuunnittelua sekä hillitä ilmastonmuutosta. Asiantuntijalausuntojen perusteella on selvää, että uusien omien varojen suunnittelu tulee olemaan hankalaa, ja on merkittävä riski, että saavutetut lopputulokset eivät ole Suomelle tyydyttäviä. Samanaikaisesti paine hyväksyä epätyydyttäväkin vero voi olla EU-politiikassa kova, ja sisäpoliittisesti samoin, jos uuden veron vaihtoehtona on EU-jäsenmaksun reipas korotus. 

Vaikka yksimielisyysvaatimuksesta luopuminen saattaisi helpottaa päätöksentekoa ja vähentää tarvetta kalliisiin lehmänkauppoihin, ei Suomen pienenä maana tule vapaaehtoisesti luopua veto-oikeudestaan ja sen tuomasta poliittisesta vallastaan. Suomen pitää vain opetella käyttämään valtaansa. 


Tosiasialliset vaikutusmahdollisuutemme ja liittolaisuudet

Saksan ja Ranskan liittouduttua emme ole enää edes nuukan nelikon kanssa turvassa uusilta integraatiota syventäviltä toimilta. Elpymispakettia suunniteltaessa Ranskan ja Saksan alkuperäinen ehdotus, jossa yhdistettiin lainoja ja lahjoituksia voitti, ja nuukan nelikon valmistelema lyhytaikaisiin lainoihin perustuva malli hävisi. 

Tosiasiat pitäisi hyväksyä, ja myöntää, että Suomella ei ole enää päätäntävaltaa tai vaikutusmahdollisuuksia nykytilanteessa, ja pitäisi päättää milloin ja miten se päätäntävalta otetaan takaisin.

Suomen pitäisi päättää oma linjansa, ja hylätä nykyinen suurten maiden suunnitelmiin mukautuminen. Suomen tulisi tunnistaa EU:n sisällä ne maat, joiden kanssa voimme liittoutua. Tähän asiaan kiinnitti useampi asiantuntijalausunto huomiota, muistuttaen samalla, että uudet elpymispaketit tai sellaisen pysyvä versio voi päätyä neuvottelupöydälle hyvinkin pian. Kahden kolmasosan enemmistön hyväksynnän vaatimisesta voidaan päätellä, että kantojen muodostus, ja keskustelu yli puoluerajojen ja myös opposition kanssa, pitäisi aloittaa heti, kuten myös liittolaisuuksien muodostaminen muiden EU-maiden kanssa.  


Vihreä siirtymä 

On merkkejä siitä, että ilmastonmuutoksen torjumiseen aiempaa enemmän keskittyvä EU voisi alkaa suhtautua Suomen metsiin yhteisenä omaisuutena ja hiilinieluna. Suomen ei pidä luovuttaa päätäntävaltaa kansallisesta omaisuudestamme ulkopuolisille tahoille. Selonteossa tätä aihetta sivutaan varovaisin sanakääntein, mutta tämän tulisi olla selkeä kynnyskysymys. 


Perussuomalaisten konkreettiset ehdotukset

1) Hallituksen on muodostettava välittömästi Suomen konkreettinen kanta EKP:n rahapoliittisten sääntöjen ja EU:n talouspoliittisten sääntöjen uudistustyöhön. 

2) Näiden päätöksien kauskantoisuuden ja merkityksellisyyden vuoksi hallituksen on Suomen kantaa muodostettaessa konsultoitava myös oppositiota ja varauduttava siihen, että kantojen hyväksyttäminen saattaa edellyttää kahden kolmasosan enemmistöä.

3) Suomen EU-vastuiden määrää ei tule enää kasvattaa, vaan niitä on määrätietoisesti pienennettävä.

4)  EU-tason tulonsiirtoja ei tule enää kasvattaa, vaan niitä on määrätietoisesti pienennettävä.

5) Hallituksen on valmisteltava toimenpideohjelma EMU:n hajoamisen ja Suomen siitä eroamisen varalle. Ohjelman olemassaolo ei ole poliittinen päätös sen toteuttamisesta, vaan järkevää ennakkovarautumista. 

6) Suomen on edistettävä EU-jäsenmaiden valtionvelkojen velkasaneerausjärjestelmän luomista.

7) Entisissä ja nykyisissä tukijärjestelmissä, olivat ne sitten raha-avustuksia, korkotukea, lainoja tai takauksia, on aina korostettava ja vaadittava ehdollisuutta ja tuen saajamailta sellaisia toimenpiteitä ja uudistuksia, joilla tukitoimista mahdollisesti aiheutuvat tappiot ja myöhempi tukien tarve voidaan minimoida. 

8) Erityisesti tämä ehdollisuus tarkoittaa, että jokaisen EMU-maan tulee vähentää riippuvuuttaan velanotosta ja lisäksi varjella velanottokykyään muun muassa siten, että velkaantumisasteita madalletaan määrätietoisesti kestävälle tasolle. 

9) EU:n budjettivarojen käyttämistä jäsenmaissa EMU:sta aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseen ei tule hyväksyä. Vain kansallisen tason budjettisopeuttamista on pidettävä hyväksyttävänä, sillä muuten EU luisuisi tulonsiirtounioniksi.

10) Valtionvelkakirjojen maakohtaisia pääomavaatimuksia on kasvatettava pienin askelin siten, että maakohtaiset riskitekijät alkaisivat näkyä lainahinnoittelussa.

11) On otettava käyttöön sääntelymekanismi, joka asteittain kasvattaa valtionlainojen riskikeskittymien pääomavaatimuksia, jotta pankkien kotivaltioittensa velkakirjojen ylipainossa olevia omistuksia saataisiin hajautettua.

12) Hallituksen on laadittava riskianalyysi EKP:n ja eurojärjestelmään kuuluvien keskuspankkien omistusten ja toimien vaikutuksista Suomelle.

13) Suomen ei tule edistää yhteisen talletussuojan luomista, eikä Suomen tule sellaiseen liittyä.




Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme, 


että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon 

Ville Vähämäki, Sami Savio, Jari Koskela, Lulu Ranne, Jussi Wihonen, Vilhelm Junnila, Toimi Kankaanniemi, Jani Mäkelä.

 

Avainsanat: EU, selonteko, vastalause

Vastalause lisäbudjettiin

Tiistai 25.5.2021

Tapahtuma- sekä ravintola-alaa koskeva hallituksen lisätalousarvio käsiteltiin valtiovarainvaliokunnassa. Jätimme asiaan vastalauseen ja kritisoimme erityisesti sitä, että tapahtuma-alalle luotu tapahtumatakuu toteutetaan liian myöhään ja huonosti suunnattuna.

Vastalauseeseen liittyvästä hallituksen epäluottamuslauseesta sekä muista lausumista päästään äänestämään perjantaina 28.5. 

Ville Vähämäki


Yleisperustelut


Koronapandemia saattaa olla rokotteiden kautta väistymässä, mutta rajoituksia joudutaan jatkamaan vielä, mikä pitkittää epidemian talousvaikutuksia ja vaikeuttaa elinkeinoelämän tilaa. Tämän johdosta hallitus on oikein ja perustellusti tukenut yrityselämää usein eri keinoin tilapäiseksi katsottujen vaikeuksien johdosta. 


Aiemmat yritystukimuodot ovat jättäneet joitakin toimialoja ja yrittäjiä hyvin rajallisen tuen piiriin, ja käsittelyssä olevalla lisätalousarvioesityksellä hallitus pyrkii huolehtimaan myös näiden aiemmin katveeseen jääneiden yrittäjien tukemisesta.


Veikkauksen pelituottojen supistumisen myötä kulttuuri- ja liikunta-alan rahoitus on vastaavasti supistunut, ja vaikka muutosta pitäisikin pysyvänä ja jonain, johon alan on vain sopeuduttava, alalle suunnatut lisämäärärahat ovat perusteltuja ainakin sopeutumisajan mahdollistamiseksi. 

 

Perussuomalaiset pitävät tärkeänä varmistaa elinkeinoelämän riittävät ja oikein kohdistetut tuet. Samanaikaisesti olemme huolissamme menokurin pettämisestä, mikä näkyy määrärahojen kasvun lisäksi muun muassa menokehysten ylittämisenä. 


Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 1 

Eduskunta edellyttää, että hallitus palaa mahdollisimman nopeasti noudattamaan menokehyksiä, eikä enää tee kehysylityksiä lisäbudjeteissaan. 

Vastalauseen lausumaehdotus 2 

Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa tarkoituksenmukaisen rahoituksen kohdentamalla tukia pandemiasta vaikeimmin kärsineille toimialoille ja etenkin pienille yrityksille. Samalla hallituksen on turvattava yritysten työntekijöiden sekä yrittäjien toimeentulo myös toimintojen väliaikaisen pysähtymisen aikana.

Vastalauseen lausumaehdotus 3

Eduskunta edellyttää, että hallitus pikaisesti valmistelee vakiomuotoisen, eurooppalaisen vastineen kanssa yhteensovitetun todistuksen käyttöönottoa. Todistus kertoisi kantajansa rokotussuojasta, negatiivisesta testituloksesta tai sairastetusta koronavirustaudista. 

Vastalauseen epäluottamuslause-ehdotus

Hallitus on viivytellyt toteuttaessaan tapahtumatakuuta ja toteuttanut sen liian suppeana sekä huonosti kohdennettuna. Tämän vuoksi hallitus ei nauti tapahtuma-alan eikä eduskunnan luottamusta.

Yksityiskohtaiset perustelut

MÄÄRÄRAHAT 

Pääluokka 32 

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN HALLINNONALA 

30. Työllisyys ja yrittäjyys

31. Ravitsemisyrittäjien tukeminen (arviomääräraha)


Ravitsemisyrittäjien kannalta parasta tukea olisivat liiketoiminnan rajoitusten purkaminen mahdollisimman nopeasti heti, kun epidemiologinen tilanne sen sallii. Tällöin on käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja, alueellisesti painotetuista keinoista paikallisiin, yrityskohtaisten varokeinojen mahdollistamiin helpotuksiin. 


Eriävässä mielipiteessään TaVL 15/2021 vp - HE 73 2021 vp perussuomalaiset yhdessä kokoomuksen kanssa listasivat erinäisiä toimia, joiden avulla ravitsemisyrittäjien ahdinkoa olisi mahdollista helpottaa.  


Nykyisin turvaväliksi on määritelty kaksi metriä. Epidemiologisesti riittävä vaikutus olisi kuitenkin saatavissa lyhyemmälläkin turvavälillä. Useissa ravintolatiloissa kahden metrin etäisyyden järjestäminen voi olla ylivoimaista järjestää. 


Monilla ravintoloitsijoilla on ideoita tartuntariskien minimoimiseksi esimerkiksi asiakkaiden kulkureittien, tilojen ja sisustuksen suunnittelulla. Ilmanpuhdistuslaitteistojen, ilmastoinnin, desinfioinnin ja muiden tekijöiden tulisi vaikuttaa rajoituksien ankaruuteen yrityskohtaisesti. Nyt yrityksiä ei palkita oma-aloitteisista toimista, vaan kaikkia yrityksiä kohdellaan samalla tavalla, riippumatta niiden panostuksista.


Tieteellinen näyttö tartuntariskeistä ulkotiloissa on vähäistä. Tämän takia rajoitukset tulisi poistaa tai ainakin keventää niitä merkittävästi esimerkiksi terassityyppisiltä anniskelubaareilta ja ruokaravintoloilta. Etenkin kesän myötä tämä voisi mahdollistaa lähestulkoon normaalin liiketoiminnan. Jos ulkotiloissa palvelevien yritysten suosio kasvaisi sisätilapainotteisten yritysten kustannuksella, tällä rajoitusten keventämisellä voisi paradoksaalisesti olla epidemiologista tilannetta helpottava vaikutus.


