Metsien ja peltojen ryöstö estettävä

Kolumni julkaistu paikallislehdissä viikolla 44/2022

Metsien ja peltojen ryöstö estettävä

Komission ennallistamisasetus on Suomen kannalta pöyristyttävin, kallein, EU:n toimivaltaa aiheettomasti laajentavin, vaikutusarviot laiminlyövin ja Suomen suvereniteettia eniten kaventava esitys, mitä kuluvan hallituskauden aikana EU:sta on Suomelle lähetetty, vaikka Suomelle haitallisia ja kalliita esityksiä on ollut Fit for 55:stä elpymispakettiin vaikka kuinka monta. 

Käyn lyhyesti läpi ennallistamisasetuksen kritiikin EU:n keskeisten periaatteiden kannalta, sekä arvioin tehtyjä vaikutusarvioita, tai pikemminkin niiden epärealistisuutta. 

Jostain minulle tuntemattomasta syystä hallitus nukkui asian ohi kesällä. Suomi ei käyttänyt tilaisuuttaan toissijaisuushuomautukseen, mutta Ruotsi käytti ja puolusti näin kansallista etuaan. Ruotsissa siis käytännössä katsottiin, että kansallisella sääntelyllä saavutetaan tavoitteet paremmin. Esitys ei kuitenkaan voi mitenkään noudattaa toissijaisuusperiaatetta Suomessakaan. Saavuttaisimme aivan varmasti saman tason kansallisilla Helmi ja Metso -ohjelmilla.

Esitys ei noudata myöskään suhteellisuusperiaatetta. Nyt aiemmin allekirjoitettuja sopimuksia ympäristötavoitteista käytetään perusteena suoraan Suomea sitovalle lainsäädännölle ja toimivallan siirrolle kansalliselta tasolta EU:lle. Epärealististen tai kohtuuttomien tavoitteiden saavuttamisen edellyttäminen ei voi olla peruste toimivallan näin laajalle siirrolle, eikä varsinkaan toteuta suhteellisuusperiaatteen henkeä. Lisäksi vaikutusarviot eivät yksiselitteisesti vastaa sitä, mitä EU-komissio väittää niiden olevan, eikä niitä voi siten käyttää suhteellisuusperiaatteen täyttymisen perusteluina. 

EU:n perussopimuksissa ei ole määritelty oikeusperustaa EU:n yhteiselle metsäpolitiikalle.

Valtioneuvoston EU-selonteon mukaisesti metsäpolitiikan tulee olla jatkossakin EU:ssa kansallisen päätäntävallan piirissä, koska jäsenvaltiot ja niiden olosuhteet ovat erilaisia. EU:lla on toimivaltaa ympäristö-, maatalous- ja energiasektoreilla, jotka joko suoraan tai välillisesti vaikuttavat metsiin. Metsäpolitiikan kuuluu olla kansallisen päätäntävallan piirissä, eikä ehdotettu asetus ei ole hyväksyttävissä.

Suomi on ikiaikaisesti hyödynnetty metsää, maataloutta ja soita. Niitä on raivattu sotien jälkeen käsipelillä ja ruokittu nälkäiset suut. Nyt nämä turvepellot ja suometsät täytyisi Brysselin herrojen mielestä ennallistaa. On moraalisesti väärin, että EU edes esittää, että juuri Suomen ja Ruotsin tulisi kantaa suurin taloudellinen taakka ennallistamisessa vain sen takia, että muissa maissa ei metsiä, järviä ja soita juuri ole. Mikäli esitys olisi toteutettu reilulta pohjalta, Saksa tai  Ranska voisivat ennallistaa metsänsä vuosisatojen takaiseen tilaan, tai vaihtoehtoisesti maksaa Suomelle vaadituista ennallistamistoimistamme käypä korvaus.

Esitys uhkaa Suomen budjettivaltaa. Nopeasti ajateltuna luulisi asian olevan siten, että komissio myös ohjaa Suomelle varoja ennallistamisasetuksen täytäntöönpanoon. Näin ei kuitenkaan ole, vaan valtiolle aiheutuvat vuosittaiset kustannukset ovat komission mukaan 931 miljoonaa euroa. EU-komissio pystyy myöhemmin muuttamaan delegoiduilla asetuksilla eli ilmoitusluonteisesti esityksen oleellisinta sisältöä, eli sitä mitä ja miten pitää ennallistaa. Vuosittaiset kustannukset voivat nousta valtavasti. Esitys on siten budjettisuvereniteettimme ja parlamentaarisen itsenäisyytemme kannalta vaarallinen esitys. Hintalappu on 30 miljardia koko 30 vuoden ajalta.

Esityksessä ei ole mitenkään huomioitu niitä kustannuksia, joita syntyisi yksityisille maanomistajille tai elinkeinoelämälle, tai miten vapaaehtoisen noudattamisen loppuessa esimerkiksi maa-alueiden pakkolunastukset tai käyttökiellot toteutettaisiin, alkaen purettavista rantamökeistä maa- ja metsätalouden alasajoon.

Olisi hyvin outoa, jos esityksen mukainen laaja ennallistaminen ei siis nostaisi kustannuksia esimerkiksi kaksinkertaisiksi ilmoitetusta. Todennäköisesti ennallistamisen suorat kulut, välilliset kustannukset ja taloudellisen toimeliaisuuden menetykset kasvaisivat 60-100 miljardin euron luokkaan. Tämä ei pelkästään vaarantaisi, vaan todennäköisesti tuhoaisi Suomen julkisen talouden kestävyyden.

Nyt on viimeinen hetki pelastaa suomalainen maa- ja metsätalous sekä metsäteollisuus. Ennallistamisasetus tulee kaataa, ja se saattaa tarkoittaa myös tämän hallituksen kaatumista.