Ei yhteisille veloille

Kolumni julkaisu Forum 24-vieraskomissa 25.4.

Suomalaisen sanonnan mukaan jos takaa velkaa, maksaa velkaa. Minulta kysytään usein Suomen vastuita eurokriisiin liittyen. Käyn tässä kirjoituksessa läpi taloudelliset vastuut perustuen valtiovarainministeriön tekemään selvitykseen.

Nopeasti tarkasteltuna on selvää, että vastuut ovat valtavat. Euroopan väliaikaisen vakausvälineen eli ERVV:n kautta Suomi on sitoutunut takaamaan 7,5 miljardia euroa. Kahdenvälisiä lainoja on reilun miljardin euron edestä, jotka myönsi edellinen hallitus. Euroopan vakausmekanismin (EVM) toimintaperiaate on erilainen. Sitä Suomi pääomitti suoraan 1,44 miljardilla eurolla vuonna 2012. Tämän pääoman Suomi joutui ottamaan velaksi. Kyseinen pääomitus oli vasta murto-osa riskeistä, sillä samalla hyväksyttiin, että Suomi on valmis pääomittamaan EVM:a yli 11 miljardin edestä, jos tarve vaatii. Muita EU:n tai IMF:n kautta tulleita vastuita Suomella on noin 1,5 miljardin euron edestä.

Kaikkein huonoimmassa tilanteessa Suomella on kannettavanaan siis yli 20 miljardin vastuut joko suorina lainoina tai takauksina. On muistettava, että lainat on myönnetty kriisimaille. Ei siis maille, jotka olisivat pystyneet hankkimaan lainaa normaaleilla tavoilla.

Lainalla ja takauksella on se ero, että suorasta lainasta saa korkoa, kun takauksesta sitä ei saa. Tuoton saa joku muu, ja vain riski jää takaajalle. Tällä logiikalla pääministerit Vanhanen ja Katainen ovat aikanaan kertoneet, että esimerkiksi Kreikan lainoitus on kannattavaa. He olivat kuitenkin väärässä. Totuus Kreikan kahdenvälisten lainojen korkotuotoista on seuraava: Suomen Pankin saamat korkotuotot tilitetään valtion talousarvion kautta takaisin Kreikalle. Vuonna 2013 korkotuottoja palautettiin lähes 42 miljoonaa euroa ja vuonna 2014 summan arvioidaan olevan 35 miljoonaa. Suomi ei siis hyödy koroistakaan mitään.

Mitä tällä vastuuttomalla rahapolitiikalla on sitten saatu aikaan? Ei mitään hyvää ainakaan. Esimerkiksi Kreikan velkataakka on vain kasvanut, vaikka huojennuksia on annettu. Maan työttömyysprosentti oli vuoden 2009 alussa 9 prosenttia, mutta vuoden 2013 lopussa se oli 27,5!

Asioita voi hoitaa toisinkin, kuten Islanti teki. Se antoi vuonna 2008 pankkiensa kaatua ja jätti keinottelijat maksumiehiksi. Nyt työttömyysprosentti lähenee kahta ja julkistalouden velka on taittunut. On vain ihmeteltävä, miksi näinkin hyvä malli ei käynyt euromaille, vaan pankit piti pelastaa ja tappiot sosialisoida veronmaksajille.

Kaiken tämän päälle on kaavailtu euroalueen yhteisiä lainoja eli eurobondeja. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että kansalliset velkakirjat korvattaisiin yhteisillä joukkovelkakirjoilla. Tätä uudistusta on vastustettava. Suomen ei kannata ottaa yhteistä lainaa Kreikan tai Espanjan kanssa. Maksumies tiedetään tuolloin varmasti, se olet sinä.