Pöytä on katettu

Keskiviikko 8.3.2023


Kolumni julkaistu Kalevassa 8.3.23

Pöytä on katettu



Eduskuntavaaliehdokkaat ovat sännänneet vaalikentille innolla. Pöydät on katettu esitteillä, jakotavaralla, grillissä höyryää vaalimakkarat ja puolueiden pahvimukeista nautitaan lämmintä kahvia. Vaalilupauksia tehdään ja annetaan.

 

Valtiovarainministeriö kattoi tuleville kansanedustajille toisenlaisen pöydän. Maanantaina esitettiin lukuisa joukko toimenpiteitä, joilla tulevien hallituskausien aikana voitaisiin tasapainottaa valtion taloustilannetta. Tässä pöydässä kaikuvat erilaiset lupaukset. Virkamiesten pyyntö on kaino; valitkaa tästä nippu veronkorotuksia tai leikkauksia ja siten palvelut voidaan turvata myös tuleville sukupolville. 

 

VM:n ehdotuksen tarkoitus on tuottaa tietoa yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon pohjaksi. Kysymyksessä ei ollut mikään suoraan sovellettava leikkauslista. Hyvä niin. Kokonaisuudessaan sopeustarve on 9 miljardia euroa kahdessa vaalikaudessa. Tulevalla hallituksella riittää pohdittavaa, ensin hallitusneuvotteluissa ja sitten vaalikauden aikana.

 

Lähtökohtaisesti kaikki toimet ovat joko menoleikkauksia, veronkorotuksia tai työllisyyttä lisääviä toimenpiteitä. Voisiko olla lisäksi jokin neljäs tapa pienentää julkisia menoja? Kenties julkisten palvelujen sujuvampi ja tehokkaampi tuottaminen saattaisi tuoda säästöjä. Jos kansalaiset käyttäisivät vähemmän sote-palveluja, lyhenisivät jonot, ja usein nopea hoitoonpääsy olisi se eniten kustannuksia alentava keino. Tällä hetkellä tilanne on ymmärtääkseni päinvastainen. Palveluja käytetään, hoitojonot kasvavat ja kustannuksia syntyy. Ongelma tässä ajatuskulussa on se, että kansalaisten tulisi olla terveempiä. Siihen on aika hankala vaikuttaa. Sote-palveluiden laadukas ja tehokas tuottaminen saattaisi kuitenkin olla yksi osatekijä, jolla saadaan hiukan tasapainotettua talouttamme. Parannetaanko ensin sote ja sitten kansalaiset vai päinvastoin?

 

Perussuomalaisten kannalta osa esitetyistä keinoista on jo tuttuja esimerkiksi aikaisemmista vaihtoehtobudjeteistamme. Leikkaukset toissijaisista kohteista kuten kehitysavun laskeminen OECD-maiden keskiarvoon, oleskelulupamenettelyn tehostaminen tai joidenkin koulutusohjelmien lyhentäminen vuodella sisältyisivät omaan keinovalikoimaamme. Julkisen talouden tasapainottaminen tulisi tehdä ensisijaisesti menoja leikkaamalla, ei veronkorotuksilla. 

 

Valinnat ovat varmasti vaikeita. Niille tulee olla kansalaisten tuki. Useita säästöjä kannattaa tehdä asteittain, jotta vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. Ja ennen kaikkea täytyy muistaa että yhteiskunnan vähäosaisimmilta ei voi säästää, olemme yhtä vahvoja kuin heikoin lenkki.

 

Kaikki on vielä omissa käsissämme. Valitkaamme viisaasti.

 

Ville Vähämäki

kansanedustaja (ps.)