Finanssipolitiikan valinnat keväällä (osa 2/3): Talouskasvu leikkaa velat ilman kipuaTorstai 13.3.2014 klo 13.16 - Ville Vähämäki Hallituksen ratkaisut Suomen valtion velkasuhteen taittamiseksi ovat valitettavasti epäonnistuneet, ja valtion velka nousee yli 100 miljardiin euroon kuluvan vuoden loppuun mennessä. Valtion säästöt kuntasektorilta ovat lähinnä aiheuttaneet sen, että kuntien on täytynyt ottaa vastaava määrä lisää velkaa. Valtionvelan kehitys, mrd. euroa ja % suhteessa BKT:hen (Valtion talousarvioesitys 2014) Hallituksen lääkkeet velkasuhteen taittamiseen ovat olleet veronkorotukset ja palveluleikkaukset. Nämä lääkkeet eivät valitettavasti ole tehonneet, vaan ovat vaikuttaneet haitallisesti ostovoimaan ja sitä kautta bruttokansantuotteeseen. Kansantalouden tuotanto väheni vuonna 2013 peräti 1,4 prosenttia. Valtion velkasuhteen taittamiseksi on tehtävissä kaksi asiaa. Joko täytyy vähentää velanottoa, tai sitten lisätä bruttokansantuotantoa. Velanoton vähentämiseksi on tehtävä leikkauksia, ja tämä taasen heikentää kasvua. Ja tätä menetelmää on yritetty viimeiset vuodet huonolla menestyksellä. Toki leikkauksiakin voidaan tehdä, mutta niitä pitää tehdä lähinnä niistä kohteista jotka vaikuttavat kaikkein vähiten kansantalouden kasvuun. Kansantalouden kasvuun kaikkein vähimmin vaikuttanee kehitysapu, jota Suomi antaa lähes miljardin vuositasolla. Lisäsäästöjä voitaneen tehdä myös tehottomista yritystuista. Harmaan talouden torjunnan avulla saataneen lisätuloja. Nähdäkseni säästöjä voidaan tehdä yli miljardi ilman, että talouskasvu heikkenee. Toinen menetelmä velkasuhteen taittamiseksi on kansantalouden kasvun lisääminen. Kansantalouden kasvu syntyy kohonneesta ostovoimasta ja siitä aiheutuneesta kysynnän kasvusta. Tänä vuonna kansalaisten ostovoimaan on syntynyt kaksoisvaje: maltillinen palkkaratkaisu sekä kohonneet kulutusverot heikentävät erittäin paljon ostovoimaa. Kansalaisten ostovoimaa voidaan lisätä laskemalla pieni- ja keskituloisten tuloverotusta lievästi. Muutosten ei tarvitse olla kovin suuria, mutta ne lisäävät kuitenkin työn tekemisen mielekkyyttä. Koko 8-9 miljardin kestävyysvajetta ei ole syytä kuroa umpeen, vaan täytyy huomata se, että valtion velanotolla voidaan tukea myös investointeja sekä työllisyyttä, eli toisin sanoen elvyttää. Valtion optimaalinen velanottotaso pitkällä aikavälillä on puolet BKT:n kasvusta. Eli jos bruttokansantuote kasvaisi 4 miljardia vuodessa, valtio voisi samaan aikaan velkaantua 2 miljardia. Tämän suuruinen velanotto kääntää velkasuhteen laskuun. Pidempinä ylijäämäkausina velkaa kuitenkin pitää maksaa pois. Valtion tulisikin siis tällä tavoin tasapainottaa talouden syklejä, nousukaudella hillitsemällä talouden ylikuumenemista ja laskukaudella tulee tehdä velkaelvytystä. Eli lyhyesti toimenpiteitä:
Kyllä tämä tästä. |
