Vastalause elvytyspaketistaTorstai 6.5.2021 klo 12.49 - Ville Vähämäki Vastalauseemme elvytyspakettia koskien jätettiin 5.5.2021 Valtiovarainvaliokunnan kokouksessa. Asiasta äänestettiin ja pohjamietintö voitti äänin 12-5. Keskustelun kuluessa mietintöön sisällytettiin eräitä tiukennuksia koskien EU:n uusia omia varoja, ja niiltä osin kiitämme hallituspuolueiden jäseniä. Lähtökohtaisesti emme voi kuitenkaan hyväksyä omien varojen järjestelmään sisältyvää elvytyspakettia. Löysimme kritisoitavaa myös EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä sekä uusista omista varoista. Vastalauseen pääosio liittyy kuitenkin elvytyspaketin kritisointiin. Ville Vähämäki
VASTALAUSE HE 260/2020 vp Perustelut Yleistä Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi omien varojen järjestelmästä annetun päätöksen, joka sisältää EU:n monivuotisen rahoituskehyksen (MFF) sekä EU:n elvytyspaketin. Omien varojen päätös sisältää unionin talousarvion rahoittamisen perusteet vuosille 2021-2027. Vuoden 2018 hinnoin kokonaisrahoitus on yhteensä 1087 miljardia euroa. Hintakorjausmekanismissa sovelletaan 2 prosentin deflaatiokerrointa, mikä kasvattaa elpymispaketin arvoa todennäköistä inflaatiokehitystä nopeammin. Omien varojen päätökseen sisältyy myös 750 miljardin lainanottovaltuus elpymisvälineen rahoittamiseksi, mikä lisää Suomen jäsenmaksuja noin 210 miljoonalla eurolla vuoteen 2058 asti. Pakettia kutsutaan monissa eri yhteyksissä poikkeukselliseksi, kertaluonteiseksi ja tarkkarajaiseksi. Perussuomalaisten mielestä se ei ole mitään näistä. Paketin kerrotaan myös elvyttävän koko EU:n taloutta ja siten olevan hyvä myös Suomen taloudelle. Mielestämme paketti ei elvytä Suomen taloutta, vaan pikemminkin se on taloudellemme haitallinen. Paketti johtaa tulonsiirto- ja velkaunioniin, ja pahimmillaan luo jäsenmaille insentiivin velkaantua lisää. Suomen EU-jäsenmaksut kasvavat koska hallitus epäonnistui neuvotteluissa Suomen osuus EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä on noin 16,7 miljardia euroa. Vuosittaiset EU-jäsenmaksut ovat keskimäärin 2,6 miljardia euroa tulevalla rahoituskehyskaudella. Aiemmasta rahoituskaudesta kasvua tulee noin 700 miljoonaa euroa. Kasvava jäsenmaksu johtuu pääosin Iso-Britannian EU-erosta. Eron aiheuttama jäsenmaksutulon menetys olisi pitänyt kompensoida unionin menoja leikkaamalla. Suomen pitkäaikainen tavoite on ollut pienentää reaalista nettomaksuosuutta, ja näin ollen hallitus ei onnistunut neuvotteluissa. Perussuomalaisten mielestä tästä tavoitteesta olisi pitänyt pitää kiinni. Odotettavissa on, että omien varojen järjestelmään tehtävät muutokset tulevat jatkossa joko nostamaan Suomen jäsenmaksuosuutta tai vastaavasti heikentämään Suomen verotuottoja. Suomi maksaa edelleen rikkaiden maiden jäsenmaksuja Suomen osuus maksukorjauksista jää aiempia vuosia pienemmäksi, mutta on siitä huolimatta edelleen 130 miljoonaa euroa vuodessa. Nämä maksut menevät Alankomaiden, Itävallan, Ruotsin, Saksan ja Tanskan hyväksi. Suomi on maksanut ja neuvottelutuloksen mukaan edelleen maksaa järjestelmämuutoksesta