Ruokaravintoloiden aikainen sulkemisaika käytännössä varmistaa, että illallisille ei mennä. Koska ruokaravintoloissa istutaan pöydässä paikallaan syömässä, eikä nautita anniskelun päätyttyä alkoholia tai lauleta karaokea, riskit ovat niin vähäiset, että rajoitusaikaa tulisi pidentää selvästi. StVM 9/2021 vp totesi, että ruokaravintoloiden sulkeminen asetuksella ennen iltayhdeksää tulisi olla erityisen korkean kynnyksen takana. Anniskeluravintoloiden anniskeluaikaraja on myös liian tiukka.

 

Lähikontaktirajoitukset eivät huomioi esimerkiksi mahdollista suojamaskin käyttöä, saatua koronarokotusta, sairastettua tautia tai negatiivista testitulosta. Jo vuosi sitten keskusteltiin "koronapasseista" ja koronavapaista alueista, joissa kuluttajat ja yritykset voisivat toimia hieman vapaammin. Tämäntapaisia järjestelyitä on jo kokeiltu ulkomailla. Mikäli koronasta tulee jatkuva matalan intensiteetin riesa, tämäntapaiset toimet ovat käytännössä ainoa vaihtoehto useiden toimialojen avaamiseksi. Vakiomuotoinen, eurooppalaisen vastineen kanssa yhteensovitettu todistus kertoisi kantajansa rokotussuojasta, negatiivisesta testituloksesta tai sairastetutusta koronavirustaudista. 


Vuonna 2020 maksetut tuet kattoivat liikevaihdon menetyksestä ravitsemistoiminnassa noin 11 prosenttia ja majoitustoiminnassa noin 5 prosenttia. Korvauksien kokoa ja kokemuksia muista maista tulisi verrata ja arvioida, ovatko nykyiset korvauskäytänteet riittävät turvaamaan yrittäjien, alihankintaketjujen ja rahoittajien edut. Koronatoimien pitkittyessä myös yritysten taloudellinen tilanne heikkenee, jolloin korvauksien tulisi itse asiassa nousta ajan myötä neutraaleina pysyäkseen.


Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 4  

Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, onko kahden metrin turvavälivaatimus epidemiologisesti perusteltu ravitsemusliikkeissä ja olisiko tätä vaatimusta mahdollista höllentää, erityisesti tapauskohtaiset toimenpiteet ja olosuhteet huomioiden. 

Vastalauseen lausumaehdotus 5   

Eduskunta edellyttää, että hallitus mahdollistaa ravitsemusalalla yrityskohtaiset joustomahdollisuudet rajoituksien osalta esimerkiksi rokotteiden, maskien käytön ja rakenteellisten ratkaisujen osalta.

Vastalauseen lausumaehdotus 6  

Eduskunta edellyttää, että hallitus korjaa ruokaravintoloille asetettuja kellonaikapohjaisia rajoituksia maltillisemmiksi siten, että ruokaravintoloita saisi pitää auki kello 23.00 asti ja anniskeluravintoloissa anniskelua saisi jatkaa kello 20.00 asti. 

Vastalauseen lausumaehdotus 7   

Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, ovatko Suomessa ravitsemistoiminnalle maksetut korvaukset kansainvälisessä vertailussa kohtuulliset ja riittävät turvaamaan yrittäjien, alihankintaketjujen ja rahoittajien taloudelliset asemat kriisin ylitse. 



40. Yritysten erityisrahoitus 

44. Tapahtumatakuu (arviomääräraha)

Tapahtumatakuu on eräänlainen vakuutus, joka kattaisi kattaisi 85% tapahtuman järjestämisestä aiheutuneista kuluista, mikäli tapahtuma joudutaan viranomaispäätöksen takia perumaan. Pyrkimyksenä on, että tapahtumien järjestämistä ei jätettäisi tekemättä rajoituksien riskin takia, vaan riskistä huolimatta.

Tukimuotona tämänkaltaiset ennakoivat tuet ovat suositeltavia. Voidaan nimittäin olettaa, että niiden taloudellista aktiviteettia lisäävä vaikutus on tukieuroa kohti suurempi kuin tuissa, joista lakiesitys ja hakemusprosessi on käsitelty vasta kauan tapahtumien jälkeen. Kun yrittäjä tietää jo etukäteen kuuluvansa tuen piiriin, se helpottaa ennakointia.


Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat: 

Vastalauseen lausumaehdotus 8   

Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, olisiko tapahtumatakuuseen sisältyvän etukäteisvakuutuksen tapaisia tukitoimia mahdollista ottaa käyttöön tapahtuma-alan ohella laajemmin. 


Ehdotus 

Edellä olevan perusteella ehdotamme, 

että ehdotus valtion toiseksi lisätalousarvioksi vuodelle 2021 hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisesti todetuin muutoksin ja 

että edellä ehdotetut 8 lausumaa hyväksytään ja 

että yleisperustelujen kohdalla ehdotettu epäluottamuslause hyväksytään.

Helsingissä 25.5.2021


Vastalause elvytyspaketista

Torstai 6.5.2021 klo 12:49 - Ville Vähämäki

Vastalauseemme elvytyspakettia koskien jätettiin 5.5.2021 Valtiovarainvaliokunnan kokouksessa. Asiasta äänestettiin ja pohjamietintö voitti äänin 12-5.

Keskustelun kuluessa mietintöön sisällytettiin eräitä tiukennuksia koskien EU:n uusia omia varoja, ja niiltä osin kiitämme hallituspuolueiden jäseniä.

Lähtökohtaisesti emme voi kuitenkaan hyväksyä omien varojen järjestelmään sisältyvää elvytyspakettia. Löysimme kritisoitavaa myös EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä sekä uusista omista varoista. Vastalauseen pääosio liittyy kuitenkin elvytyspaketin kritisointiin.

Ville Vähämäki

VASTALAUSE HE 260/2020 vp



Perustelut


Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi omien varojen järjestelmästä annetun päätöksen, joka  sisältää EU:n monivuotisen rahoituskehyksen (MFF) sekä EU:n elvytyspaketin. Omien varojen päätös sisältää unionin talousarvion rahoittamisen perusteet vuosille 2021-2027. Vuoden 2018 hinnoin kokonaisrahoitus on yhteensä 1087 miljardia euroa. Hintakorjausmekanismissa sovelletaan 2 prosentin deflaatiokerrointa, mikä kasvattaa elpymispaketin arvoa todennäköistä inflaatiokehitystä nopeammin.


Omien varojen päätökseen sisältyy myös 750 miljardin lainanottovaltuus elpymisvälineen rahoittamiseksi, mikä lisää Suomen jäsenmaksuja noin 210 miljoonalla eurolla vuoteen 2058 asti.


Pakettia kutsutaan monissa eri yhteyksissä poikkeukselliseksi, kertaluonteiseksi ja tarkkarajaiseksi. Perussuomalaisten mielestä se ei ole mitään näistä. Paketin kerrotaan myös elvyttävän koko EU:n taloutta ja siten olevan hyvä myös Suomen taloudelle. Mielestämme paketti ei elvytä Suomen taloutta, vaan pikemminkin se on taloudellemme haitallinen. Paketti johtaa tulonsiirto- ja velkaunioniin, ja pahimmillaan luo jäsenmaille insentiivin velkaantua lisää.


Suomen EU-jäsenmaksut kasvavat koska hallitus epäonnistui neuvotteluissa

Suomen osuus EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä on noin 16,7 miljardia euroa. Vuosittaiset EU-jäsenmaksut ovat keskimäärin 2,6 miljardia euroa tulevalla rahoituskehyskaudella.

Aiemmasta rahoituskaudesta kasvua tulee noin 700 miljoonaa euroa. Kasvava jäsenmaksu johtuu pääosin Iso-Britannian EU-erosta. Eron aiheuttama jäsenmaksutulon menetys olisi pitänyt kompensoida unionin menoja leikkaamalla. Suomen pitkäaikainen tavoite on ollut pienentää reaalista nettomaksuosuutta, ja näin ollen hallitus ei onnistunut neuvotteluissa. Perussuomalaisten mielestä tästä tavoitteesta olisi pitänyt pitää kiinni. 


Odotettavissa on, että omien varojen järjestelmään tehtävät muutokset tulevat jatkossa joko nostamaan Suomen jäsenmaksuosuutta tai vastaavasti heikentämään Suomen verotuottoja. 


Suomi maksaa edelleen rikkaiden maiden jäsenmaksuja

Suomen osuus maksukorjauksista jää aiempia vuosia pienemmäksi, mutta on siitä huolimatta edelleen 130 miljoonaa euroa vuodessa. Nämä maksut menevät Alankomaiden, Itävallan, Ruotsin, Saksan ja Tanskan hyväksi. Suomi on maksanut ja neuvottelutuloksen mukaan edelleen maksaa järjestelmämuutoksesta huolimatta kohtuuttoman summan maksukorjausjärjestelmän mukaisia osuuksia kyseisille jäsenmaille. Hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin maksukorjausjärjestelmästä luopumiseksi niin, että kunkin jäsenmaan maksuosuus määrätään todellisiin taloustietoihin perustuen. 


Unionin rahoituspohjan tiivistäminen lisäisi oikeudenmukaisuutta

EU:n budjettia rahoittavat perinteiset omien varojen lähteet ovat bruttokansantuloon ja arvonlisäveroon perustuvat varat. Kuten mietintö toteaa, ALV-pohjainen omavara suosii niitä maita, joissa arvonlisäveron kiertäminen on yleistä. Sama koskee myös BKTL-pohjaisia varoja. BKTL- ja ALV-tilastot tyypillisesti näyttävät todellisia arvoja pienempiä lukemia vähemmän kehittyneissä, matalamman kansantuotteen maissa. Omiin varoihin sisältyy siten tahattomasti sisäänrakennettuna maiden välinen tulonsiirtomekanismi. Tämä on järjestelmäominaisuus, joka johtuu yksinkertaistettuna siitä että jäsenmaat ovat liian erilaisia. 


On keskeistä ymmärtää se, että suunniteltaessa mahdollisia uusia omia varoja ymmärretään maiden erilaisuus. Uusiin omiin varoihin sisältyy huomattavia riskejä. Kenties parempi rahoitustapa EU:lle saattaisi olla se, että perinteisten omien varojen osalta parannetaan laskentatapoja ja tiivistetään veropohjia. Näin ollen EU:ssa jokainen jäsenmaa on velvoitettava varmistamaan ALV-kertymä ja bruttokansantulo todellisuutta vastaaviksi.


Muovivara on ainakin aluksi Suomelle edullinen

Muovivara ei ole Suomelle erityisen vahingollinen, sillä laskentatapa suosii muovia kierrättäviä maita. Muovivaraan on määrätty helpotuksia köyhemmille EU-maille. Perussuomalaiset vastustaa perustelemattomia maksuhelpotuksia. Muovivaran tarkoitus on kerätä EU:lle uusia omia varoja ja synnyttää positiivisia ympäristövaikutuksia, eikä toimia jälleen uutena maiden välisenä tulonsiirtomekanismina. Sinänsä uusi muovi-vara laskee Suomen vuosittaisia jäsenmaksuja noin 30 miljoonaa euroa.


Uudet omat varat uhkaavat pienentää Suomen verotuottoja

EU-komissio on esittänyt perustiedot vain muoviverosta eikä senkään osalta ole riittäviä arvioita vaikutuksista Suomen kilpailukykyyn, työllisyyteen eikä verotuottoon. Muiden uusien varojen, hiilitullimekanismin, digitaaliveron, uudistetun ehdotuksen mukaisen päästökaupan huutokauppatulon, rahoitustransaktioveron ja yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan osalta kaikki alustavankin kannanmuodostuksen edellyttämät tiedot ja vaikutusarviot puuttuvat kokonaan. Vaikka uusien omien varojen jo nyt tiedossa olevat ongelmat saataisiinkin ratkaistua, on epäselvää, suostuisivatko kaikki jäsenmaat niiden käyttöönottoon. Elpymisvälineen rahoittamiseksi jäsenmaat joutuvat valitsemaan selvästi korkeampien jäsenmaksujen ja huonosti suunniteltujen uusien omien varojen väliltä. 


