Ajatellaan hetki talonpoikaisjärjellä

(Julkaistu Kalevassa 10.2.2021)

Joskus poliittisia päätöksiä on hankala selittää ilman kuvaavia esimerkkejä. Yritetään selittää EU:n luomaa elvytyspakettia esimerkin avulla.

Maanviljelijällä on pientila, jonka peltopinta-ala on 6,6 hehtaaria. Hän tilaa talvella viljelyyn tarvittavat tuotantopanokset, viljat ja lannoitteet. Kevään kynnöt ja viljelyt menevät hyvin ja syksyllä koettaa sadonkorjuun hetki. Laarit pursuavat jyväsiä hyvin viljelijän tarpeisiin nähden.

Kesän aikana viljelijän korvaan on kuitenkin kuiskittu, että tulevien vuosien sadot olisivat parempia, jos hän lahjoittaisi sadosta valtaosan pois. Tämä perustuu erikoiseen päätelmään, jonka mukaan muiden viljelijöiden paremmat sadot nostavat myös esimerkkimme viljelijän viljelytulosta.

Viljelijä suostuu antaen 3,5 hehtaarin osalta sadon pois ja pitää itsellään loput. Tämän jälkeen viljelijälle selviää, että uusintalaskelman mukaan hänen viljelyksensä on onnistunut edellisinäkin vuosina niin hyvin että hänelle jää enää 2,7 hehtaarin tuotto. Lisäksi tulevan vuoden satomäärät voivat pienentää viljelijän osuutta.

Viljelijä on tästä kaikesta luonnollisesti kallella kypärin. Viljelijä ei saa käyttää tuottoa itse, vaan hänen täytyy tehdä suunnitelmat satonsa käytöstä. Ohjelman hyväksyy se taho, joka houkutteli tekemään lahjoituksen.

Julkisuudessa keskustellaan siitä, miten hienoja projekteja sadolla voitaisiin tehdä. Niillä kuulemma saataisiin esimerkiksi laajakaistoja maaseudulle. Maanviljelijä taas ajattelee talonpoikaisjärjellä, että ilman sadon lahjoittamista olisimme saaneet laajakaistat noin 2,5 kertaa suuremmalle alueelle.

Tarina on valtaosin kuvitteellinen, mutta hehtaarien tilalle voidaan vaihtaa miljardit. Suunnitelma sadon käytöstä on oikeasti Suomen kestävän kasvun ohjelma. Ja tulot sekä menotkin ovat käänteiset, eli Suomi saa seuraavina vuosina elpymis – ja palautumistukivälineestä 2,1 miljardia, jota vastaan maksuosuus on 6,6 miljardia vuosina 2028-2058. Tämän lisäksi Suomen saantoa nostaa 750 miljoonalla mm. oikeudenmukaisen siirtymän rahaston 241 milj. euroa, Maaseuturahaston 195 milj. euroa, koheesiopolitiikkaan saatava 160 milj. euroa sekä Horisontti Eurooppa -ohjelmasta tuleva noin 110 milj. euroa.

Kaikkeen tähän liittyy lisäksi byrokratiaa, valvontaa sekä selvitysten ja hakemusten tekoa. Eihän tässä ole järkeä.

Vielä ihan lopuksi paikallisiin asioihin. Oulussa on käyty keskustelua keskustakampusratkaisusta. Siirto rikkoisi ainutlaatuisen innovaatioympäristön, nostaisi tilakustannuksia ja heikentäisi yritysten halukkuutta sijoittautua tai investoida Linnanmaalle. Tilakustannuksia täytyisi yrittää laskea luopumalla kalleimpia peruskorjauksia vaativista tiloista, näin talonpoikaisjärjellä ajateltuna.