huolimatta kohtuuttoman summan maksukorjausjärjestelmän mukaisia osuuksia kyseisille jäsenmaille. Hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin maksukorjausjärjestelmästä luopumiseksi niin, että kunkin jäsenmaan maksuosuus määrätään todellisiin taloustietoihin perustuen. Unionin rahoituspohjan tiivistäminen lisäisi oikeudenmukaisuutta EU:n budjettia rahoittavat perinteiset omien varojen lähteet ovat bruttokansantuloon ja arvonlisäveroon perustuvat varat. Kuten mietintö toteaa, ALV-pohjainen omavara suosii niitä maita, joissa arvonlisäveron kiertäminen on yleistä. Sama koskee myös BKTL-pohjaisia varoja. BKTL- ja ALV-tilastot tyypillisesti näyttävät todellisia arvoja pienempiä lukemia vähemmän kehittyneissä, matalamman kansantuotteen maissa. Omiin varoihin sisältyy siten tahattomasti sisäänrakennettuna maiden välinen tulonsiirtomekanismi. Tämä on järjestelmäominaisuus, joka johtuu yksinkertaistettuna siitä että jäsenmaat ovat liian erilaisia. On keskeistä ymmärtää se, että suunniteltaessa mahdollisia uusia omia varoja ymmärretään maiden erilaisuus. Uusiin omiin varoihin sisältyy huomattavia riskejä. Kenties parempi rahoitustapa EU:lle saattaisi olla se, että perinteisten omien varojen osalta parannetaan laskentatapoja ja tiivistetään veropohjia. Näin ollen EU:ssa jokainen jäsenmaa on velvoitettava varmistamaan ALV-kertymä ja bruttokansantulo todellisuutta vastaaviksi. Muovivara on ainakin aluksi Suomelle edullinen Muovivara ei ole Suomelle erityisen vahingollinen, sillä laskentatapa suosii muovia kierrättäviä maita. Muovivaraan on määrätty helpotuksia köyhemmille EU-maille. Perussuomalaiset vastustaa perustelemattomia maksuhelpotuksia. Muovivaran tarkoitus on kerätä EU:lle uusia omia varoja ja synnyttää positiivisia ympäristövaikutuksia, eikä toimia jälleen uutena maiden välisenä tulonsiirtomekanismina. Sinänsä uusi muovi-vara laskee Suomen vuosittaisia jäsenmaksuja noin 30 miljoonaa euroa. Uudet omat varat uhkaavat pienentää Suomen verotuottoja EU-komissio on esittänyt perustiedot vain muoviverosta eikä senkään osalta ole riittäviä arvioita vaikutuksista Suomen kilpailukykyyn, työllisyyteen eikä verotuottoon. Muiden uusien varojen, hiilitullimekanismin, digitaaliveron, uudistetun ehdotuksen mukaisen päästökaupan huutokauppatulon, rahoitustransaktioveron ja yhteisen yhdistetyn yhteisöveropohjan osalta kaikki alustavankin kannanmuodostuksen edellyttämät tiedot ja vaikutusarviot puuttuvat kokonaan. Vaikka uusien omien varojen jo nyt tiedossa olevat ongelmat saataisiinkin ratkaistua, on epäselvää, suostuisivatko kaikki jäsenmaat niiden käyttöönottoon. Elpymisvälineen rahoittamiseksi jäsenmaat joutuvat valitsemaan selvästi korkeampien jäsenmaksujen ja huonosti suunniteltujen uusien omien varojen väliltä. Kesäkuussa 2021 mennessä annettavat uudet ehdotukset ovat hiilitulli, digitaalivero sekä päästökaupan laajentaminen. Digitaaliveron säätäminen pelkästään EU-alueelle sisältää riskejä ja jättää luonnollisesti suuret digijätit veron ulkopuolelle. Ratkaisuja tulisikin hakea OECD:n pilari 1 ja 2 -valmistelusta. Kesäkuuhun 2024 