Kesäkuussa 2021 mennessä annettavat uudet ehdotukset ovat hiilitulli, digitaalivero sekä päästökaupan laajentaminen. Digitaaliveron säätäminen pelkästään EU-alueelle sisältää riskejä ja jättää luonnollisesti suuret digijätit veron ulkopuolelle. Ratkaisuja tulisikin hakea OECD:n pilari 1 ja 2 -valmistelusta.


Kesäkuuhun 2024 mennessä komission tulisi antaa ehdotukset rahoitustransaktioverosta sekä uudesta yhdistetystä yhteisöveropohjasta. Kummatkin ehdotukset ovat ongelmallisia eri syistä. Rahoitustransaktiovero EU-laajuisena siirtäisi kaupankäynnin EU:n ulkopuolelle ja lisäisi kustannuksia. Luonnollisesti Suomi menettäisi kyseiset potentiaaliset fiskaaliset tulot. Yhdistetty yhteisöveropohja puolestaan kasvattaisi suomalaisten konsernien verorasitusta ja jakokriteerit pienentäisivät Suomen verotuottoja.  Perussuomalaiset vastustavat kumpaakin ehdotusta.


Suomi toimii aktiivisesti sekä kansainväliseen että EU:n tasolla tapahtuvaan verotuksen kehittämistyössä, jonka tarkoituksena on rajoittaa aggressiivisesta verosuunnittelusta sekä valtioiden välisestä verokilpailusta johtuvaa yhteisveron rapautumista. Samalla tulee tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa.


Uudet omat varat tuovat EU:lle verotusoikeuden. Tämä hivuttaa EU:ta paisuvien menojen ja uusien verojen myötä kohti syvempää taloudellista liittovaltiota. EU:lle ei tule antaa uusia verotusoikeuksia. Yksimielisyysvaatimus on säilytettävä EU:n veropolitiikassa ja omista varoista päätettäessä. Luonnollisesti EU:lle myönnettävä verotusoikeus heikentäisi Suomen verotuottoja joko välillisesti tai välittömästi. Vaihtoehtoisesti Suomen jäsenmaksuosuus tulee nousemaan.


Kun huomataan vaikutusarvioiden puute ja sekä uusiin omiin varoihin sisältyvät huomattavat riskit, niin muut vaihtoehdot EU:n rahoittamiseksi olisivat parempia. Perinteisten omien varojen osalta tulisi kehittää laskentatapoja ja tiivistää ALV -veropohjia. 



Elpymisväline

Elpymisväline on koronan varjolla laadittu mekanismi, joka vastaa tavoitteiltaan ja osin muodoltaankin vuonna 2010 toteutettua Kreikan tukilainoitusta, vuonna 2011 toteutettua Euroopan rahoitusvakausvälinettä ja vuonna 2012 toteutettua Euroopan vakausmekanismia. Näissä Suomen vastuut ovat 10-15 mrd euroa.  Elpymisväline ei siten ole ainutkertainen. Se jatkaa menettelyä, joka hieman muunnettuna on helppo toteuttaa uudelleen. Sitä ei voi myöskään pitää väliaikaisena, koska sen toiminta-aika jatkuu aina vuoteen 2058 asti.


Ylivelkaantuneiden jäsenmaiden ja yhteisvaluutan pelastamiseen tähtää myös Euroopan keskuspankin velkakirjojen osto-ohjelma (yli 3000 mrd euroa), jossa Suomella on myös mittavat vastuut. Osto-ohjelma on pitänyt vuodesta 2015 alkaen keinotekoisesti korkoja matalalla ja rahamarkkinoita keveinä, mikä on mahdollistanut mm. Italian rajun velkaantumisen jatkumisen. Ylivelkaantumista ei ratkaista velkaa lisäämällä, vaan perusteellisilla rakenteellisilla uudistuksilla. Elvytysväline palkitsee heikosti taloutensa hoitaneita jäsenmaita ja asettaa hyvin hoitaneet maksajiksi. Näin kriisiä lykätään eteenpäin ja se tulee vastaan aiempaa pahempana. 


Elpymisväline merkitsee EU:n muuttumista yhä vahvemmin tulonsiirto-, yhteisvelka- ja verounioniksi ilman, että jäsenmaiden kansalaisten mielipidettä kysytään. Tämä on vakava loukkaus EU:n korostamaa demokratiaa ja avoimuutta vastaan.


Hallituksen ja asiantuntijoiden esittämät perustelut paketin välttämättömyydestä ovat epätarkkoja ja kyseenalaistettavissa. Vaikutusarvioita ei juuri ole. Elpymispaketin kasvua lisäävä vaikutus on VM:n muistiossa arvioitu erittäin pieneksi.  Arvioiden puuttumisen perusteluksi on kerrottu, että niiden laatiminen on vaikeaa, ja maakohtaiset suunnitelmatkaan eivät ole valmiina. Eikö tämä nimenomaisesti ole perustelu toteuttaa elvytys kansallisella tasolla? Kansallisen tason elvyttäminen olisi Suomelle aidosti tarkkarajaista ja todellisuudessa kohentaisi talouttamme.


Kun paketin maakohtaiset maksut ja saannot netotetaan, on ilmeistä että elpymispaketti on tulonsiirtopaketti Välimeren kriisimaille ja Itä-Euroopan EU-skeptisille maille. Kyseessä ei siis todellisuudessa ole koronapaketti, eikä  elvytyspaketti, vaan poliittista vakautta ostava paketti. Paketti voidaan myös tulkita nettomaksajamaiden myöntymiseksi nettosaajamaiden kiristykseen. Jos paketti ei toteudu, monen maan jatkaminen eurojäsenenä ja olemassaolevien velkojen kunnioittaminen saattaisivat vaarantua. Tämä tulkinta tarkoittaisi paketin lisäävän moraalikatoa, tarjoamalla palkinnon huonosta taloudenpidosta ja jopa suoranaisesta kiristyksestä, mihin ei missään nimessä tule suostua.


Elpymisvälineen nettomaksajana Suomi

Suomi on välineessä nettomaksaja. Suurimmat saajamaat eivät ole Suomelle tärkeitä kauppakumppaneita. Kilpailijamaiden rahoittaminen veronmaksajiemme kustannuksella johtaa maamme kilpailukyvyn heikkenemiseen. Hylkäämällä elpymisvälineen voimme käyttää muille aiottuja varoja oman maamme kilpailukyvyn parantamiseen, velkaantuva taloutemme vahvistuu, työllisyys paranee ja hyvinvointi elpyy.


Vastikkeettoman rahan jakaminen on väärin, sillä se kasvattaa moraalikatoa. Ongelmiin ajautuneiden maiden tulisi ensisijaisesti hyödyntää olemassaolevia tukimekanismeja Euroopan keskuspankin rahapoliittisista ohjelmista alkaen ja Euroopan vakausmekanismin tarjoamiin luottoihin päätyen. Syy sille, miksi EVM:n tukiohjelmat eivät kelvanneet, on niiden lainamuotoisuus ja näihin lainoihin liitetty ehdollisuus. Suomi ei voi hyväksyä tilannetta, missä muut maat vaativat avustuksia, mutta eivät ole valmiita ottamaaan niitä vastaan lainoina, vaan haluavat ne vastikkeettomina lahjoituksina. Mikäli Suomi olisi ylivelkaantunut ja kohtaisi epäsymmetrisen shokin, voisimmeko me sanella, että meille ei kelpaa ehdollinen laina, vaan haluamme muilta lahjarahaa sekä lainatakauksen ilman muita ehtoja?

Asiantuntijalausunnoissa on tuotu esiin, että paketti ei madalla nettosaajamaiden velkaantuneisuutta ratkaisevasti. Paketin varsinainen merkitys onkin, kuten lausunnoissa tuotiin esiin, taloudellisen sijaan poliittinen. Paketin toteuttaminen olisi markkinoille viesti siitä, että tarvittaessa EU-jäsenmaat ovat valmiita ottamaan toistensa velkoja yhteisvastuun piiriin. Tämän tulkinnan mukaan paketin varsinainen arvo olisi siis sitoutumisessa perussopimusten kiertämiseen. Perussuomalaisten mielestä tällainen ei olisi Suomen etujen mukaista.


Komissio on jatkanut vakaus- ja kasvusopimuksen poikkeuslausekkeen voimassaoloa vuoteen 2023 asti.  Suomen on palattava vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöihin mahdollisimman pian eikä poikkeuslausekkeella tule jatkaa holtittomasti talouttaan hoitavien jäsenmaiden politiikkaa.


Suomea pelotellaan paketin hylkäämisen riskeillä

Mietintö kertoo, että paketista Suomelle aiheutuvaa uutta 210 miljoonan euron vuotuista lisämaksua aina vuoteen 2058 voidaan peilata EU-jäsenyydestä koituviin hyötyihin. Vertailu on perusteeton. Molemmat pitää arvioida erillisinä kokonaisuuksina, ja vain, jos löytyy selkeä syy vertailla näitä kahta, voidaan niin toimia. Esimerkinomaisesti, jos Suomea olisi uhattu EU:sta erottamisella, tai EU olisi romahtamassa, mikäli Suomi ei hyväksyisi elpymispakettia, niin silloin näiden kahden asian vertailu olisi perusteltua. 


Mikäli Suomi osaltaan hylkäisi nyt ehdotetun paketin, muiden jäsenmaiden hallitukset varmasti ilmaisisivat pettymyksensä monin eri tavoin.  Toisaalta, on hyvä muistaa, että Saksassa kansalaiset veivät pakettiin osallistumisen perustuslakituomioistuimen käsittelyyn, ja Ruotsissa vasemmisto ja ruotsidemokraatit vastustivat pakettia, moderaattien äänestäessä tyhjää. Mikäli hylkäämme paketin, emme jäisi yksin. Monet muutkin vastustavat pakettia.


Suomen poisjääntiä välineestä voidaan verrata Ranskan ja Hollannin unionin perustuslakisopimuksen kaatamiseen. Niille ei seurannut poliittisen pääoman menetystä, vaan uudet neuvottelut.  


Jos Suomi jäisi paketin ulkopuolelle, monivuotinen budjettikehys ei toteutuisi suunnitellussa muodossa ja jäsenmaat joutuisivat käymään uudet neuvottelut läpi. Niiden valmistumiseen asti EU jatkaisi neuvottelujen ajan viimeisellä voimassa olleella budjettipohjalla. Ne maat, jotka haluavat elpymispakettiin osallistua, voisivat sen toteuttaa myös ilman Suomea.


Kertaluonteisuus ja varojen käyttö

Valiokunnan mietintö kutsuu elpymisvälinettä poikkeukselliseksi ja väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Jo nyt on keskusteltu, että tarvitaan uusi paketti. Järjestelyä on myös mietitty pysyväksi. Paketin suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden tausta-ajatuksena voi olla saattaa paketti voimaan väliaikaisena ja poikkeuksellisena, ja myöhemmin hivuttaa sitä pysyväisluonteiseksi ja suuremmaksi. 35 vuotta on niin pitkä aika, että yhtä hyvin voitaisiin kertaluonteisuuden sijaan puhua pysyvästä järjestelystä.


