EU:n ilmastopaketti kaappaa vallan

Kolumni julkaistu paikallislehdissä 28/2021

EU:n ilmastopaketti kaappaa vallan

EU:n uusi ilmastopaketti sisältää useita toimenpiteitä jotka ovat toteutuessaan Suomelle epäedullisia. Eräänä osana pakettia on EU:n metsästrategia eli ‘metsävallankaappaus’, joka tullee säätelemään metsiemme käyttöä. Palaan tähän pohjoissuomalaisille tärkeään asiaan myöhemmin, ja käydään läpi ensin paketin sisältöä yleisesti.

Ilmastopaketin pohjana on EU:n päästövähennystavoite olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Välitavoite vuoteen 2030 mennessä on vähentää hiilidioksidipäästöjä 55 prosenttia. Ilmastopaketti tähtää siis osaltaan näihin tavoitteisiin. Valitettava on kuitenkin se, että monilta osin Suomi on tässäkin paketissa maksumiehen osassa, aivan kuten EU:n elpymispaketissa.

Ilmastopaketti ei sinänsä ole uutta valmista lainsäädäntöä, vaan ehdotuksia. Lainsäädännöksi tämä paketti muuttuu asteittain parin seuraavan vuoden aikana. Ongelmalliseksi asian tekee se, että ilmastotavoitteiden kautta otetaan tosiasiallisesti valtaa pois muun muassa kansalliselta metsäpolitiikalta, ja luodaan siten EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa. 

Vastaavaa asteittain tapahtuvaa vallansiirtoa on ollut havaittavissa kauan talouspolitiikassa, jossa unioni on ottanut itselleen finanssipoliittista valtaa ns. salamitaktiikalla, siivu kerrallaan. EU:n muuttuminen velanotto-oikeuden omaavaksi velkaunioniksi, sekä verotusoikeuden omaavaksi fiskaaliunioniksi tapahtui käytännössä elpymispaketin hyväksymisen yhteydessä. Unioni ei jätä kriisejä hyödyntämättä. 

Ilmastopaketti sisältää ehdotuksen päästo-oikeuksien leikkaamisesta sekä päästökaupan ulottamisesta meriliikenteeseen. Tämä toisi ulkomaankaupallemme ja vientiteollisuudemme satojen miljoonien laskun.

Autoilun päästörajoituksia kiristetään, ja käytännössä tämä tarkoittaa autojen verotuksen kiristymistä runsaspäästöisten autojen osalta. Sähköautojen latausverkon laajentaminen ja vaatimukset latauspaikoista lisäävät erilaisia kustannuksia.

Energiaverotuksen minimitasoa esitetään nostettavaksi, tämä vaikuttaa teollisuutemme kustannuksiin. Energiatehovaatimukset tiukkenevat, ja se lisännee erilaisten laitteiden hintatasoa.

Suomalaisten metsänomistajien oikeustajua tulee koettelemaan eniten pakettiin sisältyvä metsästrategia. Tässä strategiassa määritellään se, miten metsiämme voidaan jatkossa käyttää. Esimerkiksi avohakkuu-kielto käytännössä romuttaisi metsäteollisuutemme kilpailukyvyn. Samoin kävisi, jos pehmopaperin valmistukseen tulisi rajoituksia. 

Kysymyksessä on myös pitkälti kysymys metsänomistajien omaisuudensuojasta. Suomessa on yli 600 000 metsänomistajaa joiden omaisuuden arvo voi muuttua metsästrategian takia. Ymmärrykseni mukaan metsän arvoa voi alentaa myös metsän luokittelu, jolloin metsää ostavat tahot eivät välttämättä halua kyseistä metsää ostaa.

Metsistämme on ainutlaatuisen tarkat seurantatiedot. Uskon, että mistään muualta maailmasta ei löydy kuviotasolle ulottuvaa metsätietoa. Myös vuosikymmenten aikana kehityttyjen metsänhoitomenetelmiemme ansiosta metsiemme kasvu on huipputasoa. Tuntuu erikoiselta, että sellaisista maista, joiden metsät ovat aikanaan raivattu pelloiksi, tullaan vaatimaan sitä, että Suomen metsät täytyy tulkita hiilinieluiksi ja hiilivarastoiksi. 

Suomen metsät ovat arvokkaita pelkkinä hiilinieluina. Päästöoikeuden hinnan ollessa 50 euroa per hiilidioksiiditonni, ja metsiemme hiilinielun ollessa 40 miljoonaa tonnia, on hiilensidonnan kokonaisarvo 2 miljardia euroa. Onko Suomi antamassa tämän 2 miljardin euron vuosittaisen hiilensidonnan ilmaiseksi EU:lle?

Aivan lopuksi, jokaista suomalaista kohden Suomessa on 14000 puuta. Tämä on erittäin paljon, kun vertaa siihen, että koko maailmassa on vain 400 puuta jokaista maapallon ihmistä kohden.

Viestimme EU:lle voisi metsästrategian osalta olla Kimi Räikköstä mukaillen; leave us alone, we know what we’re doing eli jättäkää meidät rauhaan, me tiedämme mitä teemme.