mennessä komission tulisi antaa ehdotukset rahoitustransaktioverosta sekä uudesta yhdistetystä yhteisöveropohjasta. Kummatkin ehdotukset ovat ongelmallisia eri syistä. Rahoitustransaktiovero EU-laajuisena siirtäisi kaupankäynnin EU:n ulkopuolelle ja lisäisi kustannuksia. Luonnollisesti Suomi menettäisi kyseiset potentiaaliset fiskaaliset tulot. Yhdistetty yhteisöveropohja puolestaan kasvattaisi suomalaisten konsernien verorasitusta ja jakokriteerit pienentäisivät Suomen verotuottoja. Perussuomalaiset vastustavat kumpaakin ehdotusta. Suomi toimii aktiivisesti sekä kansainväliseen että EU:n tasolla tapahtuvaan verotuksen kehittämistyössä, jonka tarkoituksena on rajoittaa aggressiivisesta verosuunnittelusta sekä valtioiden välisestä verokilpailusta johtuvaa yhteisveron rapautumista. Samalla tulee tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa. Uudet omat varat tuovat EU:lle verotusoikeuden. Tämä hivuttaa EU:ta paisuvien menojen ja uusien verojen myötä kohti syvempää taloudellista liittovaltiota. EU:lle ei tule antaa uusia verotusoikeuksia. Yksimielisyysvaatimus on säilytettävä EU:n veropolitiikassa ja omista varoista päätettäessä. Luonnollisesti EU:lle myönnettävä verotusoikeus heikentäisi Suomen verotuottoja joko välillisesti tai välittömästi. Vaihtoehtoisesti Suomen jäsenmaksuosuus tulee nousemaan. Kun huomataan vaikutusarvioiden puute ja sekä uusiin omiin varoihin sisältyvät huomattavat riskit, niin muut vaihtoehdot EU:n rahoittamiseksi olisivat parempia. Perinteisten omien varojen osalta tulisi kehittää laskentatapoja ja tiivistää ALV -veropohjia. Elpymisväline Elpymisväline on koronan varjolla laadittu mekanismi, joka vastaa tavoitteiltaan ja osin muodoltaankin vuonna 2010 toteutettua Kreikan tukilainoitusta, vuonna 2011 toteutettua Euroopan rahoitusvakausvälinettä ja vuonna 2012 toteutettua Euroopan vakausmekanismia. Näissä Suomen vastuut ovat 10-15 mrd euroa. Elpymisväline ei siten ole ainutkertainen. Se jatkaa menettelyä, joka hieman muunnettuna on helppo toteuttaa uudelleen. Sitä ei voi myöskään pitää väliaikaisena, koska sen toiminta-aika jatkuu aina vuoteen 2058 asti. Ylivelkaantuneiden jäsenmaiden ja yhteisvaluutan pelastamiseen tähtää myös Euroopan keskuspankin velkakirjojen osto-ohjelma (yli 3000 mrd euroa), jossa Suomella on myös mittavat vastuut. Osto-ohjelma on pitänyt vuodesta 2015 alkaen keinotekoisesti korkoja matalalla ja rahamarkkinoita keveinä, mikä on mahdollistanut mm. Italian rajun velkaantumisen jatkumisen. Ylivelkaantumista ei ratkaista velkaa lisäämällä, vaan perusteellisilla rakenteellisilla uudistuksilla. Elvytysväline palkitsee heikosti taloutensa hoitaneita jäsenmaita ja asettaa hyvin hoitaneet maksajiksi. Näin kriisiä lykätään eteenpäin ja se tulee vastaan aiempaa pahempana. Elpymisväline merkitsee EU:n muuttumista yhä vahvemmin tulonsiirto-, yhteisvelka- ja verounioniksi ilman, että jäsenmaiden kansalaisten mielipidettä kysytään. Tämä on vakava loukkaus EU:n korostamaa demokratiaa ja avoimuutta vastaan. Hallituksen ja asiantuntijoiden esittämät perustelut paketin välttämättömyydestä