EU ei ole kyennyt koskaan luotettavasti valvomaan varojensa käyttöä jäsenmaissa, joten on syytä epäillä, kykenisikö se siihen nytkään. Elpymisväline antaisi monille maille lyhyessä ajassa mittavan määrän varoja. Valvonta vaatisi suuren organisaation eikä sekään estäisi väärinkäytöksiä ja korruptiota.


Varojen käyttö Suomessa

Valtiovarainvaliokunta otti varojen kansalliseen käyttämiseen kantaa ns. Kestävän kasvun ohjelmassa (VNS 6/2020). Perussuomalaiset jättivät selontekoon vastalauseen jossa kritisoimme mm. ohjelman painotuksia sekä vähäisiä vaikutusarvioita.


Suomessa kaikki taloudelliset ja muut panokset on asetettava elinkeinoelämän ja erityisesti vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen. Pääpaino tulee asettaa energia- ja kuljetuskustannusten alentamiseen, tuottavuuden ja tutkimuksen edistämiseen sekä työn ja yrittämisen verotuksen keventämiseen. Lisäksi on huolehdittava eläkeläisten ja muiden työelämän ulkopuolella olevien toimeentulosta ja palveluista. Näihin antaa erinomaisen mahdollisuuden se, jos Suomi jää pois elpymisvälineestä ja käyttää säästyviä varoja oman kansan hyväksi. Tämä säteilee kasvua myös muihin maihin.


Ajoitus

Suhdannepoliittisesti elpymispaketti on väärin ajoitettu. Taloudet ovat elpyneet merkittävästi EKP:n rahapoliittisten toimien, kansallisen budjettielvytyksen ja rokotteiden myötä odotettavissa olevan pandemian päättymisen johdosta. Esimerkiksi USA:ssa puhutaan laajalti vaarana olevan talouden ylikuumentuminen ja ylivelkaantuminen. Koko elpymispaketti ei todennäköisesti ole läheskään niin välttämätön kuin mitä mietintö esittää. 


Itse asiassa keskeinen kysymys mitä tulisi pohtia, on se, onko koko elvytyspaketin oikeuspohja kadonnut, koska korona on väistymässä. Kasvaneet rokotusmäärät ja ennen kaikkea toimiva rokote on vähentänyt tartuntamääriä. Lisäksi kansalaisten toiminta on ollut kiitettävää eri maissa. Kansantaloudet ovat lähteneet laajasti kasvuun ja elvytyspaketti saattaa itse asiassa vauhdittaa kasvua liiaksi. 


Suomen enimmäisvastuiden määrä ja niihin liittyvät riskit

Hallituksen väittämä tarkkarajaisuudesta on kyseenalainen. Ehdotuksessa ei ole määritelty paketin varojen takaisinmaksua sitovalla tavalla. On huomattava riski, että jokin maa ennen vuoden 2056 eräpäivää osoittautuu kyvyttömäksi maksamaan osuutensa, jolloin takausvastuut aktivoituisivat Suomelle.  Suomen vastuiden tarkkarajaisuus nojaa siihen, että ongelmatilanteissakin, kun joku maa ei maksuistaan selviä, Suomen vastuut voisivat nousta korkeintaan 1,4 miljardiin euroon vuodessa.


Paketin myötä EU:lle siirtyy oikeus tehdä alijäämäisiä talousarvioita, rahoittaa ne yhteisellä velalla ja kerätä näitä tarkoituksia varten jäsenmailta erilaisina veroina varoja. Tämä on siirtymä kohti liittovaltiota, mistä ei ole Suomessa eikä muuallakaan käyty riittävää keskustelua eikä sille siis ole olemassa demokraattista mandaattia. Liittovaltiokehityksen keskeinen ongelma on, että menetämme budjettisuvereniteettiamme ja samalla lisäämme Suomesta muualle lähteviä tulonsiirtoja ja Suomen vastuuta muiden maiden veloista, mikä pitkällä aikavälillä heikentää Suomen velkakestävyyttä ja valtion kykyä selvitä tehtävistään ilman mittavia menoleikkauksia.  


Tämä muutos tarkoittaisi, että tulevaisuudessa samalla linjalla ja perussopimuksia venyttävillä tulkinnoilla olisi helpompi jatkaa. Koska paketti ei ylivelkaisten maiden tilaa oleellisesti paranna, ja kriisejä tulee aina, olisi todennäköistä, että uuden paketin tekemisen kynnys olisi pysyvästi matalampi. Kun paketin vastustaminen on jo nyt ollut hyvin vaikeaa, ja meitä on kotimaisin sekä ulkomaisin voimin peloteltu paketti hyväksymään, on todennäköistä, että seuraavaakaan pakettia ei siis pystyttäisi vastustamaan.


Tästä seuraa myös, että paketin vastustaminen on tehtävä nyt, vaikka se olisikin vaikeaa ja kohtaisimme merkittävää painostusta. Seuraavan paketin vastustaminen olisi muutoin vielä vaikeampaa. Perussuomalaisten mielestä paketin kaatuminen on sekä Suomen että EU:n etu.





Eduskunnan suostumus


Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme, 


että Eduskunta hylkää hallituksen esitykseen sisältyvän Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annettun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 ja

että hyväksytään valtiovarainvaliokunnan jo hyväksymien lausumien ohella lisäksi (Vastalauseen lausumaehdotukset)


Vastalauseen lausumaehdotukset mietinnön mukaisten lisäksi

  1. Eduskunta edellyttää, että hallitus kategorisesti kieltäytyy järjestelyistä, joilla lisätään EU-maiden välisiä tulonsiirtoja ja taloudellista yhteisvastuuta. 

  2. Eduskunta edellyttää, että hallitus pikaisesti saattaa valmiiksi kansallisen varamaksujärjestelmän euroalueen syvien häiriöiden varalta.

  3. Eduskunta edellyttää, että hallitus edistää EU-maiden velkajärjestelymekanismin suunnittelua ja perustamista.

  4. Eduskunta edellyttää, että hallitus edistää hallitun euroeron mahdollistavan mekanismin luomista EU-tasolla. 

  5. Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, onko Suomelle Euroopan rahaliittoon kuulumisesta taloudellisesti nettohyötyä vai -haittaa.

  6. Eduskunta edellyttää, että mikäli rahaliiton jäsenyydestä arvioidaan olevan taloudellista nettohaittaa, hallitus uudelleenarvioi kansallisen talouspolitiikkamme sekä rahaliiton jäsenyytemme.

  7. Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistautuu siihen, että jossain jäsenmaassa omien varojen sekä elpymisvälineen ratifiointi epäonnistuu ja tekee tarvittavat poliittiset toimenpiteet.

  8. Eduskunta edellyttää, että suunniteltaessa EU:n omia varoja Suomi ei tule hyväksymään yrityssektorille suuntautuvia uusia maksuja (CCCTB), jotka kasvattaisivat suomalaisten konsernien verorasitusta ja pienentäisivät Suomen verotuottoja.



5.5.2021


Ville Vähämäki

Sami Savio

Lulu Ranne

Jari Koskela

Jussi Wihonen

____

Ps. Valiokunnan muut perussuomalaiset jäsenet Jani Mäkelä, Toimi Kankaanniemi sekä Vilhelm Junnila osallistuivat asian käsittelyyn aiemmissa kokouksissa.

Avainsanat: elvytyspaketti, EU, omat varat, vastalause

Tiedote elvytyspaketista

Keskiviikko 5.5.2021 - Ville Vähämäki

TIEDOTE 5.5.2021

Julkaisuvapaa



Perussuomalaiset esittää EU:n elpymispaketin hylkäämistä



Perussuomalaiset ovat jättäneet vastalauseen valtiovarainvaliokunnan mietintöön EU:n omien varojen päätöksen hyväksymisestä. Perussuomalaisten mielestä EU:n monivuotiseen budjettikehykseen liittyy jo sinällään merkittäviä ongelmia, mutta erityisesti siihen kytketty päätös niin sanotusta elpymispaketista ei ole hyväksyttävissä.


- Iso-Britannian ero EU:sta on pienentänyt yhteisön jäsenmaksutuloja, EU:n menoja ei ole leikattu vastaavassa määrin. Tämä on johtanut jäsenmaksujen nousuun, mikä on vastoin perussuomalaisten linjaa, edustaja Vähämäki sanoo. 


- Itse elpymispaketilla on hyvin vähän tekemistä koronan tai elvyttämisen kanssa. Se on todellisuudessa tulonsiirtopaketti, jolla suomalaisten veronmaksajien rahoilla tuetaan Etelä-Euroopan ylivelkaisia maita, erityisesti Italiaa, edustaja Savio linjaa.

 

Nämä Suomen maksamat tulonsiirrot ovat luonnollisesti pois omasta käytöstämme, mutta sen lisäksi ne parantavat meidän kilpailijoidemme asemaa, jolloin oma asemamme heikkenee vielä enemmän.


- Kilpailijamaidemme rahoittaminen veronmaksajiemme kustannuksella johtaa oman kilpailukykymme heikkenemiseen. Miljardit, jotka hallitus aikoo lahjoittaa muille maille, pitää käyttää oman maamme elinkeinoelämän edellytysten parantamiseen, jolloin velkaantuva taloutemme kääntyy kasvuun,  työllisyys paranee ja hyvinvointi elpyy.  Solidaarisuudesta kelvottomasti talouttaan hoitaneita EU-maita kohtaan on järjetöntä maksaa miljardien lahjuksia. Vasemmistohallitus tuhoaa Suomea, edustaja Kankaanniemi tiivistää.


Perussuomalaisten mielestä paketin todellinen tarkoitus on poliittisen suopeuden ostamisen ohella Euroopan liittovaltioistaminen. Paketin myötä EU:lle tulee ensimmäistä kertaa oikeus alijäämäiseen budjettiin, yhteisen velan ottamiseen ja samalla paketti toimii valmiina mallina myöhemmin uusille, tai jopa pysyville tulonsiirroille. Perussuomalaiset vastustavat liittovaltiokehitystä.


- Paketti sisältää taloudellisen liittovaltion keskeiset rakennuspalikat, ja näin isosta asiasta pitäisi kysyä kansan mielipide. Edellisellä vaalikaudella keskusta vastusti EU:n yhteistä velkaa ja liittovaltiokehitystä, ja pääministeri jopa sanoi, että liittovaltioon ei ole asiaa ilman kansanäänestystä.  Nyt asia onkin keskustalle ilmeisesti ihan sama, edustaja Ranne hämmästelee. 


Kyseisten tulonsiirtojen oikeuspohja on kyseenalainen, sillä koronakriisi on jo väaistymässä rokotuksien myötä. 


- Liittovaltiota haikailevilla alkaa olla kiire, mikä on johtanut valitettaviin ylilyönteihin, kuten paketin ongelmien vähättelyyn ja jopa arvostelijoiden syyttämiseen vieraiden valtojen agenteiksi. Demokratian ja kansalaisyhteiskunnan kunnioitus on federalisteilta päässyt unohtumaan, edustaja Koskela sanoo. 


Kun EU:n suunta on tämä, ja Etelä-Euroopan ylivelkaisten maiden kohtalo epäselvä, pitää olla tarkkana ja varautua tulevaan.


