Kestävän kasvun ohjelma

Jätimme vastalauseen Suomen kestävän kasvun ohjelmaan valtiovarainvaliokunnassa. Lähtökohtaisesti vastustamme elvytyspakettia, mutta pidämme myös paketin ilmasto-ohjelman osuutta liian suurena. 

Ehdotamme että hallitus laatii uuden selonteon Suomen kestävän kasvun ohjelmaksi, jossa luovutaan ylimitoitetusta ilmasto-ohjelmasta ja panostetaan Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn tukemiseen, olemassa olevien tuotteiden mahdollisimman tehokkaaseen vientiin, työllisyyden kohentamiseen, sekä valittujen uudistusten toteuttamiseen hallitusti pienin askelin ja tuetaan huomattavasti enemmän tutkimusta ja kehitystä.

Ville Vähämäki

VASTALAUSE 1 /ps – VaVM VNS 6/2020 

Perustelut

Perussuomalaiset vastustaa elpymisrahaston perustamista ja Suomen osallistumista rahastoon. Emme näin ollen hyväksy valtioneuvoston selontekoa siitä, kuinka rahaston kautta Suomelle kanavoitavat resurssit olisi tarkoituksenmukaista käyttää. Itse rahastosta ja sen merkityksestä keskustellaan tarkemmin omien varojen päätöksen (HE 260/2020 vp) käsittelyn yhteydessä. Samaten liittovaltiokehityksen näkökulmaa käsitellään myöhemmin valtioneuvoston selonteossa EU-politiikasta (VNS 7/2020 vp).

Perussuomalaisten mielestä on väärä työjärjestys hyväksyä ensin kestävän kasvun ohjelma ja mahdollisesti jopa omien varojen päätös, ja vasta sen jälkeen pohtia EU-politiikan pitkää linjaa sekä reunaehtoja. Periaatteellinen keskustelu liittovaltiokehityksestä pitäisi käydä ensin, sen jälkeen arvioida elpymispaketin mielekkyys, sen jälkeen miettiä paketin rahoitus, ja vasta aivan lopuksi pohtia, mihin varoja voitaisiin kohdentaa.

Väärä käsittelyjärjestys johtaa vääriin valintoihin ja poliittisiin päätöksiin. Eräs karkea esimerkki tästä on se, että vähintään puolet Suomen ohjelmasta kohdennetaan yhteen ainoaan painopisteeseen, eli vihreään siirtymään ja ilmastotoimiin. Tämä jättänee kaikille muille viidelle ohjelmakokonaisuudelle vain noin 10 prosenttia kullekin. Tämä tarkoittanee sitä, että noin kahden miljardin kokoisesta elpymis- ja palautumisvälineestä tulee noin 200 miljoonan osuus koulutukseen, infraan, sote-palveluihin, kilpailukykyyn ja työmarkkinoiden kehittämiseen kuhunkin. Tällaiset summat olisi voitu kanavoida normaalien lisäbudjettimenettelyiden avulla tulevien vuosien aikana. Nyt Suomi maksaa kilpailijamaiden elvytystä, ja sitoutuu pitkään maksuohjelmaan joka loppuu vasta vuonna 2058.

Valiokunta kiinnittää liikaa huomiota yhteisen elvytyksen välittömiin vaikutuksiin
Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, että koska Suomi on elvytyspaketin nettomaksaja, paketti ei ole Suomen kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Mietinnän mukaan paketin hyödyllisyyttä kasvattaa EU-maiden yhtäaikainen ja samansuuntainen elvytys. Perussuomalaisten mielestä näyttö koordinaatiohyödystä on vaatimaton, ja saatu hyöty jäisi vaatimattomaksi koordinaation onnistuessakin, eikä siten kattaisi Suomen nettomaksua. 