ovat epätarkkoja ja kyseenalaistettavissa. Vaikutusarvioita ei juuri ole. Elpymispaketin kasvua lisäävä vaikutus on VM:n muistiossa arvioitu erittäin pieneksi. Arvioiden puuttumisen perusteluksi on kerrottu, että niiden laatiminen on vaikeaa, ja maakohtaiset suunnitelmatkaan eivät ole valmiina. Eikö tämä nimenomaisesti ole perustelu toteuttaa elvytys kansallisella tasolla? Kansallisen tason elvyttäminen olisi Suomelle aidosti tarkkarajaista ja todellisuudessa kohentaisi talouttamme. Kun paketin maakohtaiset maksut ja saannot netotetaan, on ilmeistä että elpymispaketti on tulonsiirtopaketti Välimeren kriisimaille ja Itä-Euroopan EU-skeptisille maille. Kyseessä ei siis todellisuudessa ole koronapaketti, eikä elvytyspaketti, vaan poliittista vakautta ostava paketti. Paketti voidaan myös tulkita nettomaksajamaiden myöntymiseksi nettosaajamaiden kiristykseen. Jos paketti ei toteudu, monen maan jatkaminen eurojäsenenä ja olemassaolevien velkojen kunnioittaminen saattaisivat vaarantua. Tämä tulkinta tarkoittaisi paketin lisäävän moraalikatoa, tarjoamalla palkinnon huonosta taloudenpidosta ja jopa suoranaisesta kiristyksestä, mihin ei missään nimessä tule suostua. Elpymisvälineen nettomaksajana Suomi Suomi on välineessä nettomaksaja. Suurimmat saajamaat eivät ole Suomelle tärkeitä kauppakumppaneita. Kilpailijamaiden rahoittaminen veronmaksajiemme kustannuksella johtaa maamme kilpailukyvyn heikkenemiseen. Hylkäämällä elpymisvälineen voimme käyttää muille aiottuja varoja oman maamme kilpailukyvyn parantamiseen, velkaantuva taloutemme vahvistuu, työllisyys paranee ja hyvinvointi elpyy.
Asiantuntijalausunnoissa on tuotu esiin, että paketti ei madalla nettosaajamaiden velkaantuneisuutta ratkaisevasti. Paketin varsinainen merkitys onkin, kuten lausunnoissa tuotiin esiin, taloudellisen sijaan poliittinen. Paketin toteuttaminen olisi markkinoille viesti siitä, että tarvittaessa EU-jäsenmaat ovat valmiita ottamaan toistensa velkoja yhteisvastuun piiriin. Tämän tulkinnan mukaan paketin varsinainen arvo olisi siis sitoutumisessa perussopimusten kiertämiseen. Perussuomalaisten mielestä tällainen ei olisi Suomen etujen mukaista. Komissio on jatkanut vakaus- ja kasvusopimuksen poikkeuslausekkeen voimassaoloa vuoteen 2023 asti. Suomen on palattava vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöihin mahdollisimman pian eikä poikkeuslausekkeella tule jatkaa holtittomasti talouttaan hoitavien jäsenmaiden politiikkaa. Suomea pelotellaan paketin hylkäämisen riskeillä Mietintö kertoo, että paketista Suomelle aiheutuvaa uutta 210 miljoonan euron vuotuista lisämaksua aina vuoteen 2058 voidaan peilata EU-jäsenyydestä koituviin hyötyihin. Vertailu on perusteeton. Molemmat pitää arvioida erillisinä kokonaisuuksina, ja vain, jos löytyy selkeä syy vertailla näitä kahta, voidaan niin toimia. Esimerkinomaisesti, jos Suomea olisi uhattu EU:sta erottamisella, tai EU olisi romahtamassa, mikäli Suomi ei hyväksyisi elpymispakettia, niin silloin näiden kahden asian vertailu olisi perusteltua. Mikäli Suomi osaltaan hylkäisi nyt ehdotetun paketin, muiden