- Edellytämme vastalauseessamme, että hallitus kieltäytyy nyt ja jatkossa kaikista järjestelyistä, joilla lisättäisiin EU-maiden välisiä tulonsiirtoja ja taloudellista yhteisvastuuta. Suomen on lisäksi luotava kansallinen varamaksujärjestelmä ja edistettävä unionin tasolla menettelytapojen luomista jäsenvaltioiden velkasaneerauksen euroeron toteuttamiseksi. Kreikan kriisi opetti, että säännöt kannattaa laatia etukäteen, koska kiireessä syntyy huonoja päätöksiä, edustaja Wihonen summaa lopuksi

 

Sote-esityksessä miljardiluokan pommi

Tiistai 27.4.2021 - Ville Vähämäki

Alla on Valtiovarainvaliokunnan perussuomalaisten jättämä eriävä mielipide koskien sote-ehdotusta. Käsittelimme asiaa rahoituksen näkökulmasta. Kysymyksiä kustannusriskien osalta liittyy seuraaviin kokonaisuuksiin:

- muutoskustannukset
- palkkaharmonisointikustannukset
- ICT-kustannukset
- kiinteistöihin liittyvät kustannukset
- piilevien palvelutarpeiden kustannukset
- omaishoidon kustannukset
- pelastustoimen rahoitusvajekustannukset
- etätyön kasvun aiheuttamat kustannukset
- ulkoistamissopimusten purkuun liittyvät kustannukset 

Hyvinvointialueiden rahoituksen niukkuus, päätösvallan keskittyminen ja kuntatalouden heikkeneminen uhkaavat johtaa sote- ja muiden julkisten palvelujen keskittymiseen maaseutumaisten alueiden kustannuksella. Tämän vuoksi ehdotamme julkisten peruspalvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi koko maassa säädettäväksi lähipalvelutakuuta. 

Ville Vähämäki

ERIÄVÄ MIELIPIDE HE 241/2020 vp


Perustelut

Hallituksen esitys kattaa sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen siirtämisen alueellisille hyvinvointialueille, joiden määrä olisi 21.  Siirtyviä sosiaalipalveluita järjestää nykyisin lähes 200 kuntaa ja kuntien yhteistyöaluetta, sosiaali- ja perusterveydenhuoltoa itsenäisesti yli 70 kuntaa, erikoissairaanhoitoa 20 kuntayhtymää, erityishuoltoa seitsemän kuntayhtymää ja pelastustointa 20 kuntien yhteistyöaluetta. Jokaisella noin 300 järjestäjällä on oma hallinto johtajineen ja luottamushenkilöelimineen. Monilta osin ne toimivat itsenäisesti, ovat haavoittuvia ja kuntien vaikutusmahdollisuudet niiden päätöksentekoon ovat ohuehkot, vaikka kunnat vastaavat suurelta osin kustannuksista. Nykyinen järjestelmä on hajanainen muilta osin paitsi tehokkaasti toimivan erikoissairaanhoidon osalta. Uudistusesitys tuo suoran demokratian päätöksentekoon.

Tavoitteet ylevät, mutta taloudellisten vaikutusten arviointi puutteellista

Siirtyminen noin 300 erillisestä sote- ja pelastustoimen järjestäjästä 21 järjestäjän malliin antaa mahdollisuuden vähentää hallintoa, poistaa hallinnollisia ja toiminnallisia rajoja ja keskittyä palvelujen laadun, saatavuuden ja saavutettavuuden parantamiseen. Tilojen, henkilöstön, koneiden ja laitteiden, it-toimintojen, hankintojen, sopimusten ja tukitoimintojen yhdistäminen alueellisesti ja hallinnollisesti nykyistä selkeästi vahvemmille hartioille antaa mahdollisuuden tehostaa palvelutuotantoa ja hillitä kustannusten kasvua. Toteutuakseen nämä tavoitteet kuitenkin edellyttävät, että uudistus on valmisteltu huolellisesti ja toteutetaan alueilla asiantuntevasti. Aikataulu ja pelkästään ministeriöiden virkatyönä tehty valmistelu eivät ole kaikilta osin edistäneet em. tärkeiden tavoitteiden toteutumista. Esityksessä on useita puutteita mm. rahoitusmallin ja taloudellisten vaikutusten osalta. Näihin valtiovarainvaliokunta ei ole lausunnossaan kaikilta osin edellyttänyt riittäviä tarkistuksia.

Kustannuksissa miljardiluokan pommi 

Hallituksen esityksessä lukuisat eri asiakokonaisuudet sisältävät erittäin suuria kustannuseriä, joita ei ole arvioitu joko lainkaan tai vain hyvin heikosti. Näitä ovat mm. seuraavat: 

- muutoskustannukset
- palkkaharmonisointikustannukset
- ICT-kustannukset
- kiinteistöihin liittyvät kustannukset
- piilevien palvelutarpeiden kustannukset
- omaishoidon kustannukset
- pelastustoimen rahoitusvajekustannukset
- etätyön kasvun aiheuttamat kustannukset
- ulkoistamissopimusten purkuun liittyvät kustannukset 

Lisäksi on merkittävä epävarmuus mm. seuraavien tekijöiden osalta: 

- potilasdirektiivin voimaansaattamisen aiheuttamat kustannukset
- EU-notifiointiriskin kustannukset
- siirtyvät hoito-, hoiva-, mielenterveys-, kuntoutus- ym kustannukset (koronavelka) 

Yhteensä em. tekijät sisältävät arviolta jopa miljardiluokan vuotuiset kustannukset, joita ei ole tietopohjaisesti otettu laskelmissa huomioon hallituksen esityksessä eikä valtiovarainvaliokunnan lausunnossa. Sinänsä perusteltu ns. pehmeä budjettirahoitus osaltaan johtaa kustannusten kasvuun. Merkittävä lisäongelma muodostuu siitä, että hyvinvointialueilla ei ole riittäviä kannustimia tehokkuuteen ja uusien käytäntöjen luomiseen. 

Uudistuksen keskeisenä tavoitteena pitää olla kustannusten alentaminen tai vähintään kasvun merkittävä hillintä, mikä edellyttää, että em. tekijät selvitetään huolellisesti. Jos hyvinvointialueiden vaaleilla valittavat päättäjät olisivat suoraan vastuussa veronmaksajille, se hillitsisi kustannusten kasvua. Valtion suora rahoitus johtaa siihen, että kaikki alueille osoitettavat varat käytetään ja lisäystä haetaan valtiolta sen sijaan, että menoja karsittaisiin. Kysymys on koko julkista taloutta, kestävyysvajetta ja veronmaksajien kantokykyä poikkeuksellisen syvällisesti koskettavasta uudistuksesta.

Ehdotamme lähipalvelulain säätämistä

Perussuomalaiset pitävät perusteltuna tärkeiden sosiaali- ja terveys- sekä pelastuspalveluiden järjestäjien määrän vähentämistä ja nykyistä vahvempien hartioiden luomista niiden turvaamiseksi.  Hallituksen esityksessä alueiden määrä on iso, mutta on todennäköistä, että mm. rahoitusmallin johdosta evoluution kautta muutama alue joutuu yhdistymään toiseen jo lähivuosina. Tärkeää on se, että keskeiset lähipalvelut eivät heikkene missään osassa maata valtakunnallisesta järjestelmästä johtuen.

Katsomme, että erityisesti rahoitusmalli ja vaikutukset kuntien edellytyksiin selvitä kiristyvissä julkisen talouden oloissa tulee paneutua huomattavasti tapahtunutta huolellisemmin ehtona sille, että uudistus voidaan hyväksyä. Erityyppisten hyvinvointikannustimien käyttäminen lisäisi kuntien panostuksia hyvinvoinnin edistämiseksi ja kasvattaisi kuntalaisten työ- ja toimintakykyä. Myös henkilöstön asema edellyttää tarkastelua. Uudistuksen yhteydessä tulisi harkita erityisen lähipalvelulain säätämistä palvelujen keskittymisen ja etääntymisen ehkäisemiseksi.

Suora demokratia ilman taloudellista vastuuta ongelmallinen

Hanke sisältää siirtymisen suoraan demokratiaan. Tämä on sinänsä perusteltua, koska sote merkitsee suurta taloudellista ja toiminnallista julkisen hallinnon kokonaisuutta. Suora aluevaltuustovaali ilman, että valittavilla päättäjillä on taloudellista vastuuta valitsijoilleen, on ongelmallinen. Tämä korjaantuisi maakuntaveroon siirtymisellä, mutta siinä on kuitenkin monia erisuuntaisia vaikutuksia, joten uuden veron säätäminen ei ole ainakaan tässä yhteydessä perusteltua.

Verotus

Sote-uudistuksen yhteydessä tehtävien veromuutosten tarkoitus on siirtää verotuottoja tasapuolisesti kunnilta valtiolle siten, että kuntien suhteellinen asema ei muutu. Toinen pääperiaate on, että verotus ei saa kiristyä. Kolmanneksi verotuksen alueelliset erot eivät saa kasvaa kohtuuttomasti. Teknisiksi muutoksiksi voitanee laskea omaisuuden siirtoihin liittyvät verovapaudet.

Eräs keskustelua herättänyt seikka on kuntien yhteisövero-osuuteen kuuluva metsäerä, joka saattaa muodostaa metsävaltaisten kuntien osalta yli 90 prosenttia yhteisövero-osuudesta. Yhteisöveron osuus puolestaan on enimmillään 30 prosenttia kunnan verotuloista. Näin ollen hallituksen esitykseen sisältyvä ehdotus siitä, että yhteisöveron jako-osuutta alennetaan kolmanneksella vaikuttaa eri tavalla erilaisiin kuntiin. 

On syytä seurata huolellisesti sitä, että kuntiin jäljelle jäävien tehtävien hoitamisen lisäksi kunnilla säilyvät aidot kannustimet tukea elinkeino- ja elinvoimapolitiikkaa. Metsävaltaisissa kunnissa tulee mahdollistaa kestävän ja kannattavan metsätalouden harjoittaminen muun muassa ylläpitämällä Suomen kilpailukyvylle elintärkeää metsäautotieverkostoa.

Yhteenveto

Mittavan uudistuksen valmistelumenettely ei täytä hyvältä lainvalmistelulta edellytettävää tapaa. Valmistelun tasossa näkyy esityksen puutteet ja poliittinen kapea-alaisuus mm. julkisen ja yksityisen palvelutuotannon suhteessa. Varsin monet asiat ovat jäämässä epävarmalle pohjalle. Kysymyksessä on kuitenkin sekä rahalliselta arvoltaan (noin 20 mrde/v) että asiakokonaisuudeltaan poikkeuksellisen suuresta uudistuksesta (koko kansaa koskevat sote- ja pelastuspalvelut). Hanke olisi edellyttänyt laajaa parlamentaarista valmistelua.

Perussuomalainen valiokuntaryhmä edellyttää tarkistuksia erityisesti seuraaviin valtiovarainvaliokunnan toimialaan kuuluviin asioihin.

1. Uudistuksen vaikutukset kuntien talouteen ovat erittäin suuret. Kunnilta poistuvat sote- ja pela-palvelujen kustannukset, mutta samalla poistuu myös yli puolet verotuloista.  Kuntatalouden sopeuttamiseksi mahdollisuudet kapenevat merkittävästi. Käyttöön jäävät lähinnä vain sivistystoimen kustannukset, joista on sekä vaikeaa, lyhytnäköistä että epätarkoituksenmukaista leikata. Erityisesti kasvavien kuntien investointitarpeiden rahoittaminen uhkaa vaikeutua, kun kuntatalouden volyymi puolittuu. Lainan saanti ja ehdot uhkaavat heikentyä. Näihin ongelmiin hallitus ei ole riittävästi paneutunut eikä etsinyt toimivaa ratkaisua.

2. Uudistus jättää kunnille useaksi vuodeksi epävarmuuden niiden omistamien sote-tilojen tulevasta käytöstä, mikä vaikeuttaa kuntien sopeutumista uudistukseen ja taloutensa suunnitteluun julkisen talouden vaikeassa tilanteessa.  Tämän selvittämisen lisäksi tulisi harkita rahoitusmallissa olevan +/-60 euroa/asukas nollaamista, koska tarkoitus on se, että sote-uudistuksella ei muuteta kuntien välisiä taloudellisia suhteita. 

