Vakautta ja kasvua

Julkaistu Kalevassa 23.2.2022

Vakautta ja kasvua

Eduskunnan kevättä tulevat värittämään keskustelut polttoaineiden hinnasta, maatalouden hätätilasta sekä yleisestä hintojen noususta. Ukrainan kriisi puolestaan voi vaikuttaa monin tavoin tavanomaiseen elämäämme. Nouseva inflaatio ja lainakorot huolettavat asuntovelallista. Onneksi korona kuitenkin näyttää jossain määrin väistyvän, vaikka tartuntamäärät ovatkin suuria.

Kaiken tämän myllerryksen keskellä eduskunnassa on käsittelyssä Euroopan unionin jäsenmaiden välinen finanssipoliittinen sopimus. Vaikka tämä sopimus ei itsessään ole tuonut talouskasvua, niin silti tätä sopimusta kutsutaan vakaus- ja kasvusopimukseksi. Valtioiden julkisen velan suhde saisi sopimuksen mukaan olla enintään 60 % bruttokansantuotteesta ja vuosittaisen alijäämä voisi olla enintään 3 prosenttia.

On sanomattakin selvää, että säännöstö on vanhentunut ja kaipaa selkeyttämistä. Asiaa kuvaa helpoimmin se, että sääntöjen täsmennyksiä ja tulkintoja on jo liki tuhat sivua. Koronan aikana minkään maan ei tarvinnut noudattaa sopimusta. 

Koska kysymyksessä on unionin jäsenmaiden välinen sopimus, on neuvotteluista odotettavissa hankalat. Nykytilanne suosii velkaisia maita, jotka eivät ole noudattaneet sopimuksia. Kaiken lisäksi heitä on palkittu tästä holtittomasta velkaantumisesta luomalla erityinen elvytyspaketti, jonka maksumiehenä ns. rikkaammat maat ovat.

Jotta Suomi ei joutuisi olemaan jatkossa Etelä-Euroopan velkojen maksumiehenä, pitäisi rahaliiton alueelle palauttaa markkinakuri. Nykytilanteessa Euroopan Keskuspankki ja rikkaat maat käytännössä takaavat valtioiden velat ja myös mahdollistavat matalan korkotason asiansa huonosti hoitaneille maille. 

Jokaisen maan tulisikin laskea liikkeelle pieni määrä sellaisia velkakirjoja, joita muut eivät takaa. Nämä myös leikattaisiin ensimmäisenä mahdollisessa velkaleikkauksessa. Nämä ‘no-bailout’ -velat mahdollistaisivat jäsenmaiden taloudellisen tilan seuraamisen korkoerojen avulla.

Sääntöjen uudistuksen yhteydessä on ehdotettu myös sitä, että ns. vihreiden investointien velkaa ei laskettaisi mukaan velkasuhteeseen. Tämä täytyy ehdottomasti torjua. Tämä ohjaisi maita ylivelkaantumaan ja kasvattaisi EU-komission valtaa talouspolitiikassa.

Tulemme ehdottamaan muun muassa sitä, että muissakin jäsenmaissa otetaan käyttöön vastaava kehysmenettely mitä Suomessa. Maakohtainen budjettivajeen enimmäismäärä on kytkettävä kasvunäkymiin. Valtiollisten velkaleikkausten mahdollisuus on luotava välittömästi sekä palattava markkinakurimalliin. Velkakriteereiden lisäksi tulisi tarkastella maiden vaihtotasetta ja sen kertymää. 

Yhteisten pelisääntöjen uudistamisella on kiire, jotta suomalaiset eivät enää joutuisi maksamaan eteläisten maiden velkaantumista ja jotta eduskunnan budjettivalta säilyisi täysimääräisenä.

Ville Vähämäki, kansanedustaja (ps.)