jäsenmaiden hallitukset varmasti ilmaisisivat pettymyksensä monin eri tavoin. Toisaalta, on hyvä muistaa, että Saksassa kansalaiset veivät pakettiin osallistumisen perustuslakituomioistuimen käsittelyyn, ja Ruotsissa vasemmisto ja ruotsidemokraatit vastustivat pakettia, moderaattien äänestäessä tyhjää. Mikäli hylkäämme paketin, emme jäisi yksin. Monet muutkin vastustavat pakettia. Suomen poisjääntiä välineestä voidaan verrata Ranskan ja Hollannin unionin perustuslakisopimuksen kaatamiseen. Niille ei seurannut poliittisen pääoman menetystä, vaan uudet neuvottelut. Jos Suomi jäisi paketin ulkopuolelle, monivuotinen budjettikehys ei toteutuisi suunnitellussa muodossa ja jäsenmaat joutuisivat käymään uudet neuvottelut läpi. Niiden valmistumiseen asti EU jatkaisi neuvottelujen ajan viimeisellä voimassa olleella budjettipohjalla. Ne maat, jotka haluavat elpymispakettiin osallistua, voisivat sen toteuttaa myös ilman Suomea. Kertaluonteisuus ja varojen käyttö Valiokunnan mietintö kutsuu elpymisvälinettä poikkeukselliseksi ja väliaikaiseksi toimenpiteeksi. Jo nyt on keskusteltu, että tarvitaan uusi paketti. Järjestelyä on myös mietitty pysyväksi. Paketin suunnittelijoiden ja päätöksentekijöiden tausta-ajatuksena voi olla saattaa paketti voimaan väliaikaisena ja poikkeuksellisena, ja myöhemmin hivuttaa sitä pysyväisluonteiseksi ja suuremmaksi. 35 vuotta on niin pitkä aika, että yhtä hyvin voitaisiin kertaluonteisuuden sijaan puhua pysyvästä järjestelystä. EU ei ole kyennyt koskaan luotettavasti valvomaan varojensa käyttöä jäsenmaissa, joten on syytä epäillä, kykenisikö se siihen nytkään. Elpymisväline antaisi monille maille lyhyessä ajassa mittavan määrän varoja. Valvonta vaatisi suuren organisaation eikä sekään estäisi väärinkäytöksiä ja korruptiota. Varojen käyttö Suomessa Valtiovarainvaliokunta otti varojen kansalliseen käyttämiseen kantaa ns. Kestävän kasvun ohjelmassa (VNS 6/2020). Perussuomalaiset jättivät selontekoon vastalauseen jossa kritisoimme mm. ohjelman painotuksia sekä vähäisiä vaikutusarvioita. Suomessa kaikki taloudelliset ja muut panokset on asetettava elinkeinoelämän ja erityisesti vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen. Pääpaino tulee asettaa energia- ja kuljetuskustannusten alentamiseen, tuottavuuden ja tutkimuksen edistämiseen sekä työn ja yrittämisen verotuksen keventämiseen. Lisäksi on huolehdittava eläkeläisten ja muiden työelämän ulkopuolella olevien toimeentulosta ja palveluista. Näihin antaa erinomaisen mahdollisuuden se, jos Suomi jää pois elpymisvälineestä ja käyttää säästyviä varoja oman kansan hyväksi. Tämä säteilee kasvua myös muihin maihin. Ajoitus Suhdannepoliittisesti elpymispaketti on väärin ajoitettu. Taloudet ovat elpyneet merkittävästi EKP:n rahapoliittisten toimien, kansallisen budjettielvytyksen ja rokotteiden myötä odotettavissa olevan pandemian päättymisen johdosta. Esimerkiksi USA:ssa puhutaan laajalti vaarana olevan talouden ylikuumentuminen ja ylivelkaantuminen. Koko elpymispaketti ei todennäköisesti ole läheskään niin välttämätön kuin mitä mietintö esittää. Itse asiassa