3. Uudistus ei sisällä ehdotusta maakuntaveron säätämiseksi.  Tässä vaiheessa on perusteltua edetä, mikäli uudistus toteutetaan, ilman maakuntaveroon siirtymistä. Uusi veromuoto edellyttää laajaa verojärjestelmän tarkastelua ja valmistelua. Pienen maakuntaveron käyttöönotolla saattaisi olla myönteisiä vaikutuksia, mutta se saattaisi myös kiristää kokonaisveroastetta.

4. Uudistus edellyttää kuntien valtionosuusjärjestelmän uudistamista vastaamaan voimakkaasti muuttuvaa vastuiden ja kustannusten jakautumista julkisen sektorin sisällä ja erilaisten kuntien kesken.

5. Uudistus saattaa johtaa pienten ja keskikokoisten yksityisten ja kolmannen sektorin sote-palvelujen tuottajien aseman heikkenemiseen. Tästä saattaa seurata julkisten kustannusten kasvua mitä ei ole riittävästi selvitetty. Terve kilpailu pitää kustannuksia hallinnassa ja parantaa palvelujen tasoa.  Maksaja eli julkinen sektori on vastuussa palvelujen saatavuudesta, mutta se ei selviä vastuustaan ilman laajaa yksityisten palvelujen tuottajien osuutta.

6. Uudistus johtaa eräiden voimassa olevien sote-palvelujen ulkoistussopimusten purkamista. Tämän taloudellisia vaikutuksia tulee selvittää.

7. Perussuomalaiset esittää yksityiskohtaisia muutoksia valtiovarainvaliokunnan lausuntoon seuraavasti: 

  1. Uudistuksen kokonaistaloudellisten vaikutusten arviointi julkiseen talouteen on varsin puutteellinen. Pääosin tämä johtuu historiallisen laajan uudistuksen kapeasta ja suljetusta valmistelusta, joka on toteutettu pitkälti muutaman ministeriön toimesta. Ennen esityksen täysistuntokäsittelyä hallituksen tulee toimittaa eduskunnalle seikkaperäinen arvio uudistuksen taloudellisista vaikutuksista.

  2. Uudistuksen rahoitusmalli jättää avoimeksi alueiden välisistä eroista johtuvat tarpeet ja muutokset. Sekä voimakkaan väestönkasvun alueet että väestön vähenemisestä kärsivät alueet uhkaavat ajautua vaikeuksiin lakisääteisten sote- ja pelastuspalveluiden turvaamisessa. Rahoitusmallin osalta uudistus edellyttää jatkotyötä, jotta lähipalvelut turvataan tasavertaisesti koko maassa. Erityistä lisätarkastelua vaatii Uudenmaan malli ja sen rahoitus.

  3. Valiokunta edellyttää, että Uudenmaan, ml Helsinki, ja muiden kasvavien ja väestörikkaiden alueiden erityispiirteet on otettava ehdotettua vahvemmin huomioon rahoitusmallissa sisällyttämällä siihen riittävä asukasperusteinen rahoitusosuus ja laventamalla tarvetekijöiden kattavuutta.
     

  4. Valiokunta edellyttää, että kuntien tahto siitä, mihin hyvinvointialueeseen ne haluavat kuulua, tulee toteuttaa. Mm. Itä-Savon ja Länsi-Lapin alueen sotepalvelut tulee turvata perustuslain 19 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla.
     

  5. Valiokunta pitää välttämättömänä, että yliopistotasoinen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoitus varmistetaan erillisellä lainsäädännöllä, joka saatetaan voimaan samanaikaisesti sote-uudistuksen kanssa.

  6. Hallituksen vastuulla on varmistaa ennen uudistuksen voimaantuloa, onko kyseessä sellainen valtiontuki, joka edellyttäisi asian notifiointia.

  7. Julkinen sektori on vastuussa palveluiden saatavuudesta, mutta se ei selviä vastuustaan ilman yksityisiä palveluntuottajia. Terve kilpailu pitäisi kustannukset paremmin hallinnassa ja parantaisi palvelutasoa. Uudistus saattaa kuitenkin heikentää pienten ja keskisuurten yksityisten ja kolmannen sektorin palveluntuottajien asemaa. Tästä voi seurata julkisten kustannusten kasvua, mutta hallituksen esityksessä asiaa ei ole selvitetty riittävästi.

  8. Hyvinvointialueen tulee voida huolehtia riittävästä palvelutuotannosta oman tuotantonsa lisäksi myös sopimusperusteisesti esimerkiksi hankkimalla palveluita sellaiselta yhdessä muiden hyvinvointialueiden kanssa omistamaltaan osakeyhtiöltä, joka on hankintalain 15§:ssä tarkoitettu hyvinvointialueen sidosyksikkö (in-house asema).  Valiokunta edellyttää, että näin turvataan Coxa Oy:n ja Sydänsairaala Oy:n ja muiden vastaavien nykyisten tai perustettavien yhteiskunnallisten yritysten ja osuuskuntien toiminta.

  9. Valiokunta edellyttää, että Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin kokonaisulkoistus- sopimuksen jatkuminen turvataan.

  10. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kunnille korvataan kaikki omaisuuslajit ja korvaus myönnetään, jos kunnan menetys on vähintään kolme miljoonaa euroa tai se vastaa vähintään 0,25 prosenttiyksikön laskennallista korotustarvetta kunnan tuloveroprosenttiin.
      

  11. Minkään alueen pelastuspalvelujen tasoa tai saavutettavuutta ei saa heikentää.

  12. Uudistus aiheuttaa kunnissa usean vuoden ajan epävarmuutta niiden omistamien sote-kiinteistöjen ja -tilojen tulevasta käytöstä, mikä vaikeuttaa tuntuvasti kuntien sopeutumista uudistuksen jälkeiseen taloussuunnitteluun.

  13. Kuntatalouden sopeuttamismahdollisuudet kapenisivat merkittävästi uudistuksen myötä. Merkittäviä sopeutustoimia olisi mahdollista suunnata lähinnä sivistystoimeen, mikä olisi kuitenkin sekä vaikeaa että epätarkoituksenmukaista. Erityisesti kasvavien kuntien investointien rahoitus uhkaa vaikeutua. Samalla lainansaanti ja lainaehdot uhkaavat heikentyä. Hallituksen esitys ei sisällä ratkaisua edellä mainittuihin ongelmiin.

  14. Koronaepidemia on heikentänyt monien kuntien taloutta ja erityisesti HUS:n alueella se on tuonut merkittäviä lisäkustannuksia ja vähentänyt verotuloja. Tämä vääristää siirtymävaiheessa käytettävää tietopohjaa ja vähentää osaltaan kuntien rahoitusta. Valiokunta pitää välttämättömänä sitä, että kuntien tulojen ja kustannusten siirto tehdään siten, että koronatilanteen kuntien taloustietoihin aiheuttamat vääristymät eliminoidaan. 

  15. Kunnille tulee uudistuksesta aiheutuvan, historiallisen rahoituspohjan muutoksen yhteydessä tarjota myös aidot kannustimet tukea elinkeino- ja elinvoimapolitiikkaa.
     

  16. Valiokunta pitää välttämättömänä, että sellaiset kunnille aiheutuvat muutoskustannukset, joihin ne eivät itse voi vaikuttaa, korvataan kunnille kokonaan.
     

  17. Valiokunta toteaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen niukkuus, päätösvallan keskittyminen ja kuntatalouden heikkeneminen uhkaavat johtaa sote- ja muiden julkisten palvelujen keskittymiseen maaseutumaisten alueiden kustannuksella. Tämän johdosta valiokunta edellyttää, että julkisten peruspalvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi koko maassa säädetään lähipalvelutakuu. 

  18. Uudistus johtaa erittäin laajamittaiseen henkilöstön siirtoon perustettavien uusien työnantajien palvelukseen. Noin 300 nykyisen työnantajan henkilöstö siirretään kokonaisuudessaan tai osittain 21 uuden työnantajan palvelukseen. Palkkaharmonisointi uhkaa johtaa merkittävään kustannusten kasvuun, mihin uudistuksessa ei ole riittävän huolellisesti varauduttu. Samaan aikaan onnistunut henkilöstöpolitiikka on edellytys työvoiman saamiseksi alalle.

Valiokunta toteaa, että erillinen komitea on arvioinut mahdollisen maakuntaveron (alueveron) etuja ja haittoja. Uuden veron käyttöönotto edellyttäisi laajaa verojärjestelmän uudistusta ja perusteellista vaikutusarviointia mm. kokonaisveroasteen kehittymiseen. Valiokunta yhtyy komitean enemmistön päätelmiin asian suhteen. 

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme, 


että sosiaali- ja terveysvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon 


27.4.2021

Toimi Kankaanniemi

Ville Vähämäki

Jari Koskela

Sami Savio

Lulu Ranne

 

Avainsanat: Sote, valtiontalous

Ajatellaan hetki talonpoikaisjärjellä

Torstai 11.2.2021 klo 13:19

(Julkaistu Kalevassa 10.2.2021)

Joskus poliittisia päätöksiä on hankala selittää ilman kuvaavia esimerkkejä. Yritetään selittää EU:n luomaa elvytyspakettia esimerkin avulla.

Maanviljelijällä on pientila, jonka peltopinta-ala on 6,6 hehtaaria. Hän tilaa talvella viljelyyn tarvittavat tuotantopanokset, viljat ja lannoitteet. Kevään kynnöt ja viljelyt menevät hyvin ja syksyllä koettaa sadonkorjuun hetki. Laarit pursuavat jyväsiä hyvin viljelijän tarpeisiin nähden.

Kesän aikana viljelijän korvaan on kuitenkin kuiskittu, että tulevien vuosien sadot olisivat parempia, jos hän lahjoittaisi sadosta valtaosan pois. Tämä perustuu erikoiseen päätelmään, jonka mukaan muiden viljelijöiden paremmat sadot nostavat myös esimerkkimme viljelijän viljelytulosta.

Viljelijä suostuu antaen 3,5 hehtaarin osalta sadon pois ja pitää itsellään loput. Tämän jälkeen viljelijälle selviää, että uusintalaskelman mukaan hänen viljelyksensä on onnistunut edellisinäkin vuosina niin hyvin että hänelle jää enää 2,7 hehtaarin tuotto. Lisäksi tulevan vuoden satomäärät voivat pienentää viljelijän osuutta.

Viljelijä on tästä kaikesta luonnollisesti kallella kypärin. Viljelijä ei saa käyttää tuottoa itse, vaan hänen täytyy tehdä suunnitelmat satonsa käytöstä. Ohjelman hyväksyy se taho, joka houkutteli tekemään lahjoituksen.

Julkisuudessa keskustellaan siitä, miten hienoja projekteja sadolla voitaisiin tehdä. Niillä kuulemma saataisiin esimerkiksi laajakaistoja maaseudulle. Maanviljelijä taas ajattelee talonpoikaisjärjellä, että ilman sadon lahjoittamista olisimme saaneet laajakaistat noin 2,5 kertaa suuremmalle alueelle.

Tarina on valtaosin kuvitteellinen, mutta hehtaarien tilalle voidaan vaihtaa miljardit. Suunnitelma sadon käytöstä on oikeasti Suomen kestävän kasvun ohjelma. Ja tulot sekä menotkin ovat käänteiset, eli Suomi saa seuraavina vuosina elpymis – ja palautumistukivälineestä 2,1 miljardia, jota vastaan maksuosuus on 6,6 miljardia vuosina 2028-2058. Tämän lisäksi Suomen saantoa nostaa 750 miljoonalla mm. oikeudenmukaisen siirtymän rahaston 241 milj. euroa, Maaseuturahaston 195 milj. euroa, koheesiopolitiikkaan saatava 160 milj. euroa sekä Horisontti Eurooppa -ohjelmasta tuleva noin 110 milj. euroa.

