Onko paha paikka?

Kolumni julkaistu Kaleva-lehdessä 2.7.

Otsikon mukainen kysymys kysytään yleensä jos soitetaan tutulle, ja halutaan varmistaa, että hän on sellaisessa paikassa, jotta pystyy puhumaan hetkistä pidempään ja mahdollisesti normaalia tärkeimmistä asioista. Jos Suomi-neidollamme olisi puhelinnumero ja soittaisimme siihen, uskoisin että tuohon kysymykseen saataisiin nyt myöntävä vastaus: ”Nyt on paha paikka, nyt ei ehdi puhumaan, nyt täytyy tehdä töitä.”

Miksi vastaus olisi tälläinen? Avaan hieman viimeisten vuosien talouskehitystä.

Lähdetään valtion velkaantumisesta. Jyrki Kataisen ministerivuosina Suomi otti velkaa 47 miljardia euroa. Valtion velkasuhde piti taittaa laskuun, mutta toisin kävi. Velkaantuminen jatkuu ennätysvauhdilla, vuonna 2013 velkaa otettiin liki 10 miljardia euroa.

Velan kanssa pystyisi jotenkuten elämään, jos vain talouskasvu olisi nopeampaa. Mutta ongelmanamme on se, että viimeiset kahdeksan vuosineljännestä on menty ilman talouskasvua. Tästä uhkaa tulla kolmas peräkkäinen vuosi kun taloutemme ei kasva.

Talouskasvun eväät on hukattu ja elvytysrahat ovat osittain menneet hukkaan. Olemme kyllä elvyttäneet, mutta vain kasvupotentiaalimme on kasvanut, eikä todellista talouskasvua olla saatu aikaiseksi. Työn tuottavuutemme polkee paikoillaan. Teemme kyllä yhteiskuntaan työtunteja samalla tahdilla kuin ennenkin, mutta koska tuottavuus ei ole noussut, niin kansantuotekaan ei kasva.

Työelämän puolella meillä on tällä hetkellä 418 000 työtöntä tai piilotyötöntä, ainoastaan voimakas eläköityminen pitää työttömyysasteen lamavuosien lukemien alapuolella.

Vientimme on lamassa. Vaihtotaseemme on laskenut lähestulkoon koko 2000 -luvun ajan. Pientä piristymistä oli jossain kohdin havaittavissa, mutta alkuvuonna vienti Venäjälle romahti 16 prosenttia. 

Kuluttajahinnat ovat jatkaneet nousuaan. Kuitenkin samalla lapsilisäindeksi jäädytetään, ja eläkkeiden taitettu indeksi pienentää eläkkeitä vuosi vuodelta. Pienituloisten ostovoima kärsii.

Samalla kuitenkin erittäin rikkaat rikastuvat entisestään pääoman tuoton ollessa suurempi kuin kansantalouden kasvuvauhdin. Tämän seikan todisti professori Thomas Piketty uudessa kirjassaan Capital in the Twenty-First Century.

Tämä ilmiö näkyy Suomessa siten, että pääomat ovat kasaantuneet pääosin työeläkeyhtiöille, vakuutuslaitoksille, pankeille ja muutamille vanhoille suvuille. Nämä tahot ostavat puolestaan valtionyhtiöitä alennushintaan. Destia ja Altia eivät jääne kokoomusvetoisen hallituksen viimeisiksi myyntikohteiksi.  

Valtion omaisuuden myyminen ja rahojen käyttäminen velanmaksuun aikana, jolloin pääoma tuottaa enemmän kuin korkokulut on erittäin huonoa talouspolitiikkaa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Ensimmäsenä toimenpiteenä esitän fiskaalista devalvaatiota, eli työn sivukulujen alentamista siten, että työntekijöiden palkkaamisesta tulee halvempaa. Tällä tavalla pystymme kasvattamaan viennin kilpailukykyä ja synnyttämään nopeasti uusia työpaikkoja.

Toisena toimenpiteenä esitän kaikkien niiden toimenpiteiden käyttöönottoa, joilla työn tehokkuutta voidaan lisätä. Tämä pitää sisällään muun muassa julkisen puolen tietojärjestelmien laajan uudistamisen, siten että lääkärit, opettajat ja koko julkinen sektori tekisivät todellakin sitä työtä mihin heidät on koulutettu.

Kaikesta huolimatta hyvää kesän jatkoa!