keskeinen kysymys mitä tulisi pohtia, on se, onko koko elvytyspaketin oikeuspohja kadonnut, koska korona on väistymässä. Kasvaneet rokotusmäärät ja ennen kaikkea toimiva rokote on vähentänyt tartuntamääriä. Lisäksi kansalaisten toiminta on ollut kiitettävää eri maissa. Kansantaloudet ovat lähteneet laajasti kasvuun ja elvytyspaketti saattaa itse asiassa vauhdittaa kasvua liiaksi. Suomen enimmäisvastuiden määrä ja niihin liittyvät riskit Hallituksen väittämä tarkkarajaisuudesta on kyseenalainen. Ehdotuksessa ei ole määritelty paketin varojen takaisinmaksua sitovalla tavalla. On huomattava riski, että jokin maa ennen vuoden 2056 eräpäivää osoittautuu kyvyttömäksi maksamaan osuutensa, jolloin takausvastuut aktivoituisivat Suomelle. Suomen vastuiden tarkkarajaisuus nojaa siihen, että ongelmatilanteissakin, kun joku maa ei maksuistaan selviä, Suomen vastuut voisivat nousta korkeintaan 1,4 miljardiin euroon vuodessa. Paketin myötä EU:lle siirtyy oikeus tehdä alijäämäisiä talousarvioita, rahoittaa ne yhteisellä velalla ja kerätä näitä tarkoituksia varten jäsenmailta erilaisina veroina varoja. Tämä on siirtymä kohti liittovaltiota, mistä ei ole Suomessa eikä muuallakaan käyty riittävää keskustelua eikä sille siis ole olemassa demokraattista mandaattia. Liittovaltiokehityksen keskeinen ongelma on, että menetämme budjettisuvereniteettiamme ja samalla lisäämme Suomesta muualle lähteviä tulonsiirtoja ja Suomen vastuuta muiden maiden veloista, mikä pitkällä aikavälillä heikentää Suomen velkakestävyyttä ja valtion kykyä selvitä tehtävistään ilman mittavia menoleikkauksia. Tämä muutos tarkoittaisi, että tulevaisuudessa samalla linjalla ja perussopimuksia venyttävillä tulkinnoilla olisi helpompi jatkaa. Koska paketti ei ylivelkaisten maiden tilaa oleellisesti paranna, ja kriisejä tulee aina, olisi todennäköistä, että uuden paketin tekemisen kynnys olisi pysyvästi matalampi. Kun paketin vastustaminen on jo nyt ollut hyvin vaikeaa, ja meitä on kotimaisin sekä ulkomaisin voimin peloteltu paketti hyväksymään, on todennäköistä, että seuraavaakaan pakettia ei siis pystyttäisi vastustamaan. Tästä seuraa myös, että paketin vastustaminen on tehtävä nyt, vaikka se olisikin vaikeaa ja kohtaisimme merkittävää painostusta. Seuraavan paketin vastustaminen olisi muutoin vielä vaikeampaa. Perussuomalaisten mielestä paketin kaatuminen on sekä Suomen että EU:n etu. Eduskunnan suostumus Mielipide Edellä olevan perusteella esitämme, että Eduskunta hylkää hallituksen esitykseen sisältyvän Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä annettun neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 ja että hyväksytään valtiovarainvaliokunnan jo hyväksymien lausumien ohella lisäksi (Vastalauseen lausumaehdotukset) Vastalauseen lausumaehdotukset mietinnön mukaisten lisäksi
5.5.2021 Ville Vähämäki Sami Savio Lulu Ranne Jari Koskela Jussi Wihonen ____ Ps. Valiokunnan muut perussuomalaiset jäsenet Jani Mäkelä, Toimi Kankaanniemi sekä Vilhelm Junnila osallistuivat asian käsittelyyn aiemmissa kokouksissa. |
Avainsanat: elvytyspaketti, EU, omat varat, vastalause |