Kaikkeen tähän liittyy lisäksi byrokratiaa, valvontaa sekä selvitysten ja hakemusten tekoa. Eihän tässä ole järkeä.

Vielä ihan lopuksi paikallisiin asioihin. Oulussa on käyty keskustelua keskustakampusratkaisusta. Siirto rikkoisi ainutlaatuisen innovaatioympäristön, nostaisi tilakustannuksia ja heikentäisi yritysten halukkuutta sijoittautua tai investoida Linnanmaalle. Tilakustannuksia täytyisi yrittää laskea luopumalla kalleimpia peruskorjauksia vaativista tiloista, näin talonpoikaisjärjellä ajateltuna.

Kestävän kasvun ohjelma

Torstai 11.2.2021 - Ville Vähämäki

Jätimme vastalauseen Suomen kestävän kasvun ohjelmaan valtiovarainvaliokunnassa. Lähtökohtaisesti vastustamme elvytyspakettia, mutta pidämme myös paketin ilmasto-ohjelman osuutta liian suurena. 

Ehdotamme että hallitus laatii uuden selonteon Suomen kestävän kasvun ohjelmaksi, jossa luovutaan ylimitoitetusta ilmasto-ohjelmasta ja panostetaan Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn tukemiseen, olemassa olevien tuotteiden mahdollisimman tehokkaaseen vientiin, työllisyyden kohentamiseen, sekä valittujen uudistusten toteuttamiseen hallitusti pienin askelin ja tuetaan huomattavasti enemmän tutkimusta ja kehitystä.

Ville Vähämäki

VASTALAUSE 1 /ps – VaVM VNS 6/2020 


Perustelut

Perussuomalaiset vastustaa elpymisrahaston perustamista ja Suomen osallistumista rahastoon. Emme näin ollen hyväksy valtioneuvoston selontekoa siitä, kuinka rahaston kautta Suomelle kanavoitavat resurssit olisi tarkoituksenmukaista käyttää. Itse rahastosta ja sen merkityksestä keskustellaan tarkemmin omien varojen päätöksen (HE 260/2020 vp) käsittelyn yhteydessä. Samaten liittovaltiokehityksen näkökulmaa käsitellään myöhemmin valtioneuvoston selonteossa EU-politiikasta (VNS 7/2020 vp).

Perussuomalaisten mielestä on väärä työjärjestys hyväksyä ensin kestävän kasvun ohjelma ja mahdollisesti jopa omien varojen päätös, ja vasta sen jälkeen pohtia EU-politiikan pitkää linjaa sekä reunaehtoja. Periaatteellinen keskustelu liittovaltiokehityksestä pitäisi käydä ensin, sen jälkeen arvioida elpymispaketin mielekkyys, sen jälkeen miettiä paketin rahoitus, ja vasta aivan lopuksi pohtia, mihin varoja voitaisiin kohdentaa.

Väärä käsittelyjärjestys johtaa vääriin valintoihin ja poliittisiin päätöksiin. Eräs karkea esimerkki tästä on se, että vähintään puolet Suomen ohjelmasta kohdennetaan yhteen ainoaan painopisteeseen, eli vihreään siirtymään ja ilmastotoimiin. Tämä jättänee kaikille muille viidelle ohjelmakokonaisuudelle vain noin 10 prosenttia kullekin. Tämä tarkoittanee sitä, että noin kahden miljardin kokoisesta elpymis- ja palautumisvälineestä tulee noin 200 miljoonan osuus koulutukseen, infraan, sote-palveluihin, kilpailukykyyn ja työmarkkinoiden kehittämiseen kuhunkin. Tällaiset summat olisi voitu kanavoida normaalien lisäbudjettimenettelyiden avulla tulevien vuosien aikana. Nyt Suomi maksaa kilpailijamaiden elvytystä, ja sitoutuu pitkään maksuohjelmaan joka loppuu vasta vuonna 2058.

Valiokunta kiinnittää liikaa huomiota yhteisen elvytyksen välittömiin vaikutuksiin
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että koska Suomi on elvytyspaketin nettomaksaja, paketti ei ole Suomen kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Mietinnän mukaan paketin hyödyllisyyttä kasvattaa EU-maiden yhtäaikainen ja samansuuntainen elvytys. Perussuomalaisten mielestä näyttö koordinaatiohyödystä on vaatimaton, ja saatu hyöty jäisi vaatimattomaksi koordinaation onnistuessakin, eikä siten kattaisi Suomen nettomaksua. 

Valiokunnan mietinnössä esitetty EU-jäsenyyden arvioitu kokonaishyöty, 4-6 prosenttia bruttokansantuotteesta eli noin 10-15 mrd euroa vuositasolla, on argumenttina köykäinen tukipakettia perustellessa. Ensinnäkin, bkt-arvo on kansantalouden liikevaihto, eikä sitä voi verrata budjetista muille maille maksettavaan tulonsiirtoon. Toisekseen, mitään näyttöä ei ole esitetty sille, että elpymispaketin hyväksyminen olisi välttämätöntä, että Suomi voisi jatkossakin nauttia EU-jäsenyyden tuomista mahdollisista hyödyistä.

Koronapaketti on todellisuudessa eurokriisipaketti
Valtiovarainvaliokunnalle annetussa Talousvaliokunnan lausunnossa (TaVL 1/2021 vp VNS 6/2020 vp) mainitaan, että elvyttäminen on koronapandemian myötä perusteltua, ja että kaikkien maiden tulisi pystyä elvyttämään. Nähdäksemme tällä yritetään sanoa, että jo aiemmin ylivelkaantuneidenkin maiden tulisi saada elvyttää ja siten velkaantua lisää — ja mikäli yksittäisellä maalla ei ole riittävää velanottokapasiteettia, muiden jäsenmaiden tulisi ottaa nämä elvytysmenot joko suoraan maksettavakseen tai ainakin taatakseen.

Suurten EU-maiden ja Suomenkin hallituksen varsinainen hätä on Etelä-Euroopan maiden ylivelkaisuus ja Itä- ja Etelä-Euroopan maiden EU-kriittiset populistit. Kumpikin erikseen, mutta varsinkin yhdessä, asettavat sekä rahaliitolle että EU:lle eksistentiaalisen haasteen. Olisi suotavaa, että elpymispaketin kannattajat argumentoisivat tämän asian julkisesti.

Perussuomalaisten mielestä nykyinen kehityssuunta on väärä ja vaarallinen. Elpymispaketin myötä euroalueella aletaan toteuttaa yhteistä velkaa, verotusta ja tulonsiirtoja, ja paketin rakenteet mahdollistavat nopean ja helpon käyttöönoton myös seuraavien kriisien yhteydessä. Kertaluonteisuuteen ei usko oikeasti kukaan. EU:sta tehdään koronakriisin varjolla velkaunioni ja tulonsiirtoliittovaltio. Vaikka rahaston myötä otettavaa askelta voidaan pitää muodollisesti pienenä, kertaluonteisena ja tarkkarajaisena ja siten esittää, että eduskunnan yksinkertainen enemmistö voi rahaston hyväksyä, todellisuus on perussuomalaisten mielestä toinen.

Valtiovarainvaliokunnan vastuu asiassa on merkittävä. EU tai mikään muu EU-jäsenmaa ei tässä asiassa aja Suomen kansallista etua. Keskustelun kärjessä tulisi olla elpymispaketin todellinen tavoite, eli unionin suunta kohti liittovaltiota. Kotimainen keskustelumme niin määrällisesti kuin laadullisesti heijastaa Suomen ajopuuasemaa EU:n liittovaltiokehityksessä.

Ohjelmassa on kivat tavoitteet, mutta konkretia puuttuu
Talousvaliokunnan lausunnossa ohjelman arviointia pidetään vaikeana, koska useiden tavoitteiden osalta jää epäselväksi, minkälaisilla konkreettisilla toimenpiteillä ne pyritään saavuttamaan. Perussuomalaisten mielestä ohjelma on liian laaja lista yleviltä kuulostavista ja jopa keskenään ristiriitaisista tavoitteista. Nyt käsittelyssä olevan valtioneuvoston selvityksen pohjalta ei ole mahdollista arvioida, onko Suomen ohjelma hyväksyttävissä tai mitä siitä pitäisi muuttaa. Perussuomalaiset epäilee, että koska aikaa konkreettisiin avustushakemuksiin on vain muutamia kuukausia, itse ohjelma ja kohta käynnistyvät hankkeet tulevat olemaan huonosti valmisteltuja ja siten myös hyödyiltään oletettuja vähäisempiä.

Haluttiin ohjelma, saatiin lista sektorikohtaisista tukitoiveista
Jos itse kestävän kasvun ohjelma on ollut raskasta luettavaa vähäisen konkretian ja tavoitteiden runsauden takia, niin myös asiantuntijalausunnot ovat olleet pääsääntöisesti epäkiitollista luettavaa.

Suurin osa lausunnoista keskittyi arvioimaan sektorikohtaisia tukien tarpeita ja kuinka kyseisen sektorin taloudelliset tuet tulisi muotoilla. Tämän johdosta asiantuntijalausunnoista tuli eräänlainen tukiluukulla asioivien intressiryhmien toivelista, eikä koherentti arvio siitä, millainen ohjelmakokonaisuus parhaiten vastaisi Suomen kansallista etua edesauttamalla talouden kestävää kasvua.

Pakettia on vaikea perustella taloustieteiden näkökulmasta
Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, että elpymispaketti voi onnistuessaankin heikentää Suomen taloutta eikä ole Suomen etu. Elpymispaketista ei lähtökohtaisesti uskota olevan suurta hyötyä Suomen viennille. Perustelut elpymispakettiin osallistumisen välttämättömyydestä  Etelä-Euroopan nettosaajamaiden elvyttämisen merkityksellä Suomen viennille eivät ole uskottavia. Kauppa Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä on vähäistä, joten tulonsiirrot Etelä- ja Itä-Eurooppaan eivät välttämättä ole Suomelle eduksi. Sen sijaan tulonsiirrot köyhiin maihin heikentävät kysyntää Suomen viennin kannalta tärkeissä maissa.

Elpymispaketti saattaa siis heikentää sekä Suomen julkisen talouden tasapainoa että talouskasvua: Suomi maksaa paketin kustannuksia tulevina vuosikymmeninä korkeampina jäsenmaksuina, jotka voivat edellyttää esimerkiksi veronkiristyksiä ja näin heikentää kotimaista kysyntää. Kestävän kasvun ohjelmassa annetaan ylioptimistinen kuva elpymiskokonaisuuden mahdollisista hyödyistä. Huomionarvoista on, että hallituksen esityksessä kohdassa “Elpymisvälineen avustusmuotoinen osuus” lasketaan, että Suomen vuosittaisiin EU-maksuihin tulisi vuoden 2027 jälkeen 210-500 miljoonan euron korotus, riippuen siitä, kuinka nopea takaisinmaksuaikataulu halutaan.

Valtioneuvosto ei ole kehotuksista huolimatta pystynyt esittämään vaikutusarviota rahaston vaikutuksista. Hallituksen puolelta on vedottu siihen, että arviota on mahdotonta laatia ennen kuin kestävän kasvun maakohtaiset ohjelmat on hyväksytty ja laitettu toteutukseen. Perussuomalaiset epäilevät, että todellinen vastaus vaikutusarvion tekemättä jättämiseen liittyy aavistukseen, että Suomen paketista saama hyöty jää merkittävästi kustannuksia vähäisemmiksi.

Tukihankkeissa korostettava määräaikaisuutta ja markkinaehtoisuutta
Asiantuntijalausunnoissa on moitittu ohjelman hajanaisuutta ja täsmentymättömyyttä sekä esitettyjen toimenpiteiden osalta konkreettisen sisällön puutetta. Perussuomalaisten mielestä tukia pitäisi kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, jotka ovat jo käynnissä markkinaehtoisesti tai jotka toteutettaisiin ilman elpymisrahastoakin.