Valiokunnan mietinnössä esitetty EU-jäsenyyden arvioitu kokonaishyöty, 4-6 prosenttia bruttokansantuotteesta eli noin 10-15 mrd euroa vuositasolla, on argumenttina köykäinen tukipakettia perustellessa. Ensinnäkin, bkt-arvo on kansantalouden liikevaihto, eikä sitä voi verrata budjetista muille maille maksettavaan tulonsiirtoon. Toisekseen, mitään näyttöä ei ole esitetty sille, että elpymispaketin hyväksyminen olisi välttämätöntä, että Suomi voisi jatkossakin nauttia EU-jäsenyyden tuomista mahdollisista hyödyistä.

Koronapaketti on todellisuudessa eurokriisipaketti
Valtiovarainvaliokunnalle annetussa Talousvaliokunnan lausunnossa (TaVL 1/2021 vp – VNS 6/2020 vp) mainitaan, että elvyttäminen on koronapandemian myötä perusteltua, ja että kaikkien maiden tulisi pystyä elvyttämään. Nähdäksemme tällä yritetään sanoa, että jo aiemmin ylivelkaantuneidenkin maiden tulisi saada elvyttää ja siten velkaantua lisää — ja mikäli yksittäisellä maalla ei ole riittävää velanottokapasiteettia, muiden jäsenmaiden tulisi ottaa nämä elvytysmenot joko suoraan maksettavakseen tai ainakin taatakseen.

Suurten EU-maiden ja Suomenkin hallituksen varsinainen hätä on Etelä-Euroopan maiden ylivelkaisuus ja Itä- ja Etelä-Euroopan maiden EU-kriittiset populistit. Kumpikin erikseen, mutta varsinkin yhdessä, asettavat sekä rahaliitolle että EU:lle eksistentiaalisen haasteen. Olisi suotavaa, että elpymispaketin kannattajat argumentoisivat tämän asian julkisesti.

Perussuomalaisten mielestä nykyinen kehityssuunta on väärä ja vaarallinen. Elpymispaketin myötä euroalueella aletaan toteuttaa yhteistä velkaa, verotusta ja tulonsiirtoja, ja paketin rakenteet mahdollistavat nopean ja helpon käyttöönoton myös seuraavien kriisien yhteydessä. Kertaluonteisuuteen ei usko oikeasti kukaan. EU:sta tehdään koronakriisin varjolla velkaunioni ja tulonsiirtoliittovaltio. Vaikka rahaston myötä otettavaa askelta voidaan pitää muodollisesti pienenä, kertaluonteisena ja tarkkarajaisena ja siten esittää, että eduskunnan yksinkertainen enemmistö voi rahaston hyväksyä, todellisuus on perussuomalaisten mielestä toinen.

Valtiovarainvaliokunnan vastuu asiassa on merkittävä. EU tai mikään muu EU-jäsenmaa ei tässä asiassa aja Suomen kansallista etua. Keskustelun kärjessä tulisi olla elpymispaketin todellinen tavoite, eli unionin suunta kohti liittovaltiota. Kotimainen keskustelumme niin määrällisesti kuin laadullisesti heijastaa Suomen ajopuuasemaa EU:n liittovaltiokehityksessä.

Ohjelmassa on kivat tavoitteet, mutta konkretia puuttuu
Talousvaliokunnan lausunnossa ohjelman arviointia pidetään vaikeana, koska useiden tavoitteiden osalta jää epäselväksi, minkälaisilla konkreettisilla toimenpiteillä ne pyritään saavuttamaan. Perussuomalaisten mielestä ohjelma on liian laaja lista yleviltä kuulostavista ja jopa keskenään ristiriitaisista tavoitteista. Nyt käsittelyssä olevan valtioneuvoston selvityksen pohjalta ei ole mahdollista arvioida, onko Suomen ohjelma hyväksyttävissä tai mitä siitä pitäisi muuttaa. Perussuomalaiset epäilee, että koska aikaa konkreettisiin avustushakemuksiin on vain muutamia kuukausia, itse ohjelma ja kohta käynnistyvät hankkeet tulevat olemaan huonosti valmisteltuja ja siten myös hyödyiltään oletettuja vähäisempiä.

Haluttiin ohjelma, saatiin lista sektorikohtaisista tukitoiveista
Jos itse kestävän kasvun ohjelma on ollut raskasta luettavaa vähäisen konkretian ja tavoitteiden runsauden takia, niin myös asiantuntijalausunnot ovat olleet pääsääntöisesti epäkiitollista luettavaa.

Suurin osa lausunnoista keskittyi arvioimaan sektorikohtaisia tukien tarpeita ja kuinka kyseisen sektorin taloudelliset tuet tulisi muotoilla. Tämän johdosta asiantuntijalausunnoista tuli eräänlainen tukiluukulla asioivien intressiryhmien toivelista, eikä koherentti arvio siitä, millainen ohjelmakokonaisuus parhaiten vastaisi Suomen kansallista etua edesauttamalla talouden kestävää kasvua.

Pakettia on vaikea perustella taloustieteiden näkökulmasta
Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, että elpymispaketti voi onnistuessaankin heikentää Suomen taloutta eikä ole Suomen etu. Elpymispaketista ei lähtökohtaisesti uskota olevan suurta hyötyä Suomen viennille. Perustelut elpymispakettiin osallistumisen välttämättömyydestä  Etelä-Euroopan nettosaajamaiden elvyttämisen merkityksellä Suomen viennille eivät ole uskottavia. Kauppa Etelä- ja Pohjois-Euroopan välillä on vähäistä, joten tulonsiirrot Etelä- ja Itä-Eurooppaan eivät välttämättä ole Suomelle eduksi. Sen sijaan tulonsiirrot köyhiin maihin heikentävät kysyntää Suomen viennin kannalta tärkeissä maissa.

Elpymispaketti saattaa siis heikentää sekä Suomen julkisen talouden tasapainoa että talouskasvua: Suomi maksaa paketin kustannuksia tulevina vuosikymmeninä korkeampina jäsenmaksuina, jotka voivat edellyttää esimerkiksi veronkiristyksiä ja näin heikentää kotimaista kysyntää. Kestävän kasvun ohjelmassa annetaan ylioptimistinen kuva elpymiskokonaisuuden mahdollisista hyödyistä. Huomionarvoista on, että hallituksen esityksessä kohdassa “Elpymisvälineen avustusmuotoinen osuus” lasketaan, että Suomen vuosittaisiin EU-maksuihin tulisi vuoden 2027 jälkeen 210-500 miljoonan euron korotus, riippuen siitä, kuinka nopea takaisinmaksuaikataulu halutaan.

Valtioneuvosto ei ole kehotuksista huolimatta pystynyt esittämään vaikutusarviota rahaston vaikutuksista. Hallituksen puolelta on vedottu siihen, että arviota on mahdotonta laatia ennen kuin kestävän kasvun maakohtaiset ohjelmat on hyväksytty ja laitettu toteutukseen. Perussuomalaiset epäilevät, että todellinen vastaus vaikutusarvion tekemättä jättämiseen liittyy aavistukseen, että Suomen paketista saama hyöty jää merkittävästi kustannuksia vähäisemmiksi.

Tukihankkeissa korostettava määräaikaisuutta ja markkinaehtoisuutta
Asiantuntijalausunnoissa on moitittu ohjelman hajanaisuutta ja täsmentymättömyyttä sekä esitettyjen toimenpiteiden osalta konkreettisen sisällön puutetta. Perussuomalaisten mielestä tukia pitäisi kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, jotka ovat jo käynnissä markkinaehtoisesti tai jotka toteutettaisiin ilman elpymisrahastoakin.

Markkinaehtoisuus kasvattaa todennäköisyyttä, että hanke on elinkelpoinen ilman julkista tukeakin. Tämä on tärkeää, sillä ohjelman puitteissa rahoitusta on mahdollista saada vain määräaikaisesti. Siten vain määräaikaisten ja markkinaehtoisten hankkeiden tukeminen on mahdollista ilman, että samalla kasvatettaisiin julkisen sektorin pysyviä menoja.

Tämän johdosta pidämme korjausrakentamista ja infrastruktuuri- ja digitalisaatiohankkeita suositeltavimpina tukikohteina. Nämä aihealueet skaalautuvat myös riittävän isoiksi, eivätkä hajoa silpuksi, jonka hallinta olisi liian vaikeaa.

Työvoimapalveluiden ja jatkuvan oppimisen kehittäminen olisi työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien parantamiseen hyvä ratkaisu, mutta ei ole selvää käsitystä siitä, miten tämä olisi toteutettavissa ja etenkin miten se olisi toteutettavissa ilman pysyvien menojen lisäystä.

Ympäristö- ja ilmastohankkeiden osalta olisi perusteltava hankkeita niiden todellisen vaikuttavuuden kannalta ja perustuen realistisiin taloudellisiin kannattavuusarvioihin, eikä tavoitella kansallisesti suhteessa suurempaa osuutta lähinnä ideologisista syistä.

Vihreä siirtymä tulee kalliiksi ja kasvattaa työttömyyttä
Suomen päätös tavoitella ilmastojohtajuutta EU:ta kireämmällä hiilineutraliteettitavoitteella ja nostamalla vihreän siirtymän osuutta elpymisrahastosaantomme osalta EU:n velvoittamasta 37 prosentista ainakin 50 prosenttiin ovat mielestämme virheitä.

Hallituksen toimet erityisesti liikkumisen ja kuljetusten hinnan nostamiseksi heikentävät Suomen houkuttelevuutta investointiympäristönä entisestään.

Marinin hallitus on tuhoamassa kotimaisen ja maaseudulla työllistävän turvetuotannon veronkorotuksella, joka mm. päästökaupan ohella johtaa turpeen polton pikaiseen loppumiseen. Samalla tuhoutuu kasvu- ja kuiviketurpeen tuotanto. Kasvihuone- ja karjatalous saavat kovan iskun.

Hallituksen politiikka johtaa tuhannet turve- ja kuljetusyrittäjät vararikkoon.  Työttömyys kasvaa alueilla, joilla työllistyminen on kaikkein vaikeinta. Myös kuntien verotulot laskevat. Turpeen saannin loppuessa kaupunkien ja taajamien energialaitokset joutuvat satojen miljoonien arvoisiin kattilainvestointeihin ennenaikaisesti. Tämä johtaa mm. asumiskustannusten voimakkaaseen nousuun.

Hallituksen politiikka merkitsee tuontipolttoaineiden, mm. hakkeen, käytön lisääntymistä. Arvokasta ainespuuta aletaan polttaa yhä enemmän. Ilmastopoliittiisesti kehitys on kielteistä johtuen mm. pitkistä kuljetusmatkoista ja metsien hiilinielujen polttamisesta. Kansantaloudelle syntyy tappioita.

Perussuomalaiset vaatii turpeen verotuksen poistamista siten, että se olisi täysin verovapaata 20%:n polttoaineosuuteen asti. Tämän ylimenevältä osin on mahdollista periä kohtuullinen vero. Tämä malli turvaisi huoltovarmuuden sekä alan yritysten toimintaedellytyksiä. Lisäksi se poistaisi energialaitosten ennenaikaiset investointitarpeet ja pitäisi asumisen ja yritysten kustannukset hallinnassa.

Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston osalta on tärkeää ottaa huomioon turvealan tuhoamisen seurausten minimointi, mikäli hallitus ei toteuta em. vero- ja muita alan pelastamistoimenpiteitä.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että selonteon johdosta hyväksytään seuraava kannanotto:

 

Vastalauseen kannanottoehdotus

Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii uuden selonteon Suomen kestävän kasvun ohjelmaksi, jossa luovutaan ylimitoitetusta ilmasto-ohjelmasta ja panostetaan Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn tukemiseen, olemassa olevien tuotteiden mahdollisimman tehokkaaseen vientiin, työllisyyden kohentamiseen, sekä valittujen uudistusten toteuttamiseen hallitusti pienin askelin ja tuetaan huomattavasti enemmän tutkimusta ja kehitystä.