Markkinaehtoisuus kasvattaa todennäköisyyttä, että hanke on elinkelpoinen ilman julkista tukeakin. Tämä on tärkeää, sillä ohjelman puitteissa rahoitusta on mahdollista saada vain määräaikaisesti. Siten vain määräaikaisten ja markkinaehtoisten hankkeiden tukeminen on mahdollista ilman, että samalla kasvatettaisiin julkisen sektorin pysyviä menoja.

Tämän johdosta pidämme korjausrakentamista ja infrastruktuuri- ja digitalisaatiohankkeita suositeltavimpina tukikohteina. Nämä aihealueet skaalautuvat myös riittävän isoiksi, eivätkä hajoa silpuksi, jonka hallinta olisi liian vaikeaa.

Työvoimapalveluiden ja jatkuvan oppimisen kehittäminen olisi työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien parantamiseen hyvä ratkaisu, mutta ei ole selvää käsitystä siitä, miten tämä olisi toteutettavissa ja etenkin miten se olisi toteutettavissa ilman pysyvien menojen lisäystä.

Ympäristö- ja ilmastohankkeiden osalta olisi perusteltava hankkeita niiden todellisen vaikuttavuuden kannalta ja perustuen realistisiin taloudellisiin kannattavuusarvioihin, eikä tavoitella kansallisesti suhteessa suurempaa osuutta lähinnä ideologisista syistä.

Vihreä siirtymä tulee kalliiksi ja kasvattaa työttömyyttä
Suomen päätös tavoitella ilmastojohtajuutta EU:ta kireämmällä hiilineutraliteettitavoitteella ja nostamalla vihreän siirtymän osuutta elpymisrahastosaantomme osalta EU:n velvoittamasta 37 prosentista ainakin 50 prosenttiin ovat mielestämme virheitä.

Hallituksen toimet erityisesti liikkumisen ja kuljetusten hinnan nostamiseksi heikentävät Suomen houkuttelevuutta investointiympäristönä entisestään.

Marinin hallitus on tuhoamassa kotimaisen ja maaseudulla työllistävän turvetuotannon veronkorotuksella, joka mm. päästökaupan ohella johtaa turpeen polton pikaiseen loppumiseen. Samalla tuhoutuu kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto. Kasvihuone- ja karjatalous saavat kovan iskun.

Hallituksen politiikka johtaa tuhannet turve- ja kuljetusyrittäjät vararikkoon.  Työttömyys kasvaa alueilla, joilla työllistyminen on kaikkein vaikeinta. Myös kuntien verotulot laskevat. Turpeen saannin loppuessa kaupunkien ja taajamien energialaitokset joutuvat satojen miljoonien arvoisiin kattilainvestointeihin ennenaikaisesti. Tämä johtaa mm. asumiskustannusten voimakkaaseen nousuun.

Hallituksen politiikka merkitsee tuontipolttoaineiden, mm. hakkeen, käytön lisääntymistä. Arvokasta ainespuuta aletaan polttaa yhä enemmän. Ilmastopoliittiisesti kehitys on kielteistä johtuen mm. pitkistä kuljetusmatkoista ja metsien hiilinielujen polttamisesta. Kansantaloudelle syntyy tappioita.

Perussuomalaiset vaatii turpeen verotuksen poistamista siten, että se olisi täysin verovapaata 20%:n polttoaineosuuteen asti. Tämän ylimenevältä osin on mahdollista periä kohtuullinen vero. Tämä malli turvaisi huoltovarmuuden sekä alan yritysten toimintaedellytyksiä. Lisäksi se poistaisi energialaitosten ennenaikaiset investointitarpeet ja pitäisi asumisen ja yritysten kustannukset hallinnassa.

Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston osalta on tärkeää ottaa huomioon turvealan tuhoamisen seurausten minimointi, mikäli hallitus ei toteuta em. vero- ja muita alan pelastamistoimenpiteitä.



Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että selonteon johdosta hyväksytään seuraava kannanotto:

 

Vastalauseen kannanottoehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii uuden selonteon Suomen kestävän kasvun ohjelmaksi, jossa luovutaan ylimitoitetusta ilmasto-ohjelmasta ja panostetaan Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn tukemiseen, olemassa olevien tuotteiden mahdollisimman tehokkaaseen vientiin, työllisyyden kohentamiseen, sekä valittujen uudistusten toteuttamiseen hallitusti pienin askelin ja tuetaan huomattavasti enemmän tutkimusta ja kehitystä.

 

Ideoita koronan kukistamiseksi

Sunnuntai 22.3.2020 klo 18:41 - Ville Vähämäki


Toimenpidelista epidemian leviämisen ehkäisemiseksi


Tavoite:

Kansantaloudellisesti järkevintä on pysäyttää epidemia nopeasti kustannuksista tinkimättä. Nyt käytössä oleva toimintamalli perustuu epidemian etenemisen hidastamiseen ja laumasuojan syntymiseen. Sen sijaan tulee pyrkiä epidemian täydelliseen ja nopeaan tukahduttamiseen. 


Alla olevat toimenpiteet ovat väliaikaisia ja niitä voidaan tarkastella tilannekohtaisesti.

Eristäminen

1. Vahvistetaan karanteeneja. Karanteenit vuotavat pahasti tällä hetkellä. Esimerkiksi poliisi voisi soittaa karanteenissa oleville ja kysyä olinpaikkaa. Näin tehdään esimerkiksi Singaporessa. 

2. Toteutetaan ns. aasialainen karanteeni, jonka avulla Wuhanissa saatiin rajattua taudin leviämistä, ja joka on jo käytössä Euroopan unionin alueella useissa maissa. 

3. Epidemiasta kärsivien maakuntien eristäminen. 

4. Maakuntien ja alueiden suojaaminen. Esimerkiksi alue, jossa ei ole tautitapauksia kannattaisi eristää. 

5. Säädetään rajoituksia ulkonaliikkumiseen. Välttämättömät liikkumiset. Kellonajat, hyväksyttävät syyt, alueellisuus (vain omassa kaupunginosassa), etäisyys (esim. alle 200 metriä kotoa). Ulkonaliikkumiskiellot voivat olla alueellisia ja vaihtua tilanteen mukaan.

6. Kielletään yli 5 hengen kokoontumiset.

7. Kielletään kansalaisia matkustamasta Suomen sisällä tarpeettomasti. 

8. Ihmisten suositeltava turvaväli 3 metriin.

9. Julkisessa liikenteessä matkustaville hansikaspakko.

Liike-elämä

10. Suljetaan kaikki muut liikkeet paitsi ruokakaupat ja apteekit.

11. Ravintolatoiminta sallitaan takeaway ja etämyynti osalta.

12. Kauppakeskukset suljettava. Pääsy vain kauppakeskusten sisällä oleviin ruokakauppoihin ja elintarvikkeita myyviin pieniin kioskeihin sekä apteekkeihin. Kulku rajattava nauhoilla tai vastaavilla. Oleskelu kiellettävä myös pienemmiltä ryhmiltä.

13. Ruokakaupoissa ja apteekeissa jaetaan suojavarusteet (käsineet) ennen kauppaan menoa. 

14. Päästetään kauppoihin vain tietty määrä ihmisiä pinta-alaa kohden. Muut jonottavat 3 metrin välein ulkona. 

15. Säädetään ostorajoituksia kriittisille tarvikkeille.

16. Huomioidaan alueelliset ja ajalliset joustot liike-elämän toimintojen osalta tautitilanteen helpottaessa. 

Siivoustoimenpiteiden tehostaminen

17. Aloitetaan laajamittainen julkisten tilojen ja julkisen ympäristön desinfiointiohjelma. 

18. Kehotetaan kansalaisia käyttämään julkisilla paikoilla kasvosuojausta ja kertakäyttöhansikkaita. 

Kansalaisten turvallisuuden lisääminen

19. Kehotetaan ja neuvotaan kotitalouksia ja työpaikkoja sopimaan yhteisistä toimintatavoista ja pelisäännöistä, joihin kyseisen yhteisön jäsenet sitoutuvat ja joiden noudattamiseen muut jäsenet voivat luottaa. 

20. Tehostetaan pintojen desinfiointi- ja puhtaanapito-neuvontaa kansalaisille ECDC ohjeiden mukaisesti. 

21. Sosiaali- ja terveysalan kohonneen tartuntariskin henkilöstön (ml. sairaanhoitajat, kotihoito) viikoittainen testaaminen. 

22. Kotona sairastavien hoitamisessa omaisten toimesta on kiinnitettävä erityistä huomiota tartuntaketjujen syntymisen ehkäisyyn. Tämä voi osaamisen ja varusteiden puutteessa olla vaikeaa. Suojavarusteiden käyttäminen, eli hengityssuojain sekä kertakäyttökäsineet sekä avun saajalle ja tarjoajalle. Tarvitaan esimerkiksi Ylen tuottamia ohjeistusvideoita.

23. Desinfiointiaineiden valmistaminen kansallisesti. Glyserolin ja muiden aineiden saatavuuden varmistaminen.

24. Edullisen desinfiointisuihkeen valmistamisen opettaminen. Natriumhypokloriitti 0,1-0,5% eli Kloriitti (25%) laimentaminen suhteessa 1:50 - 1:250 suihkepulloon.

25. Julkisten käsienpesupaikkojen rakentaminen jos ja kun muut pesupisteet menevät kiinni.

Terveydenhuollon toiminnan tehostaminen

26. Lisätään testauskapasiteettia ja testataan kaikki epäillyt ja kaikki halukkaat epidemian rajaamisen vuoksi ja tartuntaketjujen selvittämiseksi.

27. Terveydenhuollon suojavarusteiden riittävyys ja valmistus.

28. Hengityskoneiden, niiden osien sekä vastaavien lääkinnällisten laitteiden tuotannon ja hankinnan nopeuttaminen ja tehostaminen.

29. Selvitetään tartunnan saaneiden liikkeet mobiilidatan perusteella ja lähetetään samoissa paikoissa liikkuneille henkilöille tekstiviesti mahdollisesta altistumisesta tartunnalle.

30. Omakantaan ilmoittaminen omista oireistaan. Tiedot avoimeksi tutkijoiden, analyytikoiden ja median käyttöön, anonymisoituna. Esimerkiksi paikkakuntatasolla.

31. Otetaan hotelleja tai risteilijöitä esimerkiksi sairaala- tai karanteenikäyttöön.

32. Harkittava lääkehyväksynnän rajoitusten löyhentämistä, testikäyttö esimerkiksi hätätapauksissa potilaan suostumuksella.

Internetin toiminnan turvaaminen

33. Varaudutaan verkkokapasiteetin rajoittamiseen.

34. Ehkäistään verkon epänormaalia käyttöä.

35. Varmistetaan riittävä kaistanleveys yhteiskunnan kannalta tarpeellisille toiminnoille.

Pankkitoimiala

36. Turvataan kotimaisten rahalaitosten toiminta ja kansalaisten sekä yritysten pankkitalletukset ja rahaliikenne kaikissa tilanteissa. 

37. Varmistetaan kansainvälisen maksuliikenteen toiminta.

Ruokahuollon varmistaminen

38. Varmistetaan elintarvikeketjujen toimivuus.

39. Valmistaudutaan kouluruokaloiden käyttämiseen hätäruokailupisteinä, joista voi noutaa päivittäisen ruoka-annoksen.

40. Siirrytään valmistamaan perusruokaa, jonka kotimaisuusaste on lähellä 100 %.


Ville Vähämäki
Sami Savio
Toimi Kankaanniemi

Avainsanat: korona

